KYSYMYS: Olemme pian 9 vuotta yhdessä ollut avopari. Jo aika varhain suhteemme alussa mieheni kysyi jos lähtisin tukemaan häntä kun hän perustaa oman yrityksen. Yhteistä aikaa tulisi olemaan vähän ja hänen työpäivät tulisivat olemaan pitkiä, ainakin aluksi. Tuolloin hän sanoi tekevänsä tätä meille. Minä suostuin ja uskoin hänen onnistuvan ja tietysti ajattelin, että hän todella tekee tämän meille. Aika venyi ja hoitelin lähes kakki kotityöt yksin, apua häneltä pyytämättä noin 7,5 vuoden ajan, huolimatta siitä, että myös itse olen työelämässä. Ostimme myös yhdessä talon jonka saneerasimme täysin. Molemmat olimme näissä hommissa mukana tasapuolisesti ja silloin oli olemassa vielä "me-henki#. Saimme ihanan ison hienon kodin ja kotitöiden määrä moninkertaistui, mutta jatkoin edelleen vielä vuosia ahertamista yhteisen hyväksi. Mies keskittyi edelleen firmansa pyörittämiseen.

Minulla on edelleen tunteita häntä kohtaan, rakkauttakin. En ole varma kuitenkaan pystynkö pääsemään näistä loukkauksista yli edes terapian avulla. Olenko törkeän hyväksikäytön uhri? Vai onko raha sekoittanut miehen pään? Hellyyttä meillä on kuitenkin ollut koko suhteen ajan ja rakastan-sanaa on viljelty paljon. Kannattaako terapia vai onko tilanne toivoton? Olenko törmännyt narsistiin?

Hyväuskoinen hölmö

VASTAUS: Kerrot viestissäsi 9 vuotta kestäneestä parisuhteestanne joka on viimeisen vuoden aikana muuttunut radikaalisti. Aiempina vuosina olette me-hengessä panostaneet yhteiseen elämäänne. Miehesi on tehnyt pitkää päivää yrityksessään ja sinä olet puolestasi kantanut vastuun kodistanne. Nyt olette tulleet elämässänne muutosvaiheeseen ja tämä on aiheuttanut kriisin myös parisuhteeseenne.

Elämä on usein luonteeltaan sellaista, että tietty aikakausi, vaihe tulee kuljetuksi loppuun ja ihminen joutuu pysähtymään ja hakemaan uuden suunnan elämälleen. Nämä vaiheet eivät välttämättä ole huonoja vaikkakin ne usein aiheuttavat kriisin ja riitoja myös parisuhteeseen. Tällaisen kohdat elämässämme tarjoavat meille usein mahdollisuuksia löytää jotain uutta itsestämme, myös puolisostamme ja parisuhteestamme. Ne auttavat myös näkemään siitä asioita, jotka ovat ehkä jostain syystä jääneet sivuun, varjoon.

Viestissäsi kuulen paljon hyvää ja sellaista mikä antaa toivoa. Kuulostaa hyvältä, että miehesi on osannut hypätä pois raskaasta yritysmaailmasta ja haluaa nyt nauttia sen hedelmistä ja laajemminkin elämästä. On myös ymmärrettävää, että vuosien raskaan työnteon jälkeen kaipaa vain olemista vailla suuntaa. Ymmärrän myös hyvin sinua, joka koet tilanteen epäreiluna mutta myös epävarmana. Mikä on sinun roolisi tässä muuttuneessa tilanteessa? Ottaako miehesi sinut mukaasi ”uuteen elämään” jossa voisitte nauttia yhteisen työnne tuloksista yhdessä? Kuulostaa myös hyvältä se, että miehesi sanoo, että hän ei halua erota ja on jopa valmis lähtemään kanssasi pariterapiaan. Se saa minut ajattelemaan, että hänkin haluaa että löytäisitte tässä uudessa elämänvaiheessanne uuden tavan olla yhdessä.

Kaikesta yhteisestä huolimatta, jostain syystä seksuaalinen läheisyys ei ole toiminut välillänne näinä vuosina. Miksiköhän ei? Olisiko tämä sellainen asia suhteessanne, jonka äärelle voisitte mahdollisesti nyt rauhassa pysähtyä. Kerrot, että olette riidelleet asiasta. Sanot sanoneesi miehellesi pahastikin näissä riidoissa. Hän puolestaan on omalta osaltaan loukannut sinua riidoissanne nykyisestä tilanteestanne. Olisiko niin, että kumpikin teistä on sanoillaan satuttanut ja aiheuttanut turvattomuutta toisillenne? Parisuhteessa tulee silloin tällöin tilanteita, joissa puolustautuessamme tai epätoivoissamme sanomme rumiakin asioita, joita emme välttämättä pohjimmiltaan tarkoita, jotta saisimme toisen pysähtymään tai kuulemaan itseämme. Nämä sanotut asiat ovat joskus sellaisia, että ne aiheuttavat parisuhteeseen haavoja, joita aika ei paranna. Niiden käsittely on kuitenkin tärkeää, jotta turvallisuus suhteeseen voisi palautua. On hyvin todennäköistä, että miehesikin kärsii siitä, että teillä ei ole seksiä. On myös mahdollista, että hän ei kuitenkaan täysin ymmärrä mistä ongelmassa pohjimmiltaan on kyse eikä myöskään ole osannut sitä ratkaista. Seksuaalinen haluaminen ei ole jotain jonka voisimme muuttaa vain päättämällä haluta. Moni haluton haluaisi haluta.

Minusta kuulostaa hyvältä idealta, että hakisitte yhdessä ulkopuolista apua jonka avulla voisitte ehkä päästä uudenlaisiin keskusteluihin parisuhteestanne. Kuulostaa myös siltä, että välillänne on ollut paljon hyvää sekä edelleen myös välittämistä ja tunteita toisianne kohtaan. Uskon, että teillä on hyvät mahdollisuudet löytää suhteeseenne uudenlaista läheisyyttä jotta voisitte yhdessä nauttia vuosien yhteisen työn tuloksista.

Toivotan teille hyvää matkaa takaisin toistenne luo! perheneuvoja Helena