KYSYMYS: Tarvitsen/tarvitsemme apua parisuhteessa joka on nyt kohdannut niin suuren kriisin ettemme sitä enää pysty selvittämään.
Eli, meillä on ollut molemmin puolista pettämistä ja valehtelua. Kaiken olen oikeastaan minä aiheuttanut omilla toiminnoillani. Olen siis paljastunut viime kesänä puolisolleni salasuhteesta joka oli enemmänkin henkistä kuin fyysistä tapailua ja viestien vaihtelua. Tämä suhde oli ajankohtainen n. 2v sitten ja sitä kesti n.1kk. Koskaan en tilannetta päästänyt siihen pisteeseen että se olisi muuttunut seksuaaliseksi suhteeksi. Tiedän, se ei tasaa sitä asiaa mitenkään. Tein väärin ja silloin sen myöskin ymmärsin ja lopetin suhteen kun tajusin miten tyhmästi olen tekemässä. Toinen asia mistä myös paljastuin samalla kertaa oli se että olin lähetellyt laivalla tapaamalleni naiselle viestejä joilla ei ollut itselleni mitään tarkoitusta, typerää itsetunnon boostaamista. Tuo viestittely ei siis johtanut mihinkään vaan oli hetken päähänpisto ja kesti sen ajan kun join kahvia tauolla töistä. Väärin tehty, tiedän.
Nämä asiat kun paljastuivat kesällä niin puolisoni oli ehdoton sen asian suhteen että ero on ainoa vaihtoehto ja sen myös silloin hyväksyin.
Asiasta kului muutamia viikkoja ja koitti se päivä kun olimme lähdössä hänen vanhemmilleen kertomaan tätä asiaa niin ehdotin että saanko minä olla se joka sen heille kertoo. Johon puolisoni vastasi että "en mä tässä nyt ole mihinkään lähdössä, ei tarvitse puhua mitään". Tästä luonnollisesti sain toivoa että tunnelin päässä on valoa ja töitä tekemällä saisimme asiat kuntoon.
Töitä siinä tehtiinkin, en painostanut, autoin lapsen hoidossa, annoin hänelle tilaa ja omaa aikaa niin paljon kuin suinkin pystyin. Lähdin jopa lapsemme kanssa maalle mummolaan että äiti saa touhuta omia asioitaan.
Ennen kaikkea pyysin anteeksi.
Kunnes tuli uudenvuodenaatto, jolloin minulle paljastui että hänellä on ollut loka-marraskuun ajan seksisuhde toiseen mieheen. Maailmani romuttui mutta silti osasin antaa hänelle tapahtuman heti anteeksi koska ainoa syyllinen siinä asiassa olen minä itse, minä hänet siihen tilanteeseen ajoin.
Nyt olemme viime päivät yrittäneet keskustella asiasta mutta tilanne on täysin mahdoton. Hän ei omien sanojensa mukaan enään rakasta minua ja haluaa erota kun taas minä rakastan häntä yli kaiken ja teen kaiken voitavani että saisimme asiat kuntoon. Luonnollisesti olen halunnut tietää tapahtuneesta kaiken ja kysellyt ja kysellyt ja kaiken kyselyn jälkeen saanut rehelliset vastaukset missä, milloin ja kuinka monta kertaa. Ei ole ollut helppoa kuultavaa.
Yksi asia, minkä itse näen tässä ongelmaksi on se, että silloin kesällä hän ei juurikaan halunnut keskustella asiasta vaan on miettinyt asiat yksin.
Mitä teemme? En halua luovuttaa kun kyseessä on niin paljon rakkautta ja kaiken lisäksi meitä on tässä perheessä 3. Hän, minä ja ihana 3-vuotias tytär.
Anteeksi sekava teksti, liikaa tunteita mukana.
_____________________________________________________________________________________
Nyt löydät Suhdeklinikan myös Facebookista!
_____________________________________________________________________________________
VASTAUS: Kiitos rehellisestä kirjeestäsi, ei tarvitse pyytää anteeksi sitä, että on liikaa tunteita mukana. Miksi ei olisi? Tuntuu sitä, että kesästä lähtien liittonne on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa. Ja se jos mikä, on raskasta. Tunteiden vaihdellessa on monesti vaikea nähdä selkeäsi, mistä on kyse ja mitä tulisi tehdä. Hätä suhteen mahdollisesta päättymisestä on niin suuri, että on valmis vaikka mihin, esimerkiksi kantamaan yksin syyllisyyden ja vastuun siitä, mitä on tapahtunut.
On hienoa, että pystyt kantamaan vastuun teoistasi ja niiden seurauksista. Olen kuitenkin sitä mieltä, ettet missään nimessä ole yksin syypää siihen, minkälaisessa tilassa parisuhteenne tällä hetkellä on. Tuntuu siltä, että teillä on ollut molemmin puolin vaikeuksia olla rehellisiä ja avoimia, toisaalta sitoutua ja olla uskollisia. Suhteessanne on ollut eriasteista pettämistä ja salailua.
Loppujen lopuksi ei ole oleellisinta löytää syyllistä ja ongelmien aloittajaa, vaan oleellista on tarkastella rehellisesti sitä, mitä on tapahtunut ja mitä tulisi tapahtua nyt. Tällä en tarkoita yksityiskohtien onkimista ja kuulustelua, tarkoitan ennemminkin sitä, että anteeksi pyytäminen ja anteeksi antaminen edellyttävät yhteistä ymmärrystä siitä, mitä todella on tapahtunut, myös tunnetasolla.
Minulle tuli olo, että olit valmis antamaan puolisolle anteeksi uudenvuoden aattona vähän liiankin hätäisesti. Kirjoitat, että vaikka maailmasi romuttui, niin silti osasit antaa hänelle tapahtuman heti anteeksi. Itse uskon, että olisit tarvinnut siihen enemmän aikaa. Tuntuu siltä, että olet niin vakuuttunut omasta syyllisyydestäsi ja osallisuudestasi puolisosi tekoihin, ettet ole valmis kohtamaan myös sitä puolta, että kumppanisi on tehnyt väärin sinua kohtaan ja se on haavoittanut sinua.
Anteeksi antamiseenkin voi kulua aikaa, molemmin puolin. Joskus olemme valmiit antamaan anteeksi edes asiaa käsittelemättä, jotta emme vain menettäisi toista. Se ei ole kuitenkaan viisasta. Sydän tarvitsee aikaa toipuakseen ja pettymys tarvitsee tien purkautuakseen.
Hiljalleen pitäisi selvittää, mitä te haluatte nyt ja mihin te kaksi olette valmiina. Se ei yksin riitä, että sinä olet valmis tekemään kaiken voitavasi. Liittonne korjaamiseen tarvitaan molempia.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että teidän kannattaa ratkaista ristiriitanne ja yrittää palauttaa menetetty luottamus. myös sen takia, että perheessänne on teistä molemmista täysin riippuvainen lapsi. Hänen takiaan kannattaa ainakin yhdessä miettiä, ovatko ongelmanne sellaisia että ne pystyy ratkaisemaan. Luulen, että merkittävintä, ei ole se, mitä on tapahtunut, vaan se mihin olette valmiita nyt. Oletteko molemmat valmiita tekemään työtä, keskustelemaan ja antamaan anteeksi ja sitä kautta antaa perheellenne vielä mahdollisuus? Ehdotan, että, jos mahdollista, käännytte ammattiauttajan puoleen. Paikkakuntanne kirkon perheneuvonta auttaa teitä varmasti mielellään, vaikka ehkä joudutte apua hiukan jonottamaan.
Ota rauhassa. Älä anna periksi.
Perheneuvoja Kati
9 kommenttia
shiwan8
19.2.2015 12:54
Ja kas, tässä aloituksessa näemme miehen joka on elävä esimerkki feminismin uhrista. Hän ei arvosta itseään vähääkään. Hän mieltää tuntemuksensa joista ei kuitenkaan seurannut mitään pahemmiksi kuin naisensa suhteen aikana tapahtunutta seksisuhdetta toiseen mieheen. Tämä mies syyttää itseään siitä, että nainen käy pettämässä häntä kenen kanssa sattuu. Nainen ei ota mitään vastuuta teoistaan ja mies syyttää itseään naisen teoista. Ja sitten feminismiä pidetään tasa-arvona.
Uskomatonta kuraa taas. Maailma muuttuu taas hyväksi kun miehet lakkaavat olemasta niin säälittäviä säkkejä, etteivät edes tiedosta olevansa syyttömiä naisten tai toisente miesten kämmäyksiin.
Tähän on vain yksin hoitokeino. Lemppaat sen muijasi, kyseessä nyt on kuitenkin täysin parisuhdekelvoton olento. Sen jälkeen kasvatat kivekset ja alat mieheksi. Muutoin voit yhtä hyvin luovuttaa ja mennä keinumaan tulevan yksiösi autisminurkkaan. Jos et valinnut autisminurkkaa, sinusta voi vielä tulla ihan oikea ihminen. Jahka pääset siihen saakka niin etsit sellaisen naisen joka ei ole parisuhdekelvoton, eli siis jonkun joka on täysin erilainen kuin nykyisesi. Elät sitten elämäsi loppuun onnellisesti.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Puumatar
19.2.2015 16:43
Naiset ajattelevat usein pettämistä itse fyysistä aktia monimutkaisemmaksi tapahtumaksi. Itse ainakin - naisena - minun olisi paljon vaikeampi sulattaa mieheni tunnetasolle perustuvaa pettämistä (so. tunteita jotain toista naista kohtaan, tai että on tämän kanssa läheisempi kuin minun kanssani - tai mikä pahinta, molemmat), kuin pelkkää satunnaista tai pitkäkestoisempaakin panosuhdetta, johon ei liity mitään tunteita.
En ymmärrä, miten tämä muka mitenkään heijastaa feminismiin aattena. Mutta onhan sen piikkiin tietysti kiva pistää kaikki miehille tapahtuva paska.
yuio
19.2.2015 22:18
Hitto kun nautin näistä Shiwanin neuvoista. Ensin luin aloittajan tekstin ja tunsin myötätuntoa. Sitten luin perheneuvojan vastauksen, jota pidin ihan fiksuna. Mut sit, Shiwanin kommentti, joka on ihan eri mieltä, ja sanoo totuuden... Taidan olla feminismipropagandan uhri, mutta parantumassa. Olen itse karikatyyri naisesta, joka on älykäs ja pystyvä, feministikin eli tasa-arvoisuuden kannattaja totta kai (!), mutta viime aikoina alkanut havahtua siihen, ettei useimmat naiset (itseni mukaanlukien) alitajuisesti ollenkaan haluta feminismin ihannoimaa pehmomiestä, vaan terveesti itsensä kanssa sinut oleva Mies. Feminismi ei kumoa biologiaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Umenohana
20.2.2015 09:08
Yhdellä tutulla pariskunnalla oli vastaavanksltsinrn suhde, jossa mies huomadi, että niin kauan kuin hän välittömästi myönsi olevansa vaimon pahaan oloon, omaan pahaan oloon ja vaikka ulkona alkaneeseen sadekuuroon, vaimo rauhoittui - aina toviksi. Sitten piti taas olla syyllinen. Loppupeleissä ratkaisut jäivät hakematta, kiistat muuttuivat viikottaisista päivittäisiksi. Ainoa mikä muuttui oli miehen syyllisyyden määrä. Kunnes sitten kyllästyi olemaan syyllinen siihenkin, että taivas on sininen.
Vastaa kommenttiinOngelmia on kaikilla mutta syyllisen hakeminen on ihan eri asia kuin ratkaisun - Vaikkei sitä hahmotakaan tilanteessa, jossa saa natkutuksesta ja astioiden paiskomisesta edes pienen tauon toteamalla "mea culpa".
Jos on liikaa tottunut syyllisyyteen, ratkaisua on mahdoton hakea ilman ulkopuolista neuvontaa. Eli nyt sitten katsomasn jatkoa jonkun ulkopuolisen silmäparin avulla.
Noin nopeasti katsottuna vikaa itsetunnossa on meinaan vaimollasikin. Sitä ei sitten vain ole sulle tunnustettu.
Vastaa kommenttiin
lumiajo
20.2.2015 09:59
Shiwan taas osoittaa tietämättömyyttään suureen ääneen vakavasta asiasta. Onkohan tällä katkeralla herralla lainkaan elämää saatika kokemusta. Järjetöntä vihaa naisia kohtaan. Harmittaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Riemumieli
20.2.2015 10:00
Kirjoittajan teot eivät ole mitään sen rinnalla, että liiton toisen osapuoli menee panemaan jotain tyyppiä. Ja tuskin pyytää anteeksi, koska kirjoittaja on ottanut syypään roolin, ja sehän sopii pettäjälle täydellisesti. Voisin jopa epäillä, että pettäjä etsi perustetta toiminnalleen, salasuhde on alkanut todennäköisesti jo kauan ennen kirjoittajan paljastuksia. Hän voi nyt hyvin, kun hänessä ei ole mitään vikaa, seksin harrastaminen toisen kanssa oli vain looginen seuraus kirjoittajan elostelusta. VMP. Kirjoittajan kumppani kuulostaa narsistilta tai ainakin todella tympeältä ja empatiakyvyttömältä ihmisrauniolta, joten parempi olisi jos kirjoittaja vaihtaisi parempaan eli mihin tahansa muuhun.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anuskyy
20.2.2015 13:02
Kannattaa miettiä haluatko elää loppuelämäsi epätietoisuudessa siitä, mitä muijasi puuhaa, kun ette ole yhdessä? Jatkuva tekemisten ja olinpaikan kysely ei tietenkään tule kyseeseen. Harmittava tosiasia on se, että kun on kerran pettänyt, ei se ole enää mikään big deal. Jos pystyt saavuttamaan vielä 100% luottamuksen, niin mikäs siinä.
Itselleni pettäminen on ehdoton no-no ja se on itsestäänselvyys. En ikinä ottaisi mimmiä, jonka tiedän joskus pettäneen, enkä todellakaan katselisi hetkeäkään itseäni pettänyttä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
naisen_kommentti
20.2.2015 14:42
Komppaan täysin kirjoittajia Riemumieli ja Shiwan8. Miehen viestittelyt toisen naisen kanssa ovat toki ihan tuomittavia, mutta ei nyt mitään verrattuna naisen touhuihin. Kyllä on mies melkoinen lapanen kun on yksin tästä kaikesta ottanut syyn niskoilleen. Mielestäni tuo liitto vaatii nyt aikalisän. Anteeksipyytely pitää nyt lopettaa ja alkaa oikeasti miettiä, millaisen suhteen kumpikin osapuoli haluaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Dante´s Hell
20.2.2015 15:56
Itse tulin myös petetyksi kumppanini taholta, henkisesti ja fyysisesti. Olimme seurustelleet puolitoista vuotta, kun minulle paljastui, että mies on pelehtinyt eksänsä kanssa puolisen vuotta. Heidän suhde oli aikoinaan erittäin vaikea ja miehelleni jopa traumaattinen ja joka päättyi hyvin dramaattisesti.
Asian paljastuttua sain lukea heidän käymänsä keskustelut somessa sekä puhelimesta viestit ja täytyy sanoa, että ne viestit ja nimenomaan se suhteen henkinen puoli loukkasi ja satutti minua kymmenen kertaa enemmän kuin yksikään heidän sekstailukerta, joista on myös videomateriaalia, kylläkin seurusteluajoista.... Mutta voin siis verrata oikein hyvin näitä kahta asiaa. Viesteissä puhuttiin myös minusta, mikä oli sanoinkuvaamattoman loukkaavaa. Oli kamalaa lukea kaipauksesta ja muusta tunteilusta. Ne viestit pyörivät edelleen mielessäni. (Videot ei juurikaan.) Nyt puoli vuotta myöhemminkin, vaikka mies on nyt mitä ihanin ja yrittää tosissaan korjata aiheuttamansa vahingot.
Luottamus nyt on mitä on, mutta minäkään en ole vielä valmis luovuttamaan tai lähtemään. MUTTA, voi sitä jatkuvaa taistelua itsensä kanssa, ettei hyppää kostoksi "sala"suhteeseen. Se järjetön halu tuottaa toiselle samanlaista kärsimystä kuin mitä itse on joutunut kokemaan, se on hurja tunne, hyvin vaikea vastustaa...
En nyt puolustele tuota pääkirjoituksen naista, mutta on hyvin yksilöllistä, että kumman kokee pahemmaksi, henkisen vai fyysisen pettämisen. Itselle näköjään tuo henkinen puoli on huomattavasti pahempi. Ehkä tässä on eroja miesten ja naisten välillä? Tai sitten vain yksilöiden välillä.
"Jos aidosti rakastaa toista, pystyykö silloin pettämään?" Tuo on lause, jota olen joutunut miettimään päivittäin. Aiemmin vastaus olisi ollut päivänselvä...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin