KYSYMYS: Minä ja tyttöystäväni olemme tunteneet kohta 10kk. Elimme erittäin läheisesti ja molemmilla on syvät tunteet toisisaan kohtaan. Olemme ollut nyt 4kk kihloissa. Rakastamme toisiamme syvästi. Noin 2kk sitten hän tuli lomalta ja sanoi että hänen omat ajatukset ovat hyvin sekaisin. Hän ei tiedä mitä tuntee. Tunteeko mitään ketään kohtaan. Masennus oli alkanut. Nyt olen yrittänyt puhua ja olla tukena ja vierellä.

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi!

Teillä on tyttöystäväsi kanssa ollut läheinen ja syvä suhde. Suhde on tuntunut niin lujalta, että olette menneet kihloihinkin. Ei ole ihme, että tyttöystävän puhe sekavista tunteista, tilan tarpeesta ja masennuksesta on iskenyt sinuun kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tällaista et ole osannut odottaa.

Mietin, minkä verran tunnette toisianne kymmenen kuukauden tuntemisen pohjalta. Onko tyttöystävälläsi ollut aiemmin elämässään masennuskausia? Jos on, mikä on auttanut häntä toipumaan niistä? Onko hän hakenut hoitoa masennukseensa, aiemmin ja nyt? Riippumatta siitä, mitä suhteellenne tapahtuu, hänen on tärkeätä saada apua itselleen ja selvittää, millaisia elämään liittyviä muutostarpeita masennus hänelle viestii. Millaisista kokemuksista, ajatuksista ja tunteista se nousee?

Samoin on tärkeätä, että sinä pidät huolta itsestäsi ja omasta hyvinvoinnistasi. Tarvitset läheisiä ihmisiä, joiden kanssa voit puhua tilanteesta ja tunteistasi. Voit myös hakeutua elämänvaiheestasi riippuen vaikkapa opiskelijaterveydenhuoltoon, työterveyspalveluiden puoleen tai terveyskeskukseen saadaksesi mahdollisuuden käsitellä ammattilaisen kanssa tätä kaikkea.

Oletko saanut tyttöystäväsi kanssa keskustellessanne selvyyttä siihen, millaiseksi hän kokee suhteenne? Liittyykö tilanteeseen joitain muutostarpeita teidän välillänne? Toivoisiko hän sinulta jotakin, mitä et ole osannut tai huomannut antaa? Entä millaiseksi sinä olet kokenut suhteenne? Kuka ja millainen sinä olet ihmisenä?Kaipaat rakastasi takaisin sellaisena iloisena, ahkerana omana itsenään, jollaisena olet hänet tuntenut. Tällainen henkilö voi palata elämääsi, mutta ehkä jollakin tavalla uudenlaisena. Kun tyttöystäväsi puhui loppuun palamisesta, aloin pohtia ylitunnollisuutta, ylisuorittamista ja liiallista kiltteyttä. Sinänsä hyvät, kauniit persoonallisuudenpiirteet voivat joskus muodostua ansaksi. Ihminen saattaa kokea olevansa hyväksytty ainoastaan suorittaessaan elämää tavalla, joka miellyttää muita. Entä, jos saisitkin tyttöystäväsi takaisin paitsi iloisena ja ahkerana, välillä myös kiukkuisena, surullisena ja rennosti laiskana? Ovatko iloisuus ja ahkeruus ajoittain olleet osa kulissia, jota hän on kokenut välttämättömäksi ylläpitää kelvatakseen ihmisille? Tällä en tarkoita sitä, että sinä olisit vaatinut häneltä tällaisia asioita, vaan että hän on itse saattanut olla ankara itseään kohtaan.

Tämä kaikki on minun puoleltani täyttä arvailua. Voi olla, että tyttöystäväsi kohdalla ja teidän suhteessanne on kyse ihan muista asioista. Vaikka pidätte taukoa, onko teidän jossakin kohdassa mahdollista keskustella toiveistanne, odotuksistanne, pettymyksistänne ja unelmistanne suhteessanne ja elämässä yleensä? Voiko taukoa pidettäessä silloin tällöin olla sovitusti yhteydessä ja jakaa sitä, missä kumpikin menee?

Voimia elämääsi!
Päivi, perheneuvoja