KYSYMYS: Olen toista kertaa naimisissa ja edellinen suhde kaatui puolison uskottomuuteen. Nykyinen suhde on kestänyt 11 vuotta ja yhteisiä lapsia ei ole. Lapset ovat edellisistä suhteista.

Nyt olemme kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mies vannoo minulle rakkauttaan, mutta oman pinnan alla kuohuu ja pelkään, että jään kuohunnan alle. Itsetunto on kovilla, kun lukee miehen hehkutusta tälle naiselle. Mitä pitäisi tehdä. Puhuttu on ja paljon.

Mari

VASTAUS: Mari, tilanne minkä kuvailet viestissäsi kuulostaa niin kaoottiselta, että se pitää saada pysäytettyä. Mutta miten? Sitähän sinä kysytkin. En tiedä osaanko antaa konkreettisia vastauksia kysymykseesi, mutta voisin miettiä tilannettasi tässä vastauksessani. Onko niin, että kaiken tuon pyörityksen keskellä elävät sinun neljä lastasi. Miten he tässä tilanteessa voivat? Miten sinulla, teillä perheen aikuisilla on kaiken keskellä ollut voimavaroja aikuisuuteen ja vanhemmuuteen? Lastenkin takia tai ehkä erityisesti juuri heidän takiaan tilanne on rauhoitettava.

Kun aikuisten kapasiteetista menee osa tällaiseen kuvioon se tarkoittaa yleensä sitä, että aikuisilla ei ole riittävästi tilaa mielessä lapsen tarpeille mistä seuraa, että lapset/nuoret jäävät liian yksin. Puhumattakaan tilanteesta, jossa lapset joutuvat oikeasti myös tavalla tai toiselle kuulemaan aikuisten välisiä riitoja/tilanteita. Tästä seuraa lisää huonoa.

Kerrot, että miehesi löysi nettisuhteen tilanteessa, jossa sinä olit tiukoilla lastesi sairastumisiin liittyen. Jos ymmärsin oikein, niin tästä on alkanut kierre, jossa te kaikki osapuolet olette eri tavoin pyörineet viimeiset kolme vuotta. Kerrot, että kuviossa on vaihdettu satoja kuvia ja tuhansia viestejä, videoita ym. Valitettavasti tuo kuulostaa huolestuttavalta. Ihan kuin aikuisen ihmisen kyky hallita ja kontrolloida itseään olisi jostain syystä pettänyt. Jos muut osapuolet eivät aikuisuutta itsestään löydä tai halua löytää, niin sinun on aloitettava itsestäsi, itsesi ja lastesi takia.

Kerrot, että et usko enää mihinkään etkä mitään. Mitä odotat tapahtuvan, mikä palauttaisi uskosi? Uskosi mihin? Mikä on saanut sinut kerta toisensa jälkeen jatkamaan, toistuvista pettymyksistä huolimatta? Mitä tarkoittaisi pelin poikki viheltäminen?

Minä ehdotan, että sinä alat piirtämään ympärillesi rajoja, joilla puolustat omaa itseäsi ja arvokkuuttasi. Sinä ansaitset parempaa. Se, että vaikeassa elämäntilanteessasi purit hätääsi kiukulla, ei anna oikeutusta miehellesi pettää ja jatkaa pettämistä. Se, että olet kohdellut puolisoasi huonosti, ei myöskään velvoita sinua ottamaan vastaan mitä tahansa käyttäytymistä sinua kohtaan. Kerrot, että itsetunto on tilanteessa kovilla. Tietenkin on ja se vähitellen tuhoutuu jos annat tilanteen jatkua. Voisiko ensimmäinen konkreettinen askel olla se, että suljet kaikki yhteydenpitolinjat tältä kolmannelta osapuolelta. Laitat estot puhelimeen, sähköpostiin, ym. Et ota häneltä vastaan enää mitään, et selityksiä, kuvia, viestejä, videoita. Olet kuullut ja nähnyt tarpeeksi satuttavaa. Miksi ottaa vastaan yhtään enempää? Toinen konkreettinen asia jota ehdottaisin on, että etsit itsellesi jonkun ulkopuolisen ihmisen, joka voisi auttaa sinua rajojen piirtämisessä ja pitämisessä. Tällainen tuki voisi löytyä esim. täältä kirkon perheneuvonnasta. Vasta kun tilanne on riittävästi rauhoittunut, on mahdollista, että sinä ja miehesi voitte käydä keskenänne sellaisia keskusteluja joista oikeasti voisi olla teille hyötyä. Pelkkä lupaaminen ja rakkauden vannominen ei valitettavasti riitä.

Todennäköisesti, jotta pystyisitte parina jatkamaan, teidän on vielä löydettävä yhteinen ymmärrys sille mitä tapahtui.

Tarvitaan paljon korjaavaa, hoitavaa puhetta ja vuorovaikutusta. Mutta vielä, tällaisessa tilanteessa, se ei ole mahdollista.

Toivotan sinulle voimia ja itsesi arvostusta!
perheneuvoja Helena