Olemme eläneet avoliitossa lähes koko seurusteluajan, mutta viimeisen vuoden sisään mieheni on ollut n. 800km päässä töissä muutaman kuukauden jaksoissa. Eli olemme etäsuhteessa ajoittain. Mieheni tuli juuri 3kk työsuhteen jälkeen kotiin kesäksi, ja hän jäi melkein samantien kiinni uskottomuudesta. Se oli tapahtunut työporukan illanvieton jälkeen. Aluksi olin sokissa enkä edes heti itkenyt kun keskustelimme asiasta. Kun aloin tajuamaan asian olen itkenyt lähes koko ajan. Mieheni on ollut tukenani ja keskustellut asiasta hyvässä hengessä ym. Pettäminen oli ollut fyysistä ja henkistä; seksiä oli harrastettu ja sen yhden yön jälkeen on pidetty yhteyttä, suunniteltu tapaamisia, ilmaistu ihastumisen tunteita sekä seksuaalista kiinnostusta toista kohtaan sekä kerrottu muitakin kohteliaisuuksia ja flirttailtu ym. Nainen oli lähtenyt kotipaikkakunnalleen yhteisen yön jälkeisenä päivänä, joten tapaamisia oli suunniteltu kesälle. Yhteydenpito oli tapahtunut tekstiviestein ja satunnaisina puheluina. Tämä siis selvisi minulle yksinkertaisesti tutkittuani salaa mieheni puhelinta. Tästä tunnen erittäin paljon syyllisyyttä, enkä ole pystynyt asiasta kertomaan miehelleni vaikka hän haluaisi tietää miten pettäminen paljastui minulle. Olen tutkinut hänen puhelintaan ennenkin. Siitä tuli minulle paha tapa, koska joskus löysin merkkejä epärehellisyydestä pienemmissä asioissa tutkittuani viestejä, ja pieniä juttuja löytyi sitten aika-ajoin joten en osannut lopettaa tutkimista. Mieheni aavistelee varmasti tämän, sillä hän on nyt vaihtanut uskottomuuden paljastuttua näppäinkoodin jolla pääsee käyttämään puhelinta. Olen tehnyt itsekin väärin kun olen tutkinut hänen puhelintaan... pelottaa vain kertoa miehelleni.

Minua satuttaa ajatus miehestäni toisen naisen kanssa. Meillä on aina ollut toimiva seksielämä, olemme molemmat kokeilunhaluisia ja pystymme puhumaan seksiin liittyvistä asioista avoimesti. Mieheni on jopa ilmaissut että seksi minun kanssa on aiempiin suhteisiin verrattuna erityisen hyvää kokeilunhaluni vuoksi. Tunnepuolen asioissa ja riitojen selvittelyssä kommunikointimme ei olekaan ollut niin toimivaa. Minua on esim. jäänyt kaihertamaan jotkut aiemmat pienemmät epärehellisyydet kun mieheni ei ole kokenut tarvetta puhua niistä niin paljon kuin minä. Ja jos haluan jutella niin hän turhautuu "jankuttamiseen". Siksi ne on jäänyt joskus kaivelemaan mieltäni. Hän ei myöskään ilmaise välittämistä sanoin kauhean hyvin, teoilla enemmänkin. Etäsuhteessa tämä on vaan ollut haaste, koska tekoihin pitäisi panostaa enemmän kun ei voi esim. halata tai pussata noin vain. Joskus olen sitten purkanut turhautumistani kiukustumalla herkästi kun on ollut tunne, että mieheni on välinpitämätön. Ja hän taas ei tykkää kun kiukuttelen pikkuasioista.

Mieheni sanoi pettämisen johtuneen hänen omasta huonosta itsetunnostaan, johon saikin pönkitystä tämän vieraan naisen huomiolla työporukan illanvietossa. Hän on saanut kyllä minultakin kehuja, ja sanoi että nekin aina tuntuvat hyvältä, mutta tästä oli saanut vissiin erilaisen olotilan. Hänellä on pitkä koulukiusaamistausta, sekä ulkonäössään sellaisia asioita mitkä vaikuttaa hänen päivittäiseen olemiseensa kun kokee itsensä rumaksi, lisäksi vuosien rahaongelmat ovat syöneet itsetuntoa. Riittämättömyyden tunne tietenkin valtasi minut kaikilla osa-alueilla (ulkonäkö, seksuaalisuus, luonne ym). Painoni on tippunut muutamassa päivässä usean kilon ja näläntunnetta ei juuri ole, itku on herkässä, en ole nukkunut moneen yöhön kunnolla (vain pinnallista unta ja säpsähtelen hereille vähän väliä). Haluaisin yrittää pärjätä töissä, pari päivää jo olinkin siellä itkua koko ajan pidätellen. Pelkään että unettomuuden takia joudun menemään lääkärille, kun en haluaisi työterveyteen saati työkavereille/esimiehelle kertoa näin henkilökohtaisesta kriisistä. Varmaan tunnen siis myös häpeää kun olen tällaisessa suhteessa...

Olemme harrastaneet seksiä paljastumisen jälkeenkin, vaikka se on minulle haastavaa. Välitän kuitenkin miehestäni ja olen ikävöinyt hänen läheisyyttään.

Nainen ei tiennyt mieheni olevan varattu. Sain selville kuka hän on, ja ihan helposti voisin ottaa häneen yhteyttä ja kertoa totuuden miehestäni hänelle. Jos hän on ihastunut mieheeni luullessaan häntä sinkuksi, niin mielestäni hän ansaitsisi tietää. Kuitenkin mieheni harrastaa nyt seksiä kanssani ja olemme yhteisessä kodissamme, niin mietin olisiko oikein kertoa. Häntä kohtaan en tunne vihaa. Huomaan kuitenkin mielessäni vertailevani itseäni ja häntä ja mietin lähes koko ajan ikävöikö mieheni häntä tai pitääkö hän jopa yhteyttä edelleen tähän naiseen. Jotenkin on sellainen tunne, että hän ei itse kerro naiselle minusta, ja ehkä yrittää jopa kesällä nähdä häntä ihastumisensa vuoksi. Hän on menevä, ja reissaakin paljon kavereillaan ym, joten en voisi olla varma tämän paljastumisen jälkeen onko hän jossain vaiheessa menossa naisen luo vaikka kertoo minulle muuta. Jos nainen tietäisi minusta, ehkä hän ei ottaisi miestäni vastaan.. Pitäisikö siis kertoa? Mieheni tuskin ilahtuisi siitä, jos niin tekisin..

En tiedä miten tästä eteenpäin. Mieheni on syksyllä menossa taas töihin kauas ja olisimme etäsuhteessa. Pelottaa voinko enää luottaa häneen.. ja miten luottamuksen voisi saada takaisin tällaisen jälkeen. En kuitenkaan haluaisi erota ilman yritystä saada suhdetta toimimaan. Asuinpaikkakunnallamme ei ole perheasiainneuvottelukeskusta, enkä tiedä mitä kautta voisin hakeutua keskustelemaan jollekin ammattilaiselle. Haluaisin alkaa työstämään tätä kriisiä mahdollisesti terapian avulla. En ole uskaltanut kertoa tästä kenellekään ystävälle tai muulle läheiselle, joten olen aikalailla yksin asiani kanssa tällä hetkellä. Ehkä suojelen mieheni mainetta ja itseäni ilkeiltä kommenteilta rakastamastani miehestä, en vain tiedä onko se minulle hyväksi.