Olen aika erikoisessa tilanteessa. Ystävystyin noin kaksi vuotta sitten ikäiseeni (keski-ikäiseen) naiseen ja tapaamme toisiamme aika usein. Ystävyys on ollut sen verran läheistä, että olemme kertoneet toisillemme aika kipeitäkin asioita, mm. molempien avioeroista ja parisuhteista. Olemme molemmat olleet sinkkuja useita vuosia ja myös tällä hetkellä. Minä olen rekisteröitynyt internetissä olevaan kristilliseen deittisivustoon ja minuun otti yhteyttä mies, jonka kanssa aloimme käymään keskustelua. Kiinnostuimme molemmat toisistamme tosi paljon, mutta aika pian selvisi, että tämä mies on tämän minun ystävättäreni entinen aviomies. Olin järkyttynyt, kun asia selvisi minulle ja välittömästi kerroin asiasta tälle miehelle. Olimme nähneet toisemme yhden kerran vilaukselta, kun olimme mukana eräässä yhteisessä tilanteessa.

Haluaisin tietää ulkopuolisen mielipiteen, että mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä. Selvää on, että emmehän olisi tekemässä mitään väärää, vaikka alkaisimmekin seurustelemaan, koska olemme kaikki sinkkuja... mutta silti tuntuu siltä, että tekisin tätä ystävääni kohtaan väärin. Jos kävisi niin, että todella rakastuisimme toisiimme, pitäisikö meillä jäädyttää tunteemme ja ajatella tämän naisen tunteita? Emme kumpikaan haluaisi loukata tätä naista, mutta toisaalta tuntuisi epäoikeudenmukaiselta, jos emme voisi olla yhdessä, vaikka sydämemme laulaisivat yhteistä säveltä. Olemme molemmat, minä ja tämä mies uskovaisia ja olemme rukoilleet itsellemme rakastavaa puolisoa loppuelämäksi. Itse en ole mitenkään aktiivisesti hakenut seuraa edes sieltä deittisivuilta, ainoastaan rekisteröidyin sinne ja kerroin jonkun verran itsestäni. Olen jättänyt asian Herran käsiin ja luottanut, että hän johdattaa oikean ihmisen luo, jos Hän on minulle vielä sellaisen tässä elämässä tarkoittanut. Mietin nyt, että onko tämä Jumalan johdatusta, kun tilanne on aika uskomaton.... voisiko olla vain sattumaa!!??

Nimim. Rakkaudensävel

VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi. Vastaukseni ei nyt millään ehdi sinulle ennen tapaamistanne. Toivottavasti se sujui mukavasti. Mahdoittekohan päätyä jo johonkin ratkaisuun?

Kysymyksestäsi välittyy, että olet myötätuntoinen ja vastuullinen ihminen ja haluat ottaa toiset huomioon myös omaa rakkaussuhteeseesi liittyen. Kertoo myös hyvää naisten välisestä solidaarisuudesta, että lähtökohtana on, ettei toisten miehiin kosketa. Mutta, mutta… Tässä on myös toisenlaisia näkökulmia.

Ensinnäkin se, että ystävättäresi erosta on kulunut jo kuusi vuotta ja hän on kertonut päässeensä siitä yli. Tilanne olisi aivan toinen, jos ero olisi tuore ja nainen toivoisi yhä yhteen paluuta. Nyt molemmat puolisot ovat jatkaneet matkaa ja eläneet tahoillaan omaa elämäänsä jo vuosia. Kummallakaan eksällä ei mielestäni ole enää sanavaltaa toistensa ratkaisuihin. Toki jokainen ansaitsee kunnioittavaa kohtelua.

Toinen näkökulma, joka nousee mieleeni, on se, että keski-ikäisenä ei välttämättä ole aina ihan helppoa löytää uutta, itselleen sopivaa puolisoa. Ja kun etsii uskovaista kumppania, tilanne on vielä haastavampi. Monissa nykyajan rakkauskertomuksissa on todettu, että ”Jumala käyttää Tinderiä” (tai muuta vastaavaa sivustoa). Niinpä olen itse valmis ottamaan huomioon myös sen vaihtoehdon, että tapaamisenne voi olla rukousvastaus. Siinä tapauksessa olisi tuhlausta, jos antaisitte tilaisuuden mennä ohitse.

Olettekohan miettineet yhdessä sitä vaihtoehtoa, että kerrot avoimesti ystävättärellesi tilanteen? Hän saattaa järkyttyä tai loukkaantua aluksi, mutta yleensä ihmiset toivovat tällaisissa asioissa kuitenkin mieluummin rehellisyyttä kuin salailua. Se on myös toista kunnioittava tapa toimia. On mahdollista, että ystävyytenne viilenee tämän asian takia, ainakin väliaikaisesti ja mahdollisesti päättyy kokonaan. Se on riski, jonka joudut ottamaan, jos etenet suhteessa miehen kanssa, mutta sitä olet varmasti jo pohtinutkin.

Toivon siunausta alkavalle ihmissuhteellenne ja kaikkea hyvää elämässä kaikille teille kolmelle.
Paula, perheneuvoja