Suhdeklinikan artikkelisarjassa etsitään ratkaisuja parisuhteen pahimpiin solmukohtiin. Tällä kertaa aiheena jouluun erinomaisesti sopiva teema, anteeksianto.

Teksti: Mirja Wuokko
______________________________________________________________________________

Lääketieteessä ja jopa taloustieteessä on tutkittu anteeksi pyytämisen ja anteeksi antamisen vaikutuksia ihmisiin. Anteeksianto tervehdyttää sairaan. Anteeksi pyytäminen parantaa yritysten taloudellista menestystä. Tutkimusten mukaan vääryksien selvittämättä jättäminen jähmettää ihmistä ja yhteiskuntaa. Kyse ei siis ole mistään pikkuasiasta.

Jokaisessa pitkässä parisuhteessa joudutaan pyytämään ja antamaan anteeksi. Läheisissä ihmissuhteissa tulee vääjäämättä tilanteita, joissa on tahallaan tai vahingossa loukannut toista, tai tehnyt väärin. Miksi anteeksi pyytäminen ja anteeksi antaminen on sitten niin vaikeaa?

Perheneuvoja-sosiaalipsykologi Saara Kinnusen mukaan ihmisessä on jotenkin sisäänrakennettuna taipumus syyttää toista asioista.

”Anteeksi pyytäminen on vaikeata. Se pitää sisällään sen myöntämisen, että mä olin väärässä ja mä tein väärin. Astutaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle, ja se ei ole helppoa. Ihmisillä on taipumus selittää, että mä huusin, kun sä sanoit niin, tai mä tein syrjähypyn, koska sä teit väärin”, Kinnunen kuvailee.

Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen anteeksi antamisesta?

”Se on semmoinen elämän välttämättömyys, että ylipäätään selvitään eteenpäin tässä inhimillisesti vajavaisten ihmisten maailmassa. Ilman tahtoa ja kykyä antaa anteeksi, ihmissuhteet jumiutuu kiukkuun ja katkeruuteen. Anteeksi antaminen on väylä eteenpäin”, Kinnunen sanoo.

Kinnusen mielestä kristinusko on ainoa uskonto, jossa anteeksianto on tärkeänä elementtinä.

”Muissa uskonnoissa korostuu vastuunkanto ja rangaistus. Kristinuskossa on tämä anteeksi antaminen, joka sinänsä on aika epärationaalinen asia.”

Anteeksipyytelijät ja kovapäiset

Kinnusen mukaan on kahden tyyppisiä (ongelmallisia) ihmisiä:

”On sellaisia, jotka ovat näitä anteeksipyytelijöitä, ja jotka eivät kestä ristiriitaa. Vaikka toinen olisi syyllinen, he pyytelevät perherauhan nimissä anteeksi - vaikka toinen olisi se loukkaaja. Sitten on sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole koskaan oppineet pyytämään anteeksi. Kaikki on aina toisen vika. Ei olla lapsena opittu anteeksi pyytämisen mallia, jossa pyydetään anteeksi ja nollataan se tilanne”, Kinnunen kertoo ja jatkaa:

”Lapsuudessa on voinut saada pintapuolisen anteeksi pyytämisen mallin. Sovinto vaatii aina sen selvittämisen, että mitä on tapahtunut.”

Kinnusen mukaan on tavallista jättää puolin ja toisin tehdyt loukkaukset selvittämättä.

”Silloin kumppanien väliin alkaa kasvaa paksuuntuva muuri. Samalla välit kylmenevät ja etääntyminen kasvaa. Lämpimät tunteet vähenevät, mikä altistaa riidoille ja loukkauksille. Tämä johtaa monenlaiseen pahoinvointiin”, Kinnunen varoittaa.

Voiko anteeksi pyytämisen mallin opetella aikuisena?

”Kaikkia ihmissuhdemalleja voi opetella aikuisuudessa”, Kinnunen vakuuttaa.

Laastari voi pahentaa vammaa

Onko anteeksi antaminen vaikeaa?

”Anteeksi antamisessa on monenlaisia tilanteita. Jos näen, että toinen ottaa vastuun omasta käytöksestään, on anteeksi antaminen helpompaa. On syviä loukkaantumisia, joita ei voi heti antaa anteeksi, vaikka toinen teot myöntäisi ja ottaisi niistä vastuun. Voi olla, ettei voi heti antaa anteeksi, mutta toivottavasti voi myöhemmin tehdä niin”, Kinnunen vastaa.

Kinnunen varoittaa näennäisistä sovinnoista.

”Laastariksi käytetyt anteeksiannot eivät vapauta, vaan ovat kuin puhdistamattoman haavan päälle laitettuja laastareita. Ennen kuin voi antaa anteeksi, pitää tietää mitä anteeksi antaa. Täytyy kohdata ja käsitellä asia”, Kinnunen sanoo.

”On tilanteita ja ihmissuhteita, joissa sovintoa ei voida tehdä kasvotusten. Toinen on voinut kuolla, tai ei halua kohdata. Ihmisen täytyy joskus yksin käsitellä asiaa. Parisuhteessa on kaksi ihmistä ja silloin voidaan asioita selvitellä yhdessä.

Tästä et selviäkään ihan vähällä

Millainen on kunnollinen anteeksipyyntö?

Kinnunen korostaa väärintekijän roolia. Hänen on myönnettävä tekonsa ja osattava ottaa vastuu.

”Käytän joskus otsikkona: älä pyydä anteeksi. On tilanteita, joissa anteeksipyytäminen on liian aikaista. Jos ei kestä toisen kiukkua, on turha vielä pyytää anteeksi. Anteeksipyyntö ei ole delete-nappula, jolla asia pyyhkiytyy pois. Vastuunkantamista on, että suostuu kohtaamaan sen, mitä on toiselle aiheuttanut. Älä pyydä anteeksi, jos et suostu kohtaamaan toisen kipua. Toisen kipu ei hellitä ennen kuin hän on tullut kuulluksi”, Kinnunen neuvoo.

”Vasta kun toisen paha olo ja tuska on tullut ymmärretyksi, ja kun toinen on tullut kuulluksi, luodaan edellytykset anteeksi antamiselle. Kun loukattu ottaa myöhemmin asian esille ja loukkaaja sanoo, että mähän oon jo pyytänyt anteeksi, on se merkki siitä, että asiaa ei ole vielä selvitetty loppuun asti. Jotta katkeruus ja kiukku voisi sulaa, sanon anteeksipyytäjälle: älä hätiköi, odota, käsittele asiaa.”

Kinnusen mielestä yleensä ei kannata alkaa kaivella kaikkia menneitä loukkauksia. Joskus terapiaan tulevilla pareilla on kuitenkin niin syviä katkeruudentunteita koetuista vääryyksistä, ettei elämässä päästä eteenpäin niitä selvittämättä.

”Joskus pari ei pääse katkeruudesta, jos ei saa sanoa, mistä on syvästi loukkaantunut. On vastuunkantoa kuunnella toista. Anteeksi pyytämisen ja antamisen tavoite on sovinto, ja sitä ei saada syntymään, jos hätiköidään.”

Salainen koston kaipuu

Mikä on anteeksi antamisessa vaikeinta?

”Kohtuuton kipu, tai se että mua on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Tähän se liittyy se Hammurabin laki: ”silmä silmästä, hammas hampaasta”, että ihmisen on kärsittävä tekemisistään”, Kinnunen selittää.

Jotta voisi antaa törkeän teon anteeksi, on selvitettävä itselleen pari asiaa:

”Ei anteeksi antaminen vapauta toista vastuusta. Ei sitä tehdä toisen takia. Teen sen itseni takia, että pääsen kiukusta ja katkeruudesta. Meillä on edessä valinta. Joko jään kiukkuun ja katkeruuteen, tai annan anteeksi”, Kinnunen valaisee.

”Ajatellaan että anteeksi antaminen on tunteiden asia. Tunteita on turha jäädä odottelemaan. Anteeksi antaminen on tahdon asia. Kun opetan sitä, piirrän usein junan. Veturi on tahdon päätös, tunteet saattavat tulla vasta perimmäisessä vaunussa. Aluksi tunteet eivät välttämättä ole mukana ollenkaan. Päätöksen jälkeen, tuntien tai vasta viikkojen kuluttua, alkaa tulla myönteisiä tunteita”, Kinnunen kertoo.

Toimiiko tämä oikeasti?

”Kyllä toimii, mutta pullonkaulana on tämä tahdon päätös. Usein kuulee sanottavan, että tätä mä en ikinä anna anteeksi. Terapeutille tulee voimaton olo. No sille ei sitten voi mitään. Toivon että tulisi se tunne, että tahdon tahtoa antaa anteeksi, että suunta on oikea”, Kinnunen sanoo.

Takaisin Edeniin

”Meidän on hyvä muistaa näin joulun lähellä, että kun olemme tienhaarassa, voimme panna kädet ristiin ja sanoa Jumalalle, että auta minua. Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto on joulun sanoma.”

Kinnunen uskoo rukouksen voimaan, ja kehottaa anteeksi antamisen kanssa kamppailevia hiljentymään ja pyytämään apua. Myös uskonnottomat ihmiset voivat itsekseen miettiä, mikä on elämässä tärkeää.

”Doctor Philin sanoin: haluatko olla oikeassa, vai onnellinen?”

Mitä anteeksipyytämisestä seuraa?

”Siitä voi seurata mahdollisuus asioiden selvittämiseen. Mitä tuo väärä teko on aiheuttanut? Se on ensimmäinen askel sovintoon, ja siihen että suhde voi päästä lähenemään ja rikkoutunut yhteys voi päästä eheytymään. Se on kultainen portti, josta aikanaan aukeaa puutarha”, Kinnunen lupaa.

”Kun näitä kipeitä asioita käsitellään ja päästään anteeksi antamiseen asti, parhaassa tapauksessa kaksi vähän nöyrempää ihmistä pääsee vähän lähemmäksi toisiaan. Joskus selvitysprosessissa anteeksiantajakin alkaa nähdä omaakin osuuttansa asiaan. Eivät nämä tilanteet ole mustavalkoisia.”

Tule alas marttyyrin korokkeelta

Kinnunen muistaa yhden parin, jossa vaimo lupasi antaa anteeksi miehensä uskottomuuden vasta kun mies osaa selittää, miksi alkoi viihtyä kodin ulkopuolella. Kinnusen mielestä vaimolla oli halu ymmärtää oma osuutensa parisuhteen kriisissä.

”Joskus on hyvä selvittää, mikä on mun osuuteni. Kumpikin on vastuussa omasta osuudestaan.”

Mitä anteeksi antamisesta seuraa eri osapuolille?

”Siitä seuraa huojennusta. Ja uuden yhteyden mahdollisuus ja uuden alun mahdollisuus. Paha asia voidaan jättää taakse. Emme koe muistinmenetystä. Kyllä asia voi tulla mieleen, mutta silloin on hyvä sanoa itselleen, että hei, mä oon antanut anteeksi, en jää tätä märehtimään”, Kinnunen sanoo.

Kinnusen mukaan anteeksi antaminen ei voi olla ehdollista, tyyliin ”annan anteeksi, jos muutut”.

”Anteeksi antaminen sisältää riskin, ettei toinen muutukaan, vaan loukkaa samalla tavalla tai toisenlaisella tavalla minua.”

”Anteeksi antamisella on rajansa, jos toinen loukkaa jatkuvasti. Anteeksi antaminen ei voi olla sitä, että mua voi loukata miten tahansa, tai että mua voi kohdella miten tahansa”, Kinnunen täsmentää.

Kinnusen mukaan uskottomuudenkin voi antaa anteeksi, jos ymmärtää toisen tekoon johtaneet syyt ja tunteet.

”Teko ei silti tule hyväksyttäväksi.”

”Ajattelitko, että tää syrjähyppy parantaa teidän välistä suhdetta?”, on Kinnusen mielestä tarpeellinen kysymys, vaikka pettäjän teon taustalta löytyisi sinänsä ymmärrettäviä asianhaaroja, esimerkiksi etääntynyt parisuhde.

Kinnusen mukaan ymmärtäminen ja anteeksi antaminen ovat eri asioita, mutta ymmärrys antaa tilaa anteeksi antamiselle.

”Anteeksi antaminen avaa polun toisen ihmisen hyväksymiselle puutteineenkin. Meissä jokaisessa on vikoja, ja jokainen meistä tekee vääriä tekoja. Sen tosiasian hyväksyminen on tärkeää.”

Liian vaikeat asiat

Onko mielestäsi asioita, joita ei voi antaa anteeksi, tai joita ei tarvitse antaa anteeksi?

”Jos me pidetään erillään anteeksi antaminen ja hyväksyminen, voidaan lähteä siitä, että itsemme takia voimme prosessoida asiaa niin, että voimme antaa anteeksi, vaikka teko ei koskaan tulisi hyväksytyksi”, Kinnunen vastaa.

”Anteeksiantamattomuus voi olla raskas taakka. Anteeksiantamaton mieli voi olla kasvupohja katkeruudelle ja vihalle, ja näillä on taipumus kasvaa. Se voi aiheuttaa tunnelukkoja, jotka kasvaa muillekin elämänalueille.”

Kinnusen mielestä keski-iän uupumus ja masennus voivat johtua näistä käsittelemättömistä katkeruuksista, jotka kannattaisi selvittää ennen kuin ne peittävät elämän hyvät asiat alleen.

”Terapiassa masennuksen taustalta voi paljastua asioita, joita ei ole anteeksi annettu. Asian käsittely antaa vasta mahdollisuuden toipumiseen. Anteeksiantamattomuus on tavallaan elämän riistäjä. Se tarjoaa tarttumapinnan muille elämän ikäville asioille, kun taustalla on katkeruutta ja vihaa.”

Kinnunen myöntää, että joskus anteeksi antaminen on miltei mahdotonta. Graavein esimerkki on läheisen murha.

”On asioita, jotka ovat niin haavoittavia ja loukkaavia, että inhimillisesti tuntuu, että on mahdotonta antaa anteeksi. En suosittele mitään kevyttä ja helppohintaista anteeksi antamista. Joudumme kohtaamaan kivuliaita tunneprosesseja. Usein tarvitaan rinnalle toinen ihminen, jonka kanssa prosessia käy läpi”, Kinnunen neuvoo.

Kukaan toinen henkilö ei voi vaatia törkeitä loukkauksia ja raskaita menetyksiä kokeneelta ihmiseltä anteeksiantoa. Anteeksi antamisen prosessin on lähdettävä ihmisestä itsestään.

”Ihmisen on itse haluttava jättää taakka taaksensa.”

Kinnunen myöntää, että anteeksi antamisessa on erilaisia koulukuntia ja luetteloja siitä, mitä voi tai ei voi antaa anteeksi. Niistä ei ole mitään hyötyä, jos niiden ainoa tarkoitus on syyllistää tai velvoittaa kaltoin kohdeltua.

Anteeksi pyytäminen on muotia

Julkisuudessa on nykyään tapana pahoitella kaikenlaista. Valtiot, poliitikot ja yritykset pahoittelevat omia tai toisten tekoja. Onko tämä hyvä asia?

”Tavallaan se on hyvä ele, jos se tuo lohtua, mutta mikä on tavoite, kun pahoittelusta ei seuraa mitään? Ei ole tilaa toisen osapuolen kivun kuunteluun. Ei ole tilaa kuulluksi tulemiselle”, Kinnunen sanoo.

Toisten kokemien loukkauksien syvyyttä on ulkopuolisen vaikea arvioida. Jotkut kokevat vakavaltakin tuntuvan teon vain kevyenä takaiskuna, ja toiselle vähäpätöiseltä näyttävä asia on musertava.

”Voi olla pienikin asia, joka sattuu ja on syväkin loukkaus, jos se osuu arkaan kohtaan”, Kinnunen muistuttaa.

Myös Lääkärikirja Duodecimin mukaan anteeksi antamisesta on iso ilo ja hyöty ihmiselle itselleen. Tutkimukset osoittavat, että anteeksi antaminen vähentää vihaisuutta, masennusta ja stressiä, ja lisää toivon, rauhan, myötätunnon ja itsevarmuuden tunteita. Ihmissuhteet ja terveys paranevat.

Duodecimin mukaan nuorten on vaikeampi antaa muille anteeksi asioita. Ehdottomuus, mustavalkoisuus ja kostonhalu on tyypillisempää nuorena kuin vanhana. Onneksi kyky antaa anteeksi paranee useimmilla ihmisillä elämänkokemuksen mukana.