KYSYMYS: minulla ei ole ns. ongelmia parisuhteessani, ongelma on pikemminkin oman pääni sisällä. Olen seurustellut avomieheni kanssa 12-vuotiaasta asti. Nyt olemme olleet yhdessä 12 vuotta. En ole tyytymäätön parisuhteeseeni, avomiehelläni ja minulla on yhtenevät tulevaisuuden suunnitelmat. Olemme selvinneet paljosta, en usko, että monien pariskuntien täytyy käydä läpi murrosikä, mikä varsinkin itselläni, oli hankala. Kuitenkin, mieleeni tulee, olenko jäänyt jostakin paitsi? Onko nuoruuteni mennyt ns. hukkaan? Kuinka voisin päästä näistä tunteista, tai saada niihin selvyyttä?
VASTAUS: Olet harvinaisessa elämäntilanteessa, koska olet onnistunut säilyttämään nuoresta iästä huolimatta uskollisen seurustelu- ja parisuhteen. Olette varttuneet lapsesta aikuiseksi yhdessä ja selvinneet myös murroiän myrskyistä. Edelleen olet tyytyväinen parisuhteeseesi. Suunnittelette yhdessä tulevaisuutta ja näyttää siltä, että teillä on samanlaiset haaveet tulevaisuudesta. Tältä osin kaikki on hyvin.
Kuvaat osuvasti, että ongelmasi on pään sisällä. Mietit, oletko jäänyt jostain paitsi, onko nuoruutesi mennyt hukkaan? Totta kai olet jäänyt paitsi monia yksinäisiä kaipauksen hetkiä, alkavia ja päättyviä seurusteluja yms, mutta olet elänyt toisenlaisen nuoruuden. Voisit samalla miettiä, mitä kaikkea olet saanut. Kahta elämää ei voi elää yhtä aikaa. Jos olisit elänyt toisenlaisen nuoruuden, ei sinulla olisi nykyistä avomiestäsi eikä yhteisiä kokemuksia hänen kanssaan.
Ehkä olet kuullut jonkun sanovan, että jotkut nuorena parisuhteeseen sitoutuneet saattavat myöhemmin haikailla vapaata nuoruutta, joka jäi elämättä. Jotkut lähetevät katselemaan, olisiko ruoho aidan takana vihreämpää, mutta näin ei tarvitse olla teidän kohdallanne. Olennaista on, että olette tyytyväisiä yhdessä ja teette parisuhteestanne niin hyvän kuin teille on mahdollista.
Toivon, että vuosikymmenienkin perästä voisitte sanoa edelleen toisillenne: "Sinä olet parasta, mitä minulle on tapahtunut!"
Saara, perheneuvoja
8 kommenttia
Jamixpr
11.1.2016 14:05
Mikäli tunteet liittyvät seksuaalisuuteen, tutustukaa parinvaihtoon.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Kauemminnaimisissa
12.1.2016 21:47
Hyvin tiivis seurustelu lapsena ei tue ihmisen psyykkistä ja emotionaalista kehitystä itsenäiseksi aikuiseksi. Psykologian asiantuntijoiden mielestä siitä on jopa haittaa.
Jos nyt tuntuu siltä, että haluat elää itsenäisesti ja miettiä mikä on oikeasti oma juttusi, olisiko mahdollista ottaa aikalisä ja pitää seurustelusta vaikka puolen vuoden tauko?
Jos nyt tuntuu siltä, että voit jäädä jostain paitsi, en usko, että tunne lopullisesti unohtuu. todennäköisesti se myöhemmin aikuisuudessa vahvistuu. Onko nyt sopiva hetki kokeilla omia siipiä, vai haluatko, että teillä on lapsia, kotieläimiä ja oma talo? Silloin vasta hankalaa onkin selittää, että nyt haluaakin olla yksin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Umenohana
12.1.2016 22:10
Olet tehnyt elämässäsi parhaat päätökset sen hetkisten tietojen perusteella.
Vastaa kommenttiinSe missä olet nyt on niiden päätösten summa.
Valitettavasti näet vain voittavan käden. Sen haikailu olisiko jokin toinen päätös tehnyt asiat paremmiksi on turhaa. Erilaiseksi, kyllä.
Missään nimessä sinusta ei enää tule sitä 12, 15 tai 18 vuotiasta joka olit.
Älä mieti mitä sanoisit sille ihmiselle, vaan mitä ihminen sanoisi sinulle.
Vastaa kommenttiin
shiwan8
15.1.2016 12:01
Melko tyhjentävä.
Ei pidä tehdä mitään mitä joutuu katumaan. Jos joutuu katumaan ei ole tehnyt sitä mikä on ollut oikein teon hetkellä. Jälkikäteen saadut tiedot eivät ole sellaisia joiden takia pitäisi alkaa katumaan mitään.
shiwan8
15.1.2016 11:59
No, jos nuoruuden hukkaan menemisellä tarkoitetaan tässä sitä, että ei ole päässyt harrastamaan irtosuhteita, niin voi kai sen niinkin ajatella. Muuten hukkaan menemisestä voi syyttää vain itseään.
Vastaa kommenttiinEi kukaan ole minua koskaan kotiin käskenyt jäämään joten jos kekkerit ovat menneet sivu suun niin kyse on ollut töistä tai omasta valinnasta. Itselle ei siis ole mahdollisuutta nuoruuden ohi menemisestä valittamiseen suotu.
Vastaa kommenttiin
syytäittees
15.7.2017 18:02
Nuo sinun kommenttisi ovat erittäin turhia tämän keskustelun kannalta. Hyviä vointeja.
Toimistohärkä
20.1.2016 13:21
Joillekin sopii pitkä nuorena alkanut suhde ja toisille ei. Joillekin naisille ja miehille tulee tarve irrotella ja aloittaa "uusi elämä" siinä vaiheessa kun lapsilla alkaa jo olla ikää enemmän. Toisilla tällaista tarvetta ei tule missään vaiheessa. Varmasti kaikki pitkässä suhteessa olleet ovat miettineet jossain vaiheessa, olisiko voinut valita toisin ja onko jotain menettänyt. Joka muuta väittää valehtelee.
Tunnen useamman pariskunnan, jotka ovat olleet yhdessä yläasteelta lähtien ja näitä pariskuntia (ei siis mitään uskonnollisia linkkejä) katsoessa olen useimmiten nähnyt erittäin rakastavia pariskuntia. Kun tuntee "paremman puoliskon" nuoruudesta saakka saattaa ymmärtää miksi toinen on sellainen kuin on. Parisuhteeseen ja aikuisuuteen on kasvettu yhdessä, mikä saattaa antaa hyvän pohjan kypsälle suhteelle ja sellaisesta suhteesta ei ole valmis päästämään irti pienten vaikeuksien edessä.
Kaikessa on puolensa ja parisuhteessa ei ole aina niitä oikeita ja varsinkaan helppoja ratkaisuja tarjolla. Tsemppiä kysyjälle. Olen varma, että löydät onnesi nykyisestä parisuhteessasi, koska olet siihen jo paljon panostanut.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
<33
12.9.2020 13:19
Minusta kuulostaa tosi ihanalta, että suhde on kestänyt vaikka sen aloitti jo esiteininä jolloin yleensä vasta kokeillaan seurusteluja. Minusta on ihanaa että nuoruudessa on elänyt onnellisessa suhteessa ja saanut siinä iässä kokea kaikkea kumppanin kanssa, jonka kanssa on edelleen yksissä. Ja jos nyt menee hyvin, niin ei kannata miettiä että menettiköhän mitään, vaan keskittyä nykyhetkeen ja miettiä miten onnekas on kun on saanut jo varhain sen, mikä tekee nykyäänkin onnelliseksi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin