KYSYMYS: Lyhyesti, olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 22 vuotta, joista naimisissa 20 vuotta. Ensimmäiset 15 vuotta hurahti 3 lapsen arkea pyörittäessä suhteellisen hyvässä yhteisymmärryksessä. Sitten mieheni joutui jäämään kotiin sairauslomalle 5 vuodeksi, jonka ansiosta taloutemme romahti ja perheessä alkoi todella vaikeat ajat. Ristiriitoja oli paljon ja tuolloin mieheni otti ensimmäisiä kertoja riitojen yhteydessä sanan ”ero” käyttöön. 5 vuotta sitten mieheni ilmoitti, ettei tunne rakastavansa minua ja näin on todennut edelleen tässä vuosien varrella.

Kaipaisin siis neuvoja, kuinka voimme edetä asian kanssa ja mitä meidän kuuluu toisiltamme kysyä ja mitä meidän tulee pohtia ja miettiä? Ja lähtökohtana on se, että mieheni ei mahdollisesti halua mitään pariterapiaa tms. Tiedän myös sen, että parisuhteeseen tarvitaan aina 2 ihmistä ja myös itselläni on peiliin katsomisen paikka. Ihan yhtälailla olen varmasti peilannut häneen omaa pahaa oloani ja käyttäytynyt huonosti. Oma haaveeni toki on, että pitkä liittomme saisi jatkua. Onko jotakin verkkosivua, josta voisimme poimia neuvoja?

Onko toivoa?

VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi. Kerrot, että teillä on ollut pitkä yhteinen elämä, johon on liittynyt viimeisien vuosien aikana merkittävä kriisi liittyen miehesi terveyteen ja siitä seuranneeseen työuran vaihdokseen. Asutte tällä hetkellä erillään, mutta harkitsette jälleen yhteiseen suhteeseen palaamista. Olet joutunut kestämään hyvin raskaita aikoja, kärsinyt henkisestä väkivallasta ja kaikesta huolimatta kerrot, että haaveenasi on, että pitkä liittonne saisi jatkua.

Kirjeesi mukaan näyttää siltä, että vaikeutenne alkoivat miehen sairastumisen yhteydessä. Miehesi joutui käymään läpi ison kriisin ja kasvun paikan elämässään sairauden takia. Usein niissä hetkissä ihmiset käyvät läpi elämän merkitystä ja omia arvojaan ja pohtivat oman olemassaolon tarkoitusta. Silloin ihminen saattaa hetkeksi menettää elämänhalunsa. Saattaa olla, että ihminen joutuu jollain lailla korjaamaan käsitystään itsestään ja elämästään. Jäin pohtimaan, saiko puolisosi ulkopuolista tukea kriisinsä aikana? Onko hän pystynyt purkamaan tunteitaan ja pelkojaan, joita hän koki sairauteen liittyen?

Miehesi kriisi on vaikuttanut myös sinuun ja koko perheeseen. Kriisin aikana ja sen jälkeen eron myötä on syntynyt paljon haavoja suhteeseenne. Hän on käytöksellään rikkonut teidän välisen luottamuksen. Nyt kerrot olevasi tilanteessa, jossa pohdit, voitko luottaa häneen tulevaisuudessa. Silloin, kun luottamuksen on menettänyt, täytyy se ansaita uudestaan. Tässä hetkessä saatat tunnistaa, että jokin puoli sinusta luottaa tai haluasi luottaa mieheen, mutta toinen puoli ei uskalla luottaa. Tämä on ihan ymmärrettävää. Jos on valmis antamaan toiselle uuden mahdollisuuden, on luottamuksen silloin mahdollista alkaa rakentua uudelleen teidän välillenne. Luottamuksen rakentuminen vie oman aikansa. Kerrot kokeneesi suhteessa henkistä väkivaltaa ja nyt olet päättänyt rajojen asettamisesta siltä osin. Se kuulostaa erittäin hyvältä ja tärkeältä linjaukselta.

Pohdit kysymystä, että miksi miehesi muutti mielensä ja rakastaako hän sinua? Yhtä tärkeä, tai ehkä jopa vielä tärkeämpi kysymys on se, rakastatko sinä häntä edelleen? Miksi haluaisit jatkaa yhdessä hänen kanssaan? Oletko valmis antautumaan vielä siihen, että saatat tulla loukatuksi tai jätetyksi? Oletko valmis antamaan hänelle uuden mahdollisuuden? Jos olet, niin pohdi myös omia motiivejasi. Mistä syystä ja mitä toiveita sinulla liittyy teidän tulevaan suhteeseenne?

Joskus ulkopuolinen auttaa hahmottamaan tilannetta. Yksi vaihtoehto on kirkon perheneuvonta, joka on maksuton palvelu. Parisuhteeseen liittyviä asioita voi tulla käsittelemään myös ilman puolisoa.

Toivottavasti löydätte teille parhaimman tavan jatkaa elämäänne.

Perheneuvoja Sari