Olemme olleet on/off-suhteessa neljä vuotta. Tapasimme molempien kotipaikkakunnalla. Hän ihastui minuun heti, itse olin imarreltu saamastani huomiosta. Asiat etenivät. Vietimme aikaa yhdessä aina silloin tällöin. Emme tosin asu yhdessä.

Joten olen pitkittänyt tätä, laittanut itseni sivuun. Mutta olen onneton ollut jo pitemmän aikaa. Ei sillä, ettenkö rakastaisi häntä, mutta pelkään, että pelkkä rakkaus ei riitä enää. Intohimo puuttuu ja seksiäkin on ainoastaan vain silloin, kun hän haluaa, samalla kaavalla. Minun tarpeet ja tunteet eivät tunnu merkitsevän mitään. Olen yrittänyt puhua asiasta, mutta hän ei ota kuuleviin korviin. En enää tiedä, mitä tehdä. Olen todella uupunut tilanteeseen.
Nainen, 23

Hei,

Kirjeestäsi välittyy hyvin se, miten moneen suuntaan ajatuksesi tällä hetkellä risteilevät, joten on helppo uskoa että olet uupunut. Luettelet asioita, mitä sinä tarvitset, kaipaat ja toisaalta pohdit asioita, joita kumppanisi haluaa tai jopa mitä vanhempasi haluavat. Minulle tuli tunne, että tämän kaiken ristiriitaisen keskellä sinun olisi tärkeää pysähtyä kuulemaan ja kuuntelemaan sitä, mitä sinä itse tarvitset ja haluat.

Minulle jää viestissäsi epäselväksi, mitä sinä tunnet kumppaniasi kohtaan? Kerrot, että suhteen alussa olit imarreltu hänen ihastumisestaan, vietitte aikaa yhdessä, petit häntä ja kun hän halusi jatkaa, menit mukana. Olet harkinnut hänen jättämistä. Toisaalta sanot myös rakastavasti häntä, mutta intohimo puuttuu. Ensimmäinen iso kysymykseni on, että oletko ollut suhteen alussa tai aikana ihastunut/rakastunut kumppaniisi, vai koetko, että ajauduit olemaan hänen kanssaan? Mitä tarkoitat, kun sanot rakastavasi häntä? Mietin, että onko niin, että et ole itse asiassa koskaan varsinaisesti "valinnut" häntä kumppaniksesi vaan olet "mennyt mukana". Voi olla vaikea sitoutua oikeasti johonkin, joka ei tunnut omalta valinnalta. Entä jos leikkisimme ajatuksella, että valitsisit itsellesi kumppanin. Millaisen kumppanin valitsisit? Entä onko tämä nykyinen kumppani kovin erilainen kuin tämä kuvitteellinen itse valittu kumppani? Minkälaiset asiat nykyisessä kumppanissasi on sellaisia joista pidät tai jotka sopivat sinulle?

Kuvaat suhdettanne: "on/off-suhde, vietitte aikaa yhdessä silloin tällöin, et ole pitänyt tätä parisuhteena". Tämän keskellä suhteessanne pyörii niinkin isoja kysymyksiä kuin perheen perustaminen. Olet hyvin oikeassa siinä, että kun on näin paljon ratkaisemattomia kysymyksiä, on syytä lykätä tällaisia päätöksiä myöhemmäksi. Sanot, että opiskelet ja että haluat pärjätä omillasi. Kuulostaa hyvältä, että haluat silläkin tavalla itsenäistyä ja vahvistua. Nuo asiat auttavat sinua myös vähitellen tuntemaan itseäsi paremmin niin että tiedät paremmin mitä haluat, olet itsenäisempi ja opit pitämään kiinni itsestäsi sen sijaan että ajelehtisit muiden toiveiden mukana ja laitat itseäsi sivuun, kuten nyt koet tekeväsi.

Joskus saattaa olla hyötyä jäsentää omia ajatuksiaan erilaisten listojen avulla, joissa esimerkiksi listaa tärkeysjärjestykseen itselle tärkeitä asioita tai unelmia.

Kaiken kaikkiaan kirjeesi toi mieleen sen, että jotta pystyisimme olemaan tasavertaisessa ja vastavuoroisessa parisuhteessa, meillä pitää olla oman itsemme ääriviivat selkeinä eli meidän pitää olla riittävän itsenäisiä. Usein on/off-parisuhteissa onkin kyse oman ja toisen välisten rajojen epäselvyydestä eli eräänlaisesta epäitsenäisyydestä ja riippuvuudesta.

Toivotan sinulle voimia oman itsesi löytämiseen!
perheneuvoja Helena