KYSYMYS: Kysyisin lähinnä asioiden käsittelemisestä omassa tilanteessani. Koin eron noin kaksi kuukautta sitten, tai siis tulin jätetyksi koska kontrolloin suhdetta liikaa. Olemme kuitenkin olleet yhteydessä melkein joka päivä ja mies harkitsee paluuta yhteen jos olen “muuttunut”. Haluan toki muuttua, tai ainakin ajatella ja käsitellä asioita eri lailla. Olen 31-vuotias ja kumppanini viitisen vuotta nuorempi.
Hän koki, etten olisi saanut estellä hänen menojaan ystäviensä luokse joka ikinen kerta, vaan hyväksyä ettei hän vastaa sitten jopa viikkoon puhelimeen eikä ole tilivelvollinen missä on ollut. Huumeet ovat olleet jossain määrin kuvioissa aina, ei toki suonensisäiset vaan lähinnä viihdekäytössä hänellä.
Olen ennenkin seurustellut ja osannut rakastaa, ja luopua. Tämän henkilön kohdalla kaikki on toisin, antaisin kaiken anteeksi, valheet ja satunnaisen väkivallankin.
Missä menee rakkauden ja riippuvuuden raja? Toki en tunne olevani riippuvainen, koska en ole nähnyt häntä eron jälkeen. En silti pääse eteenpäin. Kävin muutaman kerran puhumassa ammattilaiselle, mutten saanut tolkkua ajatuksiini sieltäkään.
Päässä pyörii suuri kysymys, että miten kukaan voi tehdä toiselle näin? Miksi silti välitän?
Myönnän, että olen yrittänyt kontrolloida ja ehkä pelastaa hänet tuosta vajoavasta suosta, koska asiat oli hyvin ennen kuin hänen ystäviensä runsas alkoholinkäyttö huumeineen lisääntyivät. Parisuhde kesti reilun kaksi vuotta.
Olen vieläkin erittäin rakastunut ja ikävöin suuresti. Ymmärrän kuitenkin sen, että en voi odotella häntä ikuisuutta ja pettyä taas tai hillitä omaa elämääni ja sanomisia. Vastasinko nyt omaan kysymykseeni vai olisiko antaa vielä neuvoja?
_____________________________________________________________________________________
Ota Suhdeklinikka seurantaan Facebookissa!
_____________________________________________________________________________________
VASTAUS: Hyvä ystävä, kiitos viestistäsi! Kirjoitat eronneesi noin kaksi kuukautta sitten. Sinun on vaikeaa hyväksyä eroa, mikä on ymmärrettävää, koska rakastat ja kaipaat entistä miestäsi. Myös se, että olette erosta huolimatta olleet tiivisti yhteydessä vaikeuttaa ymmärrettävästi luopumista.
Kiinnitin viestissäsi huomiota erityisesti siihen, että olet ottanut vastuun erosta kokonaan itsellesi. Kerrotkin miehesi harkitsevan paluuta yhteen, jos sinä pystyt muuttumaan. Pidän epärealistisena ajatusta, että parisuhteen ongelmat voisivat johtua vain toisesta. Parisuhteeseen tarvitaan aina kaksi, ja kummatkin vaikuttavat siihen, millainen suhteesta muodostuu. Kirjoitat tarpeestasi kontrolloida, mutta myös entisen miehesi huumeiden käytöstä ja satunnaisesta väkivallasta. Mietin, mikä vaikutus teidän kummankin toiminnalla on ollut suhteeseenne?
Kirjoitat, ettet pääse eteenpäin. Pidän arvokkaana, että olet etsinyt kuitenkin ratkaisua kysymyksiisi myös ammattilaisen kanssa. Halutessasi voisit olla yhteydessä lähialueesi perheasianneuvottelukeskukseen. Yhdessä perheneuvojan kanssa voisitte pohtia sitä, mikä tilanteessasi olisi parasta. Ajattelen suhteen jatkumisen edellyttävän joka tapauksessa molempien toiminnan arvioimista ja vastuun kantamista yhdessä.
Kaikkea hyvää Sinulle!
Perheneuvoja Joona
