KYSYMYS: Olemme olleet aviomieheni kanssa yhdessä liki 9 vuotta. Suhteemme on ollut aina melko myrskyisä ja alkuaikoina varsin intohimoinen. Olemme persoonina hyvin erilaisia, ja erilaisuus alkaa olla itselleni vaikea pala purtavaksi.

VASTAUS: Teillä on vuosien yhteinen historia ja olette päätyneet myös hankkimaan perheeseenne lapsen. Suhteessanne on siis ollut sellaisia asioita, jotka ovat kantaneet ja kestäneet kauan. Olisiko tässä kohtaa muistelemisen aika? Jospa viettäisitte yhteisen illan ja valokuvia katsellen tai ihan muuten vain keskustellen kävisitte läpi yhteistä historiaanne. Kuinkas me oikein kohdattiin? Mitä tapahtuikaan, kun...? Millaista intohimoa välillämme oli? Eniten tykkäsin, kun sinä... Mitä me haluttiinkaan tehdä yhdessä? Mitä minä edelleen haluaisin sinun kanssasi tehdä? Vielä vuosienkin jälkeen pidän siitä, kun sinä.. Mitä entistä mukavaa haluaisin meidän virittelevän uudelleen? Mitä uutta ja erilaista haluaisin kanssasi yhteiseen elämäämme?

Lapsen tulosta olisi hyvä puhua paljon. Ehkä se vaatii ihan oman iltansa. Mitä odotuksia, toiveita ja pelkoja siihen sisältyy. Miten voitte tukea toistenne vanhemmuutta? Miten säilytätte parisuhteenne tullessanne vanhemmiksi? Millaisia lapsuusmuistoja teillä on? Kaivakaa esiin lapsuuden valokuvia ja kertokaa niistä toisillenne.

Muutostoiveita on helpointa lähteä esittämään sitä kautta, että ensin kertoo siitä, mitä toisessa arvostaa ja rakastaa. Tiedättehän sen sanonnan, että yhtä negatiivista palautetta kohti pitäisi antaa viisi positiivista.

Muistelkaa siis menneitä, hyviä aikoja. Mitä sieltä voi ammentaa tähän päivään? Kritiikkiä voi esittää toivomusten muodossa. Silloin on helpompi ymmärtää, että minä ihmisenä olen hyvä ja kelpaan. Toimintaani voin kuitenkin muuttaa, jos saan kiinni siitä, miltä se toisesta tuntuu ja miten paljon muutos häntä ilahduttaisi.

Onnellista odotusta!

Päivi, perheneuvoja