KYSYMYS: Olen ollut tyttöystäväni kanssa yhdessä noin seitsemän vuotta, joista viimeiset viisi ovat olleet täysin seksittömiä. Kun otan asian esille, tyttöystävä ilmaisee halunsa asian muuttamiselle, mutta en usko, että hän täysin ymmärtää tilannetta. Hänellä ei vain ole tarpeeksi seksiviettiä, vaan hän on jonkin asteinen aseksuaali.

Eroamisen lisäksi puhuminen lienee ainoa tapa, mutta mahdollisuus tyydyttävään kompromissiin on mielestäni olematon. Tällä hetkellä taktiikkani on nostaa asia välillä pöydälle ja yrittää puhua, mutta mitään edistystä ei ole tapahtunut. Olenko liian itsekäs? Onko jotain itsestäänselvää jäänyt huomaamatta? Onko joku näkökulma, mitä en ole osannut ottaa huomioon?

Aseksualistettu

VASTAUS: Kerrot viestissäsi seitsemän vuotta kestäneestä parisuhteestanne jonka kuvaat muutoin olevan todella hyvä mutta jota varjostaa seksittömyys ja teidän erilainen suhtautumisenne seksiin. Viimeiset viisi vuotta suhteenne on ollut täysin seksitön. Sitäkin ennen seksi oli suunnitelmallista ja järjestelmällistä. Jos ymmärsin oikein, niin silloinkin vailla spontaaniutta ja heittäytymistä seksuaaliseen leikkiin ja läheisyyteen.

Tämä kaikki on saanut sinut ajattelemaan, että tyttöystävälläsi ei ole tarpeeksi seksiviettiä ja että hän on aseksuaali. Onko hän myös itse määritellyt itsensä noilla sanoilla? Viestisi luettuani minua alkoi kiinnostaa, että mitenköhän tyttöystäväsi olisi kuvannut tilannettanne jos hän olisi kirjoittanut viestin. Miten hän olisi kuvannut omaa tai sinun tai parisuhteenne seksuaalisuutta? Kärsiikö hän tilanteestanne tai omasta seksuaalisen halun puutteestaan? Haluaisiko hän haluta? Sanot, että vahvuutenne on, että pysytte keskustelemaan ja sopimaan asioista. Koskeeko tämä myös seksuaalisuutta? Tunnetteko ja tiedättekö toistenne seksuaali- ja läheisyyshistoriaa tai seksiin liittyviä ajatuksia, tunteita? Minkälaisia kokemuksia tyttöystävälläsi on taustassaan? Hyviä vai huonoja? Mielestäni seksuaalisuus ei ole tyttöystävällesi neutraali asia vaan jollain tapaa asia, joka herättää aika vahvojakin tunteita ja ajatuksia mm. seksin epähygieenisyydestä, likaisuudesta, jostain joka täytyy pitää säännöillä ja suunnitelmilla kurissa? Se saa minut miettimään, että onko kyse aseksuaalisuudesta vai jostain muusta, joka tulee esteeksi haluamiselle ja seksuaalisuuteen heittäytymiselle.

Entä sinä tässä tilanteessa? Miten olet ratkaissut seksuaalisuutesi kun seksuaalisten tarpeiden ei ole mahdollista toteutua parisuhteessanne? Sanot, että et ole pettänyt etkä näe sitä ratkaisuna? Siinä ajattelet viisaasti. Käytätkö pornoa? Oletteko puhuneet tästä ja miten tyttöystäväsi kokee sinun tapasi toteuttaa seksuaalisia tarpeitasi?

Etsit ymmärrettävästi monenlaista selitystä ja ymmärrystä tilanteellenne. Eräs tällainen selityksesi on pohdintasi yksiavioisuuden luonnottomuudesta. Asiasta voidaan varmaankin olla kovin montaa mieltä. Itse kuitenkin uskon siihen, että parisuhde, jossa kumpikin on sitoutuneita toisiinsa, on paitsi mahdollinen, myös paras paikka toteuttaa parisuhteen seksuaalisuutta. Turvallisuus ja luottamus mahdollistavat seksuaalisen heittäytymisen, leikkimisen sekä rohkeuden tutustua omaan ja toisen seksuaalisuuteen.

Yksiavioisuus ei tarkoita sitä, että ulkopuoliset ihmiset eivät koskaan virittäisi meitä seksuaalisesti. Tietenkin virittävät mutta viriäminen on eri asia kun se, että seuraamme näitä tuntemuksiamme. Parisuhteen seksuaalisuus tarvitsee turvallisuutta ja luottamusta mutta myös riittävästi erillisyyttä, joka tuo happea suhteeseen. Hyvässä parisuhteessa nämä viriämisen tunteet kanavoituvat parhaillaan oman parisuhteen seksin inspiroijiksi. Huonossa parisuhteessa ne rikkovat luottamusta ja turvallisuutta, tulevat parin väliin ja näin heikentävät parisuhteen seksuaalisuutta.

Oletteko yhdessä puhuneet siitä, mitä suhteellenne tapahtuu, jos ette löydä yhteistä ratkaisua tilanteeseen? Onko niin, että tällaisenaan jatkuessaan suhteenne tulee päätymään eroon? Jos, niin tietääkö tyttöystäväsi tämän? En ajattele, että olet ajatuksinesi tai toiveinesi itsekäs. Päinvastoin. Minua puhuttelee ja koskettaa se, miten kovasti yrität sekä ymmärtää että löytää ratkaisuja. Mutta yritätkö sinä yksin? Eikö tämä ole yhteinen huolenne ja surunne? Miten tästä asiasta voisi tehdä yhteisen?

Mieleeni tulee, että etsisitte itsellenne seksuaalisuuteen perehtyneen pariterapeutin, jonka avulla pääsisitte yhdessä keskustelemaan tästä yhteisestä asiasta ja siitä, mitä kaikkea vielä näkymätöntä mahtaa olla sen takana. Minun kokemukseni mukaan seksuaalisuuteen liittyvissä vaikeuksissa on harvoin kyse vain seksistä. Joskus ulkopuolisen ihmisen avulla on helpompi päästä käsiksi näihin muihin parin väliseen seksiin vaikuttaviin asioihin. Tällaisen terapeutin voi löytää esim. Kirkon perheneuvonnasta. Parin välinen seksi on usein erilaisten tarpeiden ja toiveiden yhteensovittamista. Kenenkään ei kuitenkaan pitäisi joutua kokonaan sulkemaan pois seksuaalisuuttaan parisuhteessaan.

Hyvää kevättä sinulle!
perheneuvoja Helena