Suhdeklinikka

KYSYMYS: Olen 22-vuotias mies, jota ahdistaa kondylooma tartuntani suuresti. Olen taistellut syylien kanssa jo kolme kuukautta ja aina ne palaavat. Erosin vastikään parisuhteesta ja nyt haluaisinkin viettää sinkkuelämää, mutta miten se onnistuu syylien kanssa? Lisäksi olen onnistunut kehittämään itselleni pakkomielteen seksikumppanien lukumäärästä. Omani on kaksi, mitä pidän auttamatta liian pienenä ajatellen tulevaisuutta. Miten voisin tavoitella mitään vakavaa, jos pitkän ajan kuluttua minua alkaakin ahdistamaan, että olisi silloin Nuoruudessa pitänyt harrastaa seksiä enemmän? Tästä päästäänkin kondyloomaan jälleen. Kyseinen tauti on saanut minut ahdistelemaan jo koulun alkuakin ja tulevia opiskelijabileitä.

Ahdistunut mies

VASTAUS: Ymmärrän hyvin, että kondyloomatartunta herättää monenlaisia ajatuksia ja tunteita, erityisesti kuvaamassasi elämänvaiheessa. Elät vaihetta, jolloin ihminen monella tapaa ottaa haltuun aikuista identiteettiään, myös seksuaalisesti, miehenä tai naisena. Olet nuori, juuri eronnut parisuhteesta ja haluaisit nyt viettää sinkkuelämää ja ylipäätään opiskelijaelämää. Sinkkuelämällä ymmärrän sinun tarkoittavan sitä, että voisit tutustua uusiin ihmisiin, myös seksuaalisesti, ja löytää mahdollisesti myös vakavamman suhteen.

Kuitenkin kondylooma tarttuu, joskus jopa kondomia käytettäessä. Tämä asettaa sinut tilanteeseen, että sinun pitäisi pystyä kertomaan kondyloomasta ihmiselle, jonka kanssa olet aikeissa harrastaa seksiä. Ei mikään helppo asia kerrottavaksi uudelle ihmissuhteelle. Toisaalta jos et kerro, saatat tartuttaa kondylooman partneriin. Kondylooma on ikävä sairaus, kuten itsekin olet joutunut toteamaan. Kertomatta jättämisellä saatat aiheuttaa vakavaa haittaa toisen ihmisen terveydelle ja jopa hänen elämänkululleen. Hoitamattomana kondylooma saattaa aiheuttaa mm. kohdunkaulan syöpää. Toinen asia on, että tällaisen asian salaaminen ei ylipäätään ole kovin hyvä lähtökohta uudelle ihmissuhteelle. Parhaan ja kestävimmän perustan ihmissuhteelle saa rehellisyydestä. Rehellisyydestä itselle ja rehellisyydestä toiselle. Kolmas asia on, millainen ihminen haluat olla? Kuulostaa siltä, että välität muista ihmisistä. Siksihän näitä asioita mietit.

Pohdit viestissäsi myös sitä, että onko sinulla liian vähäinen määrä seksikumppaneita ja ajatteletko ehkä myöhemmin, että nuoruudessa olisi pitänyt harrastaa seksiä enemmän. Huomaan itse miettiväni: Mikä on oikea/riittävä määrä seksuaalista kokemusta? Miten ja milloin se pitäisi hankkia? Onko paljoista kokemuksista hyötyä vai haittaa? Hankalia kysymyksiä, enkä osaa niihin yksiselitteisiä selityksiä antaa. Yleisesti ottaen voisi sanoa, että hyvä, vakituinen parisuhde opettaa ja antaa enemmän, mutta myös parempia seksuaalisia kokemuksia kuin satunnaiset, vaihtuvat suhteet. Osa ihmisistä, joilla on ollut nuoruudessa useita seksuaalisia suhteita, katuu niitä myöhemmin. Näihin suhteisiin on saattanut liittyä turvattomuuden tunteita ja rikkovuutta, jolta silloin ei ole osannut suojautua tai sitä tunnistaa.

Lopuksi: Et ole kondyloomatartuntasi kanssa yksin. Vähintään kolme neljästä saa kondylooma-infektion elämänsä aikana. Infektio on yleisin 20–25 ikävuoden tienoilla. Valitettavan monilla sairaus on piilevänä ja saattaa sitä kautta sekä levitä että aiheuttaa vakaviakin terveysongelmia. Onneksi sinä tiedät tartunnastasi ja voit siten valita, miten tiedon kanssa toimit.

Toivotan sinulle sekä paranemista että voimia ja viisautta tulla toimeen tartunnan kanssa!

perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Olen 20 vuotias Helsingistä. Olen seurustellut puolison kanssa 2 vuotta yhdessä ja asutaan samassa katon alla. Minusta tuntuu, etten sovi parisuhteeseen tai en löydä sitä " oikea ". Tässä suhteessa olen avoin ihminen ja haluaisin olla rehellinen puolisolle. Kerroin hänelle etten ole parisuhde ihminen mutta kuitenkin tarvitsen hellyyttä tai romantiikkaa. Olen pari kertaa lukennut horoskooppi tai tehnyt parisuhde liittyviä testit. Ja ne vastaukset ovat kohillaan minua vastaan. Olen tässä kertonut paraskaverille ja hän sanoin etten pysty olemaan yksin ja meijän suhde kuulostaa avosuhdelta. Olen kerran kyselly puolisoltani " mitä olet mieltä avosuhteessa? " muttei hän osaa oikea vastata.

VASTAUS: Olet vasta 20-vuotias, joten on ehkä vielä liian aikaista sanoa, sovitko parisuhteeseen vai et. Horoskooppi ja testit eivät ole tässä asiassa luotettavia. Se sen sijaan vaikuttaa mahdolliselta, että et ole vielä löytänyt sitä ”oikeaa”.

Avoin suhde on aika vaikea, eikä se sovellu kovinkaan monille. Joka tapauksessa molempien täytyy hyväksyä se täysin, jotta se voisi toimia.

Jos haluat ennemmin olla sinkku kuin sitoutuneessa suhteessa nykyisen kumppanisi kanssa, on sinun toimittava niin kuin koet oikeaksi. Ei hyvä parisuhde voi perustua siihen, että on toisen kanssa vastoin omaa tahtoaan. Kun päättää lopettaa parisuhteen, joutuu valitettavasti usein satuttamaan toista. Ei taida ollakaan niin kaunista tapaa lopettaa suhdetta, ettei se lainkaan satuttaisi. Lopettaminen on reilumpaa tehdä kasvotusten kuin viestillä. Sen voi koettaa tehdä mahdollisimman kauniisti ja ystävällisesti. Muuta syytä siihen ei välttämättä tarvitse, kuin se, että et rakasta häntä sillä tavalla, että olisit valmis sitoutumaan häneen. Joskus myöhemmin mielesi voi muuttua, ja voit huomatakin kaipaavasi sitoutunutta parisuhdetta. Varsinkin jos löydät sen ”oikean”.

Ystävällisin terveisin
perheneuvoja Tero

KYSYMYS: Olen 23-vuotias yksin asuva opiskelija ja ollut sinkkuna yli kahdeksan kuukautta tultuani jätetyksi. Eroon liittyi todisteiden perusteella kolmas osapuoli, mikä on vaikeuttanut eroprosessia entisestään, mutta olen pikku hiljaa keskittynyt omaan elämääni vaikka välillä ajaudun harmittelemaan eroa. Näillä näkymin ei ole uutta miestä tiedossa, mikä sinänsä surettaa, vaikka muutama on ollut minusta kiinnostunut. Kuitenkin minua mietityttää eksäni käytös.

Hän alkoi harkita eroa kunnolla tai täysillä vasta, kun otin sen puheeksi. Eli siis minä olin huomannut hänen käyttäytyvän oudosti ja sen vuoksi otin eron esille tai sen että haluaako hän erota. Viikon päästä hän jätti minut ollessaan toisessa kaupungissa ja odotin hänen muuttoaan pois asunnostamme (siitä, kumpi jää asuntoon, ei tullut riitaa, mutta eksä kyllä myönsi olevansa suurimman osan ajasta tämän uuden naisensa luona ja häneltä kesti muuttaa pois yli kaksi kuukautta, melkein kolme koska hän ei suostunut muuttamaan tämän uuden luokse). En ollut hänen ensimmäisensä, mutta ensimmäisen eksänsä kanssa eksäni erosi vasta, kun tämäkin otti eron puheeksi eli hän ei uskaltanut kummankaan eron kohdalla tehdä aloitetta. Käytännössä erotessaan tästä ensimmäisestä hän oli kuulemma jo katsonut minua ihastusmielessä, oikeastaan ennenkin eroa vaikka olimme juuri tutustuneet ystävinä. Minä pidin hänestä, mutten tahtonut sekaantua tai ystävystyä syvemmin, kun hän oli varattu, koska minusta on väärin yrittää iskeä varattuja vaikka kuinka ihastunut itsekin olin. Tämä eksäni nykyinen taas ei nähnyt minua esteenä, vaan hidasteena, mistä on todisteita paljonkin... Nimittäin hän ei halunnut minua mielellään mukaan mihinkään ja oli minua kohtaan kylmä, jopa kiehnäsi kerran eksässäni minun silmieni edessä, vaikka tiesi meidän seurustelevan. Eksä siis petti tämän tytön kanssa ennen kuin alkoi harkita eroamista minusta ja alkoi seurustella tämän kanssa lähes heti.

Kärsin ahdistuneisuushäiriöstä ja käytän lääkitystä, pelkään yhä kulkemista ulkosalla, koska pelkään eksääni tai tähän uuteen törmäämistä (asuu lähettyvillä). Jotenkin elämästä nauttiminen on vaikeaa ja yritän parhaani koulussa. Luokkani on ihana, minulla on muutamia hyviä ystäviä, perhe kotikaupungissa mutta silti... Pitää kai palata psykologin puheille kun nyt ahdistaa suuresti. Mutta miksi jotkut miehet uskaltavat erota vasta kun toinen ottaa puheeksi tai jotain, jos ero ollut jotenkin mielessä? Miksi eksäni pystyy noin vain menemään uuteen suhteeseen, kun minä itse taas päätin eron jälkeen etten olisi kenenkään kanssa pitkään aikaan? Nyt sinänsä tuntuu että uusi suhde voi sopia minulle, jos se sopiva löytyy vain. Harrastuksessani on miehiä, joista kiinnostavat ovat valitettavasti varattuja tai ei minusta kiinnostuneita... Mistä minä voisin löytää itselleni mukavan ja ennen kaikkea luotettavan miehen kun en käy oikein baareissa? En välitä yhdenillan jutuista, koska seksi on minulle arka asia.

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. On erittäin ymmärrettävää, että harmittelet eroa edelleen. Tapahtuihan se vastoin tahtoasi ja ikävällä tavalla.

Erotyöskentelyssä on paljolti kysymys tunteiden kohtaamisesta ja sietämisestä. Ole siis rauhassa surullinen, pettynyt, loukkaantunut, vihainen jne. Anna tunteiden tulla, itke kun itkettää ja yksin asuessasi voit myös raivota silloin kun siltä tuntuu. Eri tunteet voivat tulla aalloittain, mutta voit luottaa siihen, että ne viipyvät luonasi aikansa ja menevät sitten pois. Tunteiden läpieläminen auttaa sinua pääsemään paremmin erosta yli ja helpottaa seuraavan suhteen onnistumista.

Kerrot eksäsi noudattavan parisuhteissaan kuviota, jossa seuraava tyttöystävä on jo valmiina tai vähintäänkin katsottuna ennen kuin hän eroaa edellisestä. Tällaista kutsutaan sarjaseurusteluksi. Siinä voi olla kyse eräänlaisesta tunnenarkkaamisesta. Kun suhteen alkuhuuma ja siihen liittyvät energisoivat tunteet laimenevat, kaivataan lisää samanalaista jonkun uuden ihmisen kanssa. Tälle on sukua myös donjuanismi, jossa tärkeämpää kuin suhteen onnellisuus ja kesto, on aina uuden valloituksen tekeminen. Mistä sinun eksäsi tapauksessa on kyse, en tietenkään voi tietää. Voi olla, ettei asia koskaan lopullisesti selviä sinullekaan. Se, ettei ensin hoida edellistä suhdetta loppuun asiallisesti, vaan odottaa toisen huomaavan tilanteen ja ottavan asian puheeksi, on vastuuttomuutta. Sen vaivan parantaa usein aikuistuminen ja sen mukana tuleva vastuuntunto itsestä ja läheisistä.

Mietit, missä tutustua uusiin ihmisiin. Harrastukset ovat hyvä paikka siihenkin tarkoitukseen. Laajenna skaalaasi ja tutustu rohkeasti sellaisiinkin miehiin, joista et aiemmin ole ollut kiinnostunut. Lähde tuttujen harrastuspaikkojen lisäksi myös kokeilemaan välillä jotain ihan uutta.

Psykologin puheille meneminen on hyvä ajatus. Siellä voit varmasti opetella keinoja saada ahdistusta hallintaan ja pärjätä sen pelon kanssa, että törmäät eksääsi.

Kerrot, että seksi on sinulle arka asia. Jäin miettimään, mitä kaikkea se mahtaa tarkoittaa. Ehkä voit käsitellä myös tätä asiaa psykologin luona. Se on oikein viisasta, ettet harrasta yhden yön juttuja. Seksuaalisuus on herkkä asia ja sillä alueella olemme erityisen haavoittuvaisia.

Omaan elämään keskittyminen on parasta, mitä voit tässä tilanteessa tehdä, joten oikein hyvä, että teet niin. Iloitsen siitä, että sinulla on niin moni asia hyvällä mallilla elämässäsi. Halutessasi voisit kokeilla kiitollisuus-päiväkirjaa, johon joka ilta kirjoitetaan asia tai asiat, jotka ovat hyvin ja joista voi iloita ja kiittää. Keskittyminen hyviin asioihin vahvistaa hyvää.

Lämpimin ajatuksin
Paula, perheneuvoja

KYSYMYS: Yliopistollani on mies joka toistuvasti flirttailee minulle ja antaa olettaa olevansa kiinnostunut. Ymmärrän muiden vilkuilun parisuhteessakin, mutta mielestäni hän menee jo liiallisuuksiin. Tuijottaa ja hakeutuu seuraani, hakee koko ajan katsekontaktia yms. Olin aivan varma, että hän on kiinnostunut. Sain kuitenkin selville, että hänellä on tyttöystävä. Tunnen itseni huijatuksi, sillä ehdin jo ihastua, kun en tiennyt että hän on varattu. Miksi miehet tekevät näin? Haluaisin löytää suhteen joten tuntuu erityisen pahalta.

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Olet pettynyt sinusta kiinnostuneeseen mieheen, koska ehdit ihastua häneen ennen kuin sait tietää hänen olevan varattu. Haluat tietää miksi miehet flirttailevat, vaikka ovat parisuhteessa.

Ilmeisesti olet ihan varma, että mies on vakituisessa, ”vakavassa” parisuhteessa. Vai voisiko olla, että suhde tähän naiseen on vain ns. tapailusuhde, jossa ei olla sitoutuneita toiseen? Yksi vaihtoehto on myös se, että hän elää ns. avoimessa suhteessa, jossa rajoituksia muiden kanssa flirttiin ja tapailuun ei ole lainkaan. Toki vakavissakin parisuhteissa on eroja sen suhteen onko sallittua flirttailla muille. Joskus harmiton flirtti, joka ei johda mihinkään, on sopivaa molemmille osapuolille. Tämä ei kuitenkaan kuulosta ihan harmittomalta.

Palaan lähtöoletukseesi, että hän on vakituisessa suhteessa tyttöystäväänsä ja luvannut olla hänelle uskollinen. Jokaisella parisuhteessa olevalla flirttailevalla miehellä kuten naisellakin on omat syynsä ja tarpeensa hakea kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen oman suhteen ulkopuolelta. Lähden nyt kuitenkin yleisen tason sijaan miettimään juuri tätä sinun ihailijaasi ja hänen mahdollisia motiivejaan käytökselleen. Ensimmäiseksi minulle tulee mieleen, että hän ei todennäköisesti ole alkuhuuman rakastumisvaiheessa tyttöystävänsä kanssa, koska hänen kiinnostuksensa suuntautuu myös muualle. Hänen suhteensa on ehkä arkipäiväistynyt tai jollain tavalla ongelmallinen, koska hän flirttailee sinulle. Voi olla, että hän on lopettelemassa suhdettaan tyttöystäväänsä tai etsii tuttuun ja turvalliseen suhteeseensa ulkopuolista kipinää. Jotkut ihmiset ovat kovia ihastumaan ja rakastumaan ja he eivät voi vastustaa vastakkaisesta sukupuolesta huumaantumista. Jotkut haluavat elää pelkkää alkuhuumavaihetta ja etsivät uusia kohteita tiheään.

Lopuksi tekee mieli kehottaa sinua ottamaan asian puheeksi hänen kanssaan. Voisiko häneltä kysyä miksi hän hakeutuu seuraasi kiinnostuneen oloisena, vaikka hänellä on tyttöystävä? Vastaus voi yllättää sinut positiivisesti tai negatiivisesti. Joka tapauksessa elämä jatkuu pettymystenkin jälkeen!

Onnea parisuhteen löytymiseen!

Perheneuvoja Nina

KYSYMYS: Olen ollut jo 5vuotta sinkkuna ja koen että olen ikisinkku lopun elämääni. Olen sosiaalinen huumorintajuinen ja mukava ihan normaalin nätti. Juttelen paljon miehille ja flirttailen sopivasti. Minusta on kiinnostuneet suht monet miehet mutta ongelma on se että niistä miehistä en ole lainkaan kiinnostunut enkä edes voisi olevani kiinnostunut. He osottavat ihastustaan minulle viikottain sitkeästi. En valitettavasti koe mitään vetoa heihin. Uskon tosi rakkauteen ja haluan että mies haluaa minut ja minä hänet. Rakastan miehiä ja tiedän että kohtelisin miestäni kuin kukkaa kämmenellä ja rakastaisin. tuntuu että minulla on sisällä pato eli hirveä läheisyyden kaipuu,rakkauden kaipuu ja tarve rakastaa jotain koska tiedän että minulla on paljon annettavaa. Ihailen miehiä ja janoan heidän kosketustaan. Janoan miesten läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Miehen tuoksu sekoittaa heti pääni en vaan saa näitä tunteita purettua ja se ahdistaa.

Minulla on niin hirveän isot padot sisälläni että jokaisesta ihastuksestani alan kuvittelemaan heti hänen kanssaan suhdetta mielessäni mutta en tietenkään sitä kerro koska se säikäyttäisi. Sama yhdenillan miesten kanssa ihastun todella helposti jos tapaan kiinnostavan.haluisin kunnolla vaihtaa tekstiviestejä ja olla ihastunut ja ehdottaa kaikkea tekemistä mutta tää ei oo vaan mahdollista. Miksi kohdallani miehet eivät halua kanssani suhdetta? Miksei miehet tartu syöttiini? Yhden yön jututkin jäävät yhteen iltaan. Miksi miehet eivät ota yhteyttä vaikka flirttiä on joidenkin välillä livenä kun näkee mutta muutoin eivät juttele lainkaan eikä samanlaista flirttiä ole. Unelmanani olis löytää samanlaisia ajatuksia omaava mies joka vetoaisi ja hänkin janoaisi rakkautta ja naisen kosketusta paljon.

Tapailusuhteita minulla on n.1 tapailu/ihastussuhde/säätö per vuosi tahdilla. Mikään näistä ei ole johtanut suhteeseen. Olen harrastanut yhden yön juttuja ja miehet haluavat aamulla jo kovaa juosta pois. Yhdellä ihastussuhde miehistäni oli tunteita minua kohtaan mutta hän ei halunnut tehdä kanssani mitään ja hetken kuluttua alkoi seurustella toisen naisen kanssa. Miten en voi tavata vaan sitä oikeaa tyyppiä. Tuntuu että kanssani ei vaan haluta suhdetta mutta muuta kyllä. Miksi kanssani flirttaillaan ja ollaan kiinnostuneita mutta loppujen lopuksi miehet eivät osoita tunteitaan, tartu syötteihini tai kutsu treffeille? Eivätkä nämä jutut ole ajautuneet suhteeseen vaan kaikki jää flirttailu tasolle.

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi. Kirjeessä on runsaasti asioita. Aloitat sen paljastamalla pelkosi siitä, että jäät yksin ja pysyt ikuisesti sinkkuna. Kerrot, että toivot ja kaipaat parisuhdetta. Kirjoitat siitä, kuinka miehet eivät vastaa tunteisiisi sinun toivomallasi tavalla. Moni suhde päättyy pettymykseen ja tunteesi eivät saa vastakaikua.

Toisaalta kerrot myös siitä, kuinka jotkut miehet ovat sinusta kiinnostuneita, muista sinä taas et heistä. Tiedätkö syyn, miksi et kiinnostu näistä miehistä, jotka huomioivat sinua, osoittavat ihastustaan, sitkeästi viikosta toiseen? Miksi ennemmin kiinnostut miehistä, jotka ovat valmiita vain yhden yön juttuihin, jotka sananmukaisesti "juoksevat aamulla kovaa pois".

Kun tunnemme olomme yksinäiseksi, kun kaipaamme kosketusta ja yhteyttä, tuntuu että tilanteemme jatkuu ikuisesti. Pelkäämme, ettei yksinäisyytemme pääty koskaan. Emme pysty näkemään "kulman taakse", emme tiedä, mikä elämässämme on tapahtumassa ja mikä meitä odottaa. En tunne sinua, enkä ole varma onko neuvoni sinulle oikea, mutta ajattelen, että voisit pysähtyä hetkeksi miettimään sitä, mitä oikein haluat ja tavoittelet. Minkälaisen parisuhteen haluaisit? Minkälainen mies sopisi sinulle? Minkälainen itse haluaisit olla? Kirjoitat, että olet sosiaalinen, huumorintajuinen, mukava ja ihan nätti. Siitä on hyvä alkaa. Jätä flirttailu ja syöttien asettelu hetkeksi ja pysähdy katsomaan , mitä ympärilläsi tapahtuu. Keitä ympärilläsi on, keiden seuraa havittelet ja keitä torjut.

Kirjoitat hienosti, siitä, että sisälläsi on "pato", hirveä läheisyyden kaipuu , rakkauden kaipuu ja tarve rakastaa jotain. Nämä ovat hienoja asioita, eivät hirveitä. Pura pato ja anna näiden asioiden olla rauhassa sinussa. Kaipuu läheisyyteen on hieno asia. Älä riko itseäsi yrittämällä väkisin löytää rakkautta.

Tulee vielä aika, jolloin kaipuusi saa vastauksen. Siihen saakka, pidä itsestäsi huolta. Kerrot, että kohtelisit rakastettuasi kuin "kukkaa kämmenellä". Odottaessasi, kohtele itseäsi samoin.

Kaikkea hyvää sinulle toivoo
perheneuvoja Kati

KYSYMYS: Mistä voisi johtua, että aina kun itse lähestyn jotain naista tai nainen lähestyy minua niin mokaan jutun aina niin, että siitä ei tulekkaan sitten mitään. Olen ensinnäkin ujo ja sitten ilmeisesti sanon jotain typerää mikä takia nainen lähtee menemään. Ujoutenin takia myös jouksen usen naisia karkuun kun ne lähestyy minua. Ikävää on se, että jää aina epäselväksi, se mitä nainen halusi oikeasti sillä, muutamia juttuja on ollut taas sellaisia, että vaikka nainen on lähestynyt minua niin se ei ole ollut minusta oikeasti kiinnostunut vaan tullut jostain muusta syystä jutteleen. Yksikään ei ole kertonut minulle totuutta, että minkä takia on tullut jutteleen. Nämä siksi, kun olen rojennut kymään, että mistä on oikein kyse oikeasti.

VASTAUS: Ihmettelet viestissäsi miksi suhteesi naisiin päättyvät usein jo ennen kuin ne varsinaisesti alkavatkaan. Mietit johtuuko se ujoudestasi ja mahdollisesti siitä, että tahtomatta ja tarkoittamatta sanot jotain, joka saa heidät perääntymään.

Saatat sillä tavalla olla oikeilla jäljillä, että jos olemme kovin epävarmoja itsestämme, se välittyy helposti myös ulospäin muille ihmisille käyttäytymisenä, jota muut saattavat pitää outona. Se saa heidätkin epävarmaksi ja he perääntyvät. Kun tällaiset tilanteet ja kokemukset toistuvat, se usein lisää epävarmuutta ja huonontaa mahdollisuuksia ihmissuhteisiin ennestään. Suhteiden aloittaminen on aina vähän jännittävää ja epävarmaa. Joudumme laittamaan itsemme alttiiksi. Suurimmalla osalla meistä on kokemuksia torjutuksi tulemisesta. Ne eivät koskaan tunnu mukavilta. Kuitenkin ne kuuluvat osana siihen ihmisten väliseen kanssakäymiseen ja toisiimme liittymiseen.

Ihmissuhteissa on aina hyödyksi se, että tunnemme itseämme. Mitä enemmän olemme sinut itsemme kanssa, sitä luontevammin osaamme ottaa kontaktia muihin. Mitä vakaammin seisomme omilla jaloillamme, sitä paremmin pysymme pystyssä kun ihmissuhteen väistämättä meitä horjuttavat. Siksi on hienoa, että olet pysähtynyt pohtimaan itseäsi ja niitä puolia itsessäsi jotka mahdollisesti vaikuttavat siihen, että ihmissuhteesi eivät pääse alkamaan. Mietin, millä tavalla voisit lisätä tätä itsetuntemustasi ja sitä kautta myös itseluottamustasi.

Olisiko mahdollista, että menisit juttelemaan jonkun ulkopuolisen ihmisen kanssa esimerkiksi Kirkon perheneuvontaan? Hän voisi yhdessä sinun kanssasi auttaa sinua tekemään havaintoja itsestäsi ja noista tilanteista, joihin joudut. Entä onko sinulla ystävää, mies- tai naispuolista, jonka kanssa voisit pohtia tätä kysymystä ja mahdollisesti myös kuulla heidän kokemuksiaan tai havaintojaan?

Toivon sinulle, että jonain päivänä joku näistä kohtaamisista johtaa ihmissuhteeseen joka puolestaan opettaa sinulle taas lisää itsestäsi.

Kaikkea hyvää sinulle.
perheneuvoja Helena

KYSYMYS: Olen ollut sinkkuna viimeiset kymmenen vuotta, jos kuukauden-parin muutamaa juttua ei lasketa. Olen ihan kaunis, töissä käyvä (kylläkin rakennusalalla esimiehenä, mitä en enää kerro heti alkuun edes kysyttäessä, koska joko sitä ei uskota tai sitten mies häipyy nopeasti paikalta), hyvin luotettava niin ystävänä kuin parisuhteessa jne. Olen toisaalta naisellinen ja toisaalta kykenevä tekemään paljon perinteisiä "miestentöitä", kuten tämä sinkkuus edellyttää. Olen hyvä kuuntelemaan ja keskustelemaan. Olen sopivan spontaani ja toisaalta vastuuntuntoinen. Minulla ei ole lapsia.

En haluaisi, että seuraavatkin kymmenen vuotta menee samanlailla, joten neuvoja kaivataan.

Ei yksinäistä tulevaisuutta, kiitos

VASTAUS: Kiitos viestistäsi! Kirjoitat kysymyksestä, jota varsin moni miettii tänä päivänä: Kuinka löytää seurustelukumppani? Pidän kysymystäsi tärkeänä, koska ihmisenä olemiseen kuuluu tarve löytää toinen ihminen, rakastettu, jonka kanssa voi jakaa elämänkysymyksiään. Näyttää kuitenkin siltä, että yhä useamman on vaikea löytää seurustelukumppania. Myös sinä kirjoitat olleesi viimeiset kymmenen vuotta sinkkuna. Pohdit, voisiko esimiestyösi rakennusalalla ja se, että monet miehet kokevat sinut vahvaksi naiseksi vaikeuttaa puolison löytymistä.

Kokemukseni mukaan hyvin erilaiset ihmiset, riippumatta työtehtävästä, luonteenpiirteistä tai ulkonäöstä löytävät parisuhteisiin. Tämän vuoksi pidän realistisena, että myös sinä löytäisit itsellesi puolison, jolle juuri sinä olet oikeanlainen kumppani. Oikotietä onneen ei valitettavasti kuitenkaan ole. Puolison löytäminen vaatii tänä päivänä paljon vaivannäköä, mihin viittaat myös kirjeessäsi kirjoittamalla, ettei puoliso tupsahda eteen etsimättä. Haastaisinkin sinua pohtimaan, mikä olisi sinulle luontevin tapa etsiä seurustelukumppania? Useimmiten seurustelukumppanit löytyvät yhteisten kiinnostusten ääreltä, läheltä omaa elämänpiiriä, vaikka kirjoitatkin, ettet tapaa ystäviesi kautta mahdollisia sinkkuja. Tänä päivänä on aiempaa enemmän erilaisia vaihtoehtoja löytää mahdollinen seurustelukumppani aina seuranhakupalveluista lähtien. Mikä olisi sinun tapasi? Tunnet itsesi parhaiten.

Kirjeesi saa minut pohtimaan myös hiukan yleisemmin ilmiötä, jonka olen havainnut yleistyvän. Odotukset seurustelukumppania kohtaan vaikuttavat monesti epärealistisilta. Media luo kuvaa täydellisestä kumppanista, jonka kanssa voisi välttää elämän pettymyksiä. Väitän, että täydellistä – tai ehkä paremminkin virheetöntä – puolisoa ei kuitenkaan ole olemassa. Toisen ihmisen rinnalla elämiseen kuuluu väistämättä myös puolison vaikeiden, itseä ärsyttävien puolien hyväksyminen. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteivätkö puolisot voisi olla epätäydellisyydessään täydellisiä toisilleen. Kirjeestäsi ei tule vaikutelmaa, että kohdallasi olisi kysymys epärealistisista odotuksista. Päinvastoin. Rohkaisen sinua siis edelleen etsimään, yrittämään ja löytämään.

Kaikkea hyvää toivottaen
Joona, perheneuvoja

KYSYMYS: Olen ollut neljä vuotta sinkkuna ja nyt on vierähtänyt kaksi vuotta ilman seksiä. Kynnykseni lähestyä miehiä on noussut ja epäilen että pulkistunut ulkonäköni (ylipainoa yksi kilo) ei sytytä ketään.

Miten rohkaistuisin taas lähestymään miehiä?

Ikuisesti sinkkunako 29 v.

VASTAUS: Kirjoitat kaipaavasi parisuhdetta oltuasi neljä vuotta yksin. Arvelet ulkonäkösi vaikuttavan siihen, ettet ole löytänyt seurustelukumppania. Mietin, miten päädyt näkemykseen, että yksi ylimääräinen kilo vaikuttaisi seurustelukumppanin löytymiseen? Olet oikeassa siinä, että useimmiten seurustelukumppania etsittäessä huomio kiinnittyy ensin ulkoiseen olemukseen. Se on jotakin sellaista, mikä on näkyvää silloin, kun toista ei tunne vielä hyvin. Pohdin, heijasteleeko kysymyksesi ulkonäköön keskittyvää aikaamme yleisemminkin? Julkisuudessa nimittäin esitetään toisinaan hiukan epärealistinen kuva ihannekumppanista, joka vääristää valitettavasi käsityksiämme ulkonäön merkityksestä. Kokemukseni mukaan kuitenkin hyvin erinäköiset ihmiset eri elämänkaaren vaiheissa löytävät parisuhteisiin.

Kysymyksesi on kuitenkin tärkeä. Se koskettaa tänäkin päivänä monia. Näyttää siltä, että yhä useampien on vaikea löytää sopivaa seurustelukumppania, minkä vuoksi toiset jopa kieltävät kumppanin merkityksen kokonaan ihailemalla itsenäisyyttä. Väitän kuitenkin, että ihmisen perusolemukseen kuuluu tarve yhteyteen, läheisyyteen ja rakkauteen elämän alusta loppuun saakka. Kirjoitatkin osuvasti, että elämä menee hukkaan ilman toista ihmistä ja hänen kosketustaan. Kaipauksesi on siis varsin ymmärrettävä. Pelkäät, että kynnys päästää ketään lähelle nousee, jos ei pian ole jotakin säpinää. Mistä tällainen kynnyksesi on alun perin syntynyt? Mietin, onko sinulla sellaisia kokemuksia lähestymisyrityksistä, jotka ovat haavoittaneet sinua ja synnyttäneet tämän ”kynnyksen”. Haluan haastaa sinua miettimään mikä kynnyksen on synnyttänyt?

Kysyt, miten voisit rohkaistua lähestymään miehiä. Vastaan kysymällä, mikä olisi sinulle luontevin tapa tutustua miehiin? Toisinaan seurustelukumppanit löytyvät yhteisten kiinnostusten ääreltä, läheltä omaa elämänpiiriä – esimerkiksi harrastusten parista tai yhteisen tuttavapiirin kautta. Tänä päivänä on melko paljon erilaisia vaihtoehtoja löytää mahdollinen seurustelukumppani aina seuranhakupalveluista seurakuntailtoihin saakka. Mikä olisi sinun tapasi? Tunnet itsesi parhaiten. Entä löytyykö läheltäsi ihminen, joka voisi pohtia seurusteluun liittyviä näkemyksiä kanssasi? Monesti myös seurusteluun liittyvät kysymykset ovat yhteisiä kaikille ihmisille.

Rohkeutta sinulle toivottaen
Joona, perheneuvoja

KYSYMYS: Minulla ei ole suoraa kysymystä, joten kirjoitan vain tämänhetkisestä tilanteestani. Olen 21-vuotias sinkkutyttö, jolla on takana rankkoja ihmissuhteita. Kun rakkauselämäni kaatui melkein kaksi vuotta sitten, hankkiuduin psykoterapiaan ja olen käynyt siellä nyt vähän yli vuoden. Minusta tuntuukin, että olen saanut elämän ihan hyvin jaloilleen. Minulla on paljon ystäviä ja olen läheinen perheeni kanssa.

Joskus kaipaisin vaan vierelleni ystävää jonka elämäntilanne on sama kuin itselläni. Kun sellaista ei ole, tunnen itseni yksinäiseksi ja säälittäväksi sinkkurentuksi. En tiedä saitko selkoa ongelmastani ollenkaan, mutta toivoisin silti jonkinlaista apua tilanteeseeni.

Singlelady

VASTAUS: Parahin sinkkutyttö,

Kiitos viestistäsi. Sinulla on takana rankkoja ihmissuhteita ja rakkauselämäsi kaatui parisen vuotta sitten. Jäin miettimään, kuinka nämä edellä mainitut kokemukset mahtavat heijastua nykyiseen elämääsi ja tapaasi hahmottaa nykyinen tilanteesi. Tunnet olevasi jotenkin raukka muiden joukossa... jollakin tapaa säälittävä. Oletko keskustellut ystäviesi kanssa siitä, että ajattelevatko he todella niin? Vai onko mahdollista, että he näkevät sinut myönteisemmässä valossa? Kirjoitit, että olet alkanut nauttia sinkkuudestasi ja toisaalta pidät myös ajoittaisesta yksinolosta. Tämä kuullostaa minusta hyvältä – ei lainkaan säälittävältä.

Suurin osa ystävistäsi on parisuhteessa ja sinusta tuntuu, että muiden on helppo löytää rinnalleen kumppani. Kun ystäväsi aloittaa uuden suhteen, koet kateutta ja riittämättömyyttä. Näitä tunteita olisi hyvä tutkia vähän tarkemmin. Oletko ehkä varhaisemmassa elämässäsi jäänyt vaille rakkautta ja hyväksyntää? Oletko ehkä joutunut kilpailemaan sisarustesi kanssa vanhempiesi huomiosta? Kuinka vaikeita tunteita (kuten kateus ja mustasukkaisuus) on voinut ilmaista kasvuperheessäsi? Näitä asioita olet ehkä käsitellyt psykoterapiassasi ja tätä työskentelyä on hyvä jatkaa. Voisitkohan oppia ajan myötä ajattelemaan niin, ettei ystäväsi onni olekaan sinulta pois? Voisitko ulkopuolisuuden tunteen sijaan löytää ystäväsi onnesta myönteisen esimerkin siitä, että elämä voi yllättää kenet tahansa? Voisitko luottaa siihen, että sinunkin vuorosi tulee ajallaan? Ennen kaikkea voisitko oppia luottamaan siihen, ettei ole mitään hätää... Olet vasta 21-vuotias ja sinulla on elämä edessäsi. Elä tätä hetkeä, hanki uusia ystäviä ja harrastuksia, nauti tästä elämänvaiheesta. Kuten sanonta kuuluu: Onni löytyy elämällä, ei etsimällä.

Kirjoitit kaipaavasi samassa elämäntilanteessa olevaa ystävää, jonka kanssa voisit jakaa sinkkukokemuksia. Vertaistukea on löydettävissä esimerkiksi netin keskustelpalstoilta. Tulet huomaamaan, että et ole yksin sinkkuutesi kanssa. Jatka sinkkuudesta nauttimista (niinkuin olet osittain tehnytkin) ja tee siitä ystäväsi!

Lämpimin ajatuksin
perheneuvoja Kaisa