KYSYMYS: Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa kohta puolivuotta. Näemme usein (noin 3-4) krt viikossa vaikka emme asukkaan aivan lähekkäin. Pidän poikaystävästäni paljon mutten osaa sanoa onko kyseessä vain todella läheinen kaveri vai rakastettu... Olen monin tavoin yrittänyt selvittää tunteitani mutta aina kun olen hänen kanssaan kaikki on hyvin ja olen todella onnellinen. Mutta kun taas emme ole yhdessä/vietä aikaa niin mieleeni tulee paljon kysymyksiä joihin en osaa vastata... Kuten "rakastanko häntä kaverina vai rakkaana", "mitä oikeastaan tunnen häntä kohtaan", "olenko vain imarreltu kun joku pitää minusta vai onko kaikki aitoa". En osaa vastata yhteenkään kysymykseen selvästi...

Tunnevammainen, 16

VASTAUS: Vaikka nimimerkkisi onkin "Tunnevammainen", niin en usko että kyseessä on mikään erityisempi vika tai vamma. Mielestäni 16-vuotiaan on vielä ihan luonnollista olla epävarma omista tunteistaan... Ei se muuten aina ole helppoa ikääntyneemmilläkään :)

Ajattelen, että alle kaksikymppisinä vasta harjoitellaan parisuhdetaitoja ja hyvä niin. Minusta on kuitenkin hienoa, että pohdit omia tuntemuksiasi ja kysyt ulkopuolisen mielipidettä asiaan! Se kertoo minulle siitä, että otat vastuuta omista ja poikaystäväsi tunteista ja suhtaudut seurusteluusi vakavasti.

Kirjoitat pitävästi poikaystävästäsi paljon, mutta et tiedä, rakastatko häntä. Rakkaus voi joskus roihahtaa lähes ensisilmäyksellä, mutta useammin se kehittyy vasta ajan kuluessa. Anna siis itsellesi aikaa, sinulla ei ole kiire mihinkään. Kirjoitat, että yhdessä ollessanne kaikki on hyvin ja olet onnellinen. Mikä sinut saa silloin tuntemaan onnellisuutta? Olisitko valmis luopumaan näistä hyvistä hetkistä?

Erossa olosi on ristiriitaisempi ja kyseenalaistat omia tunteitasi. Mikä silloin saa sinut epävarmaksi? Onko poikaystäväsi mielessäsi kun olette erillään? Kaipaatko häntä? Entä luotatko siihen, että olet hänen mielessään erosta huolimatta?

Sopivan etäisyyden ja läheisyyden välisen tasapainon löytäminen voi olla haasteellista, jopa läpi elämän. Välillä kaipaamme kiihkeästi päästä kumppanimme lähelle, välillä taas kaipaamme omaa tilaa ja rauhaa. Myös erillään olo voi ahdistaa ja tehdä levottomaksi. Oman läheisyyden ja etäisyyden tarpeemme voi vaihdella jopa saman päivän aikanakin. Joku voi aamuäreänä ihmisenä olla mieluummin omissa oloissaan kun toinen voi taas kaivata aamulla ensimmäiseksi kumppaninsa kosketusta. Sen lisäksi, että löydämme itsessämme riittävän tasapainon etäisyys- läheisyys -akselilla, joudumme etsimään sitä myös ihmissuhteissamme. Kumppani voi kaivata läheisyyttä juuri silloin kun itse kaipaa omaa tilaa tai toisinpäin. Avoin keskustelu auttaa parhaiten ymmärtämään niin itseä kuin toistakin. Mitä minä tarvitsen ja en tarvitse? Entä sinä? Miten nämä tarpeet ovat yhteensovitettavissa? Vaikka tykkää tai rakastaa, ei aina tarvitse olla lähellä. Rakkaus on myös ajoittaista etäisyyden ottamista tai tilan antamista toiselle, kaipausta, hyvien hetkien muistelua ja jälleennäkemisen ihanaa odotusta.

Kaikkea hyvää sinulle toivottaen
perheneuvoja Kaisa