KYSYMYS: Olen viisissäkymmenissä ja mieheni muutaman vuoden vanhempi. Naimisissa olemme olleet lähes kolmekymmentä vuotta.
Parisuhteemme hyviä puolia ovat yhteinen huumorintaju sekä toisillemme annettu vapaus toteuttaa omia visioitaan. Mieheni on tätä kautta saanut aikaiseksi menestyvän yrityksen. Minä olen ollut lähes alusta asti yrityksen toiminnassa mukana yhtenä työntekijänä.
Oma unelmani on ollut saada läheinen parisuhde, joka sisältää paljon yhdessä tekemistä ja seksiä. Olen tunnistanut nuoresta asti itsessäni vahvan seksuaalisuuden, jota toivoin täysin rinnoin voivani toteuttaa naimisissa. Ennen liittoa pidättäytyin seksistä silloin, kun en seurustellut. Suhteita minulla ehti olla pari ennen miestäni.
Avioliittomme muuttui yrityskeskeiseksi ensimmäisten kuherrusvuosien jälkeen. Kiireen ja stressin takia miestä ei seksi ole enää kiinnostanut pariinkymmeneen vuoteen kuin korkeintaan kaksi kertaa kuussa. Mieheni mielestä minun ei kuuluisi laskea kertoja, itse en voi olla laskematta, koska seksi on osa sitä tunnetta, millä tavalla haluan kokea rakkautta vastakkaisen sukupuolen kanssa. Minusta seksiä on vaikea erottaa rakkaudesta.
Noin kymmenisen vuotta sitten mieheni ajautui sivusuhteeseen nuoremman naisen kanssa ja parisuhdeterapeuttimme ilmeisesti vahingossa ilmoitti minulle, että tuo nainen oli mieheni elämän suurin rakkaus.
En ole päässyt tästä asiasta koskaan täysin kuiville. Ajatuksena se lannistaa minua, sillä en tule koskaan pääsemään ykköseksi, koska joku meni ohi sillä aikaa, kun olen ollut naimisissa mieheni kanssa. Noihin aikoihin mieheni yritti analysoida minulle, miksi hän ei minua halua. Toisaalla hän kuitenkin halusi suunnattomasti toista naista, rakasti tätä.
Ulkoisesti minussa ei ole mitään vikaa, seksissäkään ei kuulemma ollut valittamista.
Minä olen pettänyt miestäni rakkauden ja läheisyyden nälässäni useita kertoja. Olen alitajuisesti etsinyt kumppania, joka rakastaisi minua enemmän kuin oma mieheni tuntuu rakastavan.
Suhteeni ovat olleet pitkään ensin keskustelusuhteita ja edenneet seksiin vasta tunteiden ja luottamuksen kasvettua. Tarvitsen luottamusta myös parisuhteestani. Tällä hetkellä en sitä luottamusta koe saavani enkä voivani itse antaa.
En pysty olemaan uskollinen tässä parisuhteessa, enkä usko minkään asian enää muuttavan tätä, koska aikaa ja mahdollisuuksia on kyllä annettu.
Miehelleni tärkeintä on yritys ja kaikki mitä se edustaa. Hän on tämän myös ääneen sanonut. Jatkossakin yritys tulee olemaan hänen elämänsä tärkein asia. Meidän koko elämää tuntuu määrittävän se, voiko yritys hyvin.
Haluaisin erota, mutta minulla on eettisiä syitä olla eroamatta. Toisaalta on eettisiä syitä erota, kun ei tästä saa millään puhdasta ja rikkeetöntä enää.
Kaipaan elämältäni jotain muuta kuin mieheni unelmien toteuttamisessa mukana olemista ja omien tarpeideni hylkäämistä. Haluaisin normaalin, kunnioittavan ja rakastavan, uskollisen parisuhteen.
Elimistöni oikein kaipaa hyväilyjä ja suudelmia, kuiskutuksia korvaan ja ihanaa, aitoa välittämistä ja läheisyyttä.
Onko tässä enää mitään toivoa?
Miten selvitä yrityskeskeisessä liitossa?, 47
VASTAUS: Kerrot avoimesti pitkästä liitostasi. Jo suhteen alusta asti siinä on ollut mukana ”kolmas”, nimittäin miehesi yritys. Se on vienyt hänen aikansa ja voimansa, myös sinä olet ollut siinä mukana. Myöhemmin mukaan on tullut muitakin kolmansia, niin sinun kuin miehesi puolelta.
Tietenkin on luonnollista, että elämässä on muutakin kuin parisuhde. Suhteen alussa tosin tuntuu, että maailmaan mahtuu vain me kaksi. Niin pitääkin olla, sen pohjalle voi sitten rakentua kestävä suhde, joka kestää suhteen ”kolmannet”. Parisuhteen hyvinvoinnin kannalta suhteen pitäisi kuitenkin olla ykkönen: se ei voi kehittyä, ellei sille anna aikaa ja mahdollisuutta. Jos mikä tahansa muu – työ, raha, harrastus, toinen ihmissuhde – menee parisuhteen edelle, se on se ”kolmas”, joka alkaa nakertaa suhdetta. Suhde alkaa vuotaa, siihen pääsee yhä helpommin mukaan muitakin kolmansia osapuolia.
Kerrot, että sinulla ja miehelläsi on erilaiset seksuaaliset tarpeet. Sinä haluaisit seksiä huomattavasti useammin kuin puolisosi. Monissa parisuhteissa haasteena onkin seksuaalisen halukkuuden epätasapaino: toinen haluaa enemmän kun toinen. Jokainen pari joutuu etsimään molempia riittävästi tyydyttävää ratkaisua tähän tilanteeseen. Ratkaisuja on yhtä monta kuin pariakin – tähän kysymykseen ei ole yhtä oikeaa vastausta.
Teidän ratkaisunne on ollut se, mitä kuvaat kirjeessäsi. Mitä ajattelet; oletteko ajautuneet siihen vai onko se riittävästi yhdessä keskusteltu ja päätetty? Onko tilanteenne sellainen, jonka molemmat voitte hyväksyä? Jos molempien vastaus on kyllä, asia on ok. Jos taas jompikumpi ei ole tyytyväinen, vaan haluaisi jotain muuta, mitä se olisi? Olisiko mahdollista löytää sellainen ratkaisu, jonka kanssa voisitte yhdessä elää hyvää ja tyydyttävää elämää?
Omalta osaltasi toteat, että sinulla on eettisiä syitä sekä eron puolesta että sitä vastaan. Olet ainakin mielessäsi listannut ja punninnut näitä syitä varmasti lukuisia kertoja. Sinulla on unelma hyvästä parisuhteesta; yritätkö toteuttaa sitä tässä suhteessa vai lähdetkö hakemaan sitä muualta? Vuosien kokemuksella tunnut olevan pessimistinen sen suhteen, että unelmasi voisi toteutua nykyisessä suhteessasi. Oletko tietoinen, mistä miehesi unelmoi – ja voiko se toteutua teidän suhteessanne?
Teidän olisi nyt syytä tehdä yhdessä välitilinpäätös: laittaa vaikka paperille, mikä suhteessanne on kummankin kannalta ollut hyvää ja tyydyttävää, mikä haasteellista ja epätyydyttävää. Myös unelmanne voisitte kirjata: mitä kumpikin haluaa suhteelta ja mitä ei. Sitten olisi yhteisen ratkaisun paikka: mihin voitte sitoutua, mihin ette. Ja mitä siitä suhteenne tulevaisuuden kannalta pitäisi ajatella.
Toivon, että löydätte molempia tyydyttävän ratkaisun tilanteeseenne.
Perheneuvoja Pirkko
