KYSYMYS: Minulla on takana parisuhdetta 25 vuotta ja 5 lasta. Aika ajoin mietin asioita ja nyt on vielä enemmän aikaa, kun nuorin on jo ekaluokkalainen. Minusta tuntuu, että minä aina joustan. Mieheni on tällä hetkellä kotona työtön tai aina hän on ollut kotona ja harvoin töissä. Yhdessä oloaikana hän on ollut kerran töissä n. 1 vuoden. Minä olen opiskellut, kun oli 3 lasta. Minä olen käytönnössä hoitanut aina ruuan, siivoamisen ja kaikki kotityöt. Minulle tämä on ok. Minä vien lapset aamulla ja mies hakee. Minä käyn töissä ja maksan kaiken palkasta ja lapsilisästä. Teen kahta työtä. Herra maksaa työttömyyskorvauksestaan yhdet ruokaostokset.

Hellyyttä ei meillä ole, mutta normi sänkypuuhat kyllä. Herra kuitenkin valittaa kokoajan.. on paskasta (vaikka oikeasti meillä on ihan siistiä. Minä siivoan sitä mukaan kun sotkua näen.. Ruoka ei kelpaa.. Lapsia hän haukkuu minulle kokoajan ja moittii heitä.. Poika on sitä ja poika on tätä... Aikuinen poika on kuitenkin juuri valmistunut ammattiin ja töissä. Hän on vähän haaveilija, mutta hyvä ja kiltti poika, mutta huomaa, että on vaikea olla isän lähellä. Mikään ei ole hyvä... minäkin olen vaan töissä enkä hoida lapsia ja mulla on jotain salattavaa.. No ehkä mulla onkin...

Hän kokoajan haukkuu kaikkia ihmisiä... se on sellainen ja tällainen... Ja jos minä mainitsen asioita jotain,, niin hän on tappamassa itseään ja viittä vaille vetämässä mua turpaan ja haukkumassa huoraksi ja mä teen lapsistakin huoria.. Jos hyvä puoli pitää etsiä niin eipä hän sekaannu talousasioihin ja pienempien lasten kanssa hän osaa olla mutta ei vanhempien kanssa.

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi. Arkesi kuulostaa kovin täyteen pakatulta, työteliäältä ja vastuulliselta. Olet melkoinen arjen pyörittämisen supernainen! Olet ilmeisen tottunut siihen, että sinulla on päävastuu kaikesta ja asiat sujuvat. Mutta kuormittavaa ja henkisesti yksinäistä puuhaa se varmasti on.

Kertomasi perusteella miehesi elämä on melko leppoisaa seitsemänhenkisessä perheessänne. Väkisinkin tulee mietittyä mitenhän olet tällaiseen epätasa-arvoiseen asetelmaan ajautunut. Onko se jotenkin ollut alusta lähtien itsestään selvää, että näin se menee parisuhteessa ja perheessä? Mallit hoitaa perheen talous, lapset ja parisuhde tulevat meille usein vahvasti lapsuudesta. Miehen kotona oleminen ei ole mikään perinteinen malli. Mietin kokeeko miehesi työttömyytensä ongelmaksi vai pitääkö tilannetta jotenkin hyvänäkin. Se, että miehesi hoitaa vain yhdet ruokaostokset perheen menoista, jättää hänelle ihan kivasti rahaa omaan käyttöön. Todennäköisesti sinulle ei omaa hemmottelurahaa jää. Tai edes omaa aikaa, jos teet kahta työtäkin.

Kerrot hänen olevan kovin negatiivinen ja vaativa. Ne voivat olla merkkejä masennuksesta. Miehesi itsetuhoiset puheet, vaikka ne olisivatkin vain uhkailua, ovat huolestuttavia. Väkivallan uhka, huorittelu ja latistaminen lasten kasvatuksessa ovat toki asioita, joita on hyvin vaikea sietää. On hyvä asettaa selkeät rajat: sinua ja lapsia ei saa kohdella näin! Ette ole ansainneet tällaista kohtelua.

Mainitsit hyvinä puolina se, että hän ei puutu talousasioihin ja on hyvä pienten lasten kanssa. Olet varmaan miettinyt onko se sinulle riittävää ja kuinka kauan aiot jaksaa. Miehesi epäilee, että salaat jotakin ja sinä kirjoitat, että ehkä sinulla onkin jotain salattavaa. Lauseestasi nousee mielikuva ihastumisesta toiseen mieheen. On hyvin ymmärrettävää, että näin voi tämänkaltaisissa tilanteissa käydä. Salasuhteen tuoma positiivinen huomio ja tunne voimaantumisesta voi auttaa jaksamaan arkea tai tuoda kanavan tilanteesta ulospääsyyn. Se ei kuitenkaan ole rakentava tie parisuhteenne jatkon tai mahdollisen eron jälkeisen yhteistyönne kannalta.

Suosittelen teille parisuhteenne tilan selvittelyä kotipaikkakuntanne perheasiain neuvottelukeskuksesta tai perheneuvolasta. Sinulle toivon helpompaa arkea ja kunnioitusta siitä mitä teet perheesi hyväksi. Ja rakkautta ja huolenpitoa itseäsi kohtaan!

Valoisampaa kevään jatkoa toivoen
Perheneuvoja Nina