KYSYMYS: Olen eronnut vuosia sitten ja elän 2 teini-ikäisen lapseni kanssa vuoroviikoin. Noin 3 vuotta sitten tapasin illlanvietossa miehen, jonka kanssa aloin seurustelemaan. Mies ei ole juuri koskaan seurustellut, ei ole ollut naimisissa, eikä ole omia lapsia. Hän on ollut työttömänä alusta asti. Emme asu yhdessä, vaan olemme yhdessä niillä viikoilla, kun lapset eivät ole luonani. Hän on luonteeltaan aivan täydellinen minulle. Rauhallinen, huumorintajuinen, ymmärtäväinen ja monta muuta hyvää asiaa. Mutta ongelmaksi on muodostunut raha-asiat.

Voiko parisuhteessa vaan odottaa, että toinen osapuoli kustantaa toisen elämistä yksipuolisesti. Onko kyse rakkaudesta vai muusta? Mitä jos toisen mielestä suhde loppuu, jos ei voi muuttaa yhteen ja saada lisää taloudellista hyötyä siten? Onko suhde terveellä pohjalla? Olisiko järkevää kaikesta rakkaudestakin huolimatta lopettaa suhde?

Kiperässä tilanteessa oleva 46v. äiti

VASTAUS: Kirjeesi lopun kysymykset ovat kaikki oikeutettuja ja aiheellisia. Jos sinun arvomaailmaasi kuulu se, että ainakin etsitään ahkerasti töitä ja yritetään kaikin voimin kantaa oma osa yhteisestä taloudesta, olette varmastikin törmäyskurssilla. Kuulostaisi erilaiselta, jos sanoisit, että mies etsii koko ajan raivokkaasti työtä ja osallistuu yhteisiin menoihin, kun saa rahaa tililleen. Nyt näin ei näytä olevan.

Raha- asiat ovat monessa parisuhteessa kiistan aiheena. Raha on kummallista. Toisaalta se on hyvin yksinkertaista ”tavaraa”. On aika helppoa tarkistaa kummankin tiliotteelta miten asiat ovat ja miten rahaa käytetään. Luottamuksellisessa ja avoimessa parisuhteessa raha-asioista voidaan puhua ja sopia yhdessä.

Olet jo yrittänyt ottaa asiaa puheeksi ja pienen hetken jotakin korjausta on tapahtunut. Sitten asia on taas luisunut entiseen hankalaan malliin. Aika huolestuttavalta kuulostaa tuo, että yhteinen asuminen tässä tilanteessa on sinulle asetettu rakkauden ja suhteen jatkumisen ehdoksi. Siihen toivottavasti nyt pysähdyt ja voisitteko miettiä yhdessä tai erikseen, miten tuollaisessa tilanteessa pitäisi toimia. Hyvä, kun olet havahtunut toisen tapaan uhata erolla tässä asiassa. Ei kuulosta reilulta sinun kannaltasi.

Osituksessa saamasi rahat ovat tietysti sinun, mutta myös lastesi toimeentulo ja taloudellinen tulevaisuus ja huolenpito on vielä jonkin aikaa äidin tehtävä. Heidän kannaltaankin kannattaa asiaa miettiä, kuten ehkä olet jo tehnytkin. Nimimerkissä olet nimenomaan äiti. Kiristämisen ja vallankäytön ei pidä antaa jatkua. Aikuinen mies voi pitää omalta osaltaan yllä tasavertaista parisuhdetta, vaikka olisi köyhä. Tuohan on ystävällistä ja parisuhteessa mukavaa, jos voi joskus toiselle tarjota elämyksiä ja kokemuksia ja yhteisiä hetkiä, mutta postistasi saa sellaisen kuvan, että joudut jo pohtimaan onko kyseessä sinun hyväksikäyttö. Se kertoo tilanteesta aika paljon. Onko silloin jo ohitettu se, mihin voit suostua hyvillä mielin?

Lisäksi teini-ikäisten kanssa olisi hyvä keskustella miehen mahdollisesta muutosta, varsinkin jos se alkaa sinusta tuntua kuitenkin toimivalta idealta. Miten mies suhtautuu lapsiisi ja miten lapset häneen? Muutto aloittaisi uuden uusperhevaiheen kaikkien elämässä. Sellainen vaihe vaatii aikaa, sitoutumista, keskusteluja ja paljon hyvää tahtoa.

Hyvää alkusyksyä

perheneuvoja Markku