KYSYMYS: Haluaisin neuvoja tilanteeseemme. Olemme lähes 20v. yhdessä elänyt pari. On ollut ylämäkiä ja alamäkiä. Viimeaikoina asiat sujuneet ihan kivasti. Yhteiselämää varjostaa lähinnä se, että riitatilanteessa ajaudumme usein totaaliseen umpikujaan. Minä olen näiden tilanteiden jälkeen jopa viikkoja allapäin ja ahdistunut. Väkivaltaa ei ole.

Mies on sanonut että tämä on hänen tapansa toimia ja minun pitää vain hyväksyä se. Minulle on taas tosi rankkaa tulla torjutuksi.

Nainen 37v.

VASTAUS: Kerrot, että olette miehesi kanssa olleet pitkään yhdessä ja asiat sujuvat välillänne ihan kivasti. Tämä kuulostaa hyvältä. Yhteiselämäänne varjostavat kuitenkin riitatilanteet, joissa ajaudutte umpikujaan ja erilleen toisistanne, välillä jopa pitkiksi ajoiksi. Kuvaat viestissäsi aika tavallisen ongelman, jonka kanssa parit tulevat mm. pariterapiaan. Monet parit sanovat, että heidän riitansa lähtevät aivan mitättömistä asioista ja ne paisuvat valtaviin mittasuhteisiin. Kumpikin on ihan ymmällään. Mitä oikein tapahtuu? Mistä on kyse?

Itse asiassa unesi kuvaavat hyvin mistä monissa parisuhteen riidoissa pohjimmiltaan on kyse. Riidat osuvat usein epävarmuuden ja turvattomuuden tunteisiimme. Ne nostavat esiin pohjalla olevia pelkoja. Siksi riidoista tulee niin isoja ja raastavia. Voinko nojata sinuun? Voinko luottaa tukeesi ja apuusi hädän hetkellä? Rakastatko minua omine tarpeineni? Nämä riidan alla olevat tunteet liittyvät usein, paitsi parisuhteeseemme, mutta myös kummankin omaan, henkilökohtaiseen historiaan ja kipupisteisiin.
Parisuhteen riidoissa me reagoimme ennen kaikkea yhteyden menettämisen tunteeseen. On hyvin tavallista, että puolisoilla on keskenään erilaiset tavat reagoida esiin nouseviin ristiriitoihin. Toinen on tyypillisesti reagointitavaltaan enempi välttelevä, vetäytyvä ja toinen taas reagoimistavaltaan enempi huolestuva, takertuva. Näistä puolisoiden erilaisista tavoista seuraa usein kielteisiä kehiä joissa kumpikin vahvistaa omalla käyttäytymisellään toisen tapaa. On hyvin tavallista, että välttelevämpi osapuoli kokee takertuvamman osapuolen käyttäytymisen syyllistävänä ja suojautuu. Takertuvampi osapuoli taas kokee, ettei saa puolisoonsa yhteyttä vaan toinen ikään kuin pystyttää muurin, josta ei pääse läpi hyvällä (”yritän olla kiltti”) eikä pahalla. Kuten kuvaat, on rankkaa tulla torjutuksi, kerta toisensa jälkeen. Kumpikin jää yksin omine oloineen ja tunteineen. Toistuessaan nämä tilanteet käyvät kerta toisensa jälkeen turhauttavimmiksi ja epätoivoisemmiksi. Pari on neuvoton, niin kuin sinäkin koet olevasi, ja keinoton. Miten pääsemme eteenpäin? Mistä meidän pitäisi puhua?

Lyhykäisyydessään vastaus on että pääsemme eroon kielteisistä vuorovaikutuskehistä niin, että teemme näkyväksi ensiksi meidän parisuhteellemme tyypillisen, samana toistuvan kielteisen kehän. Kuvaamme kummankin reagoimistavat arvottamatta sitä, kumman tavat ovat oikeampia tai parempia. Sen jälkeen pysähdymme miettimään niitä tunteita ja oloja, jota tuon riidan alla tunnemme. Eli niitä tunteita, joita usein emme noissa tilanteessa pysähdy miettimään emmekä jaa toisillemme. Ne ovat juuri niitä tunteita, joita meidän pitäisi pystyä jakamaan ja vastaanottamaan. Riidoissa olisi tärkeää päästä kiinni siihen, mitä riidan alla tapahtuu. Mitä kumpikin pohjimmiltaan tarvitsee ja kaipaa toiselta. Mistä me pohjimmiltaan ”riitelemme”? Ilman tätä ymmärrystä parin on vaikea päästä kiinni niihin olennaisiin teemoihin, jotka rikkovat parin välistä yhteyttä.

Suosittelen teille kahta Sue Johnsonin kirjaa, jotka voivat auttaa teitä tässä prosessissa: Kunpa sinut tuntisin paremmin - Keskustelemalla tunnekeskeiseen parisuhteeseen, ja Suojelen sinua kaikelta - Kuinka rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Olette olleet pitkään yhdessä. Välillänne on todennäköisesti rakkautta ja paljon hyvää. Olisitteko valmiita yhdessä miettimään suhdettanne syvemmältä tasolta? Luulen, että te pohjimmiltaan tarvitsette ja kaipaatte aika samoja asioita. Sitä, että tulee kuulluksi, ymmärretyksi ja vastaanotetuksi.

Toivotan teille kaikkea hyvää!
perheneuvoja Helena