Olen 24-vuotias nainen ja seurustellut neljä vuotta avomieheni kanssa. Olen ajatellut eroa jo puoli vuotta, mutta olen hukassa. En ole enää onnellinen suhteessamme, seksi ei kiinnosta, koska kumppanini ei herätä minussa tunteita seksuaalisesti. Seksi kyllä muuten kiinnostaisi.
En ole varma, onko tämän hetkinen kumppanini juuri se, jonka kanssa haluaisin viettää loppuelämäni. Olemme kuin hyviä ystäviä ja kämppäkavereita, nauramme toistemme jutuille, ymmärrämme toisiamme melko hyvin ja katsomme telkkaria joskus yhdessä. Emme muuten vietä aikaa yhdessä juuri ollenkaan ja riitelemme pikkumaisista asioista. Mitään romantiikkaa tai hellittelyä ei ole. En ole koskaan saanut häneltä kummempia lahjoja tai yllätyksiä, vaikka olen sanonut asiasta monta kertaa.
Kun puhuin hänelle tulevaisuudesta, tuli esille ettei suunnitelmamme ole samanlaiset. Nyt kun otin puheeksi eron, tuli se hänelle yllätyksenä, vaikka molemmat tiesimme ettei meillä mene hyvin. Heti kun mainitsin asiasta, että päädymme ehkä eroon, hän toikin minulle kukkia ja lupaili kihloja ja lapsia (vaikka pari viikkoa sitten ei vielä niitä halunnut). Nyt hän on toitottanut minulle koko ajan, että saamme asiat korjattua ja että vika on hänessä.
Nyt olen niin sekaisin tästä kaikesta, etten tiedä enään kumpi on oikea suunta ero vai yhdessä olo. Vaistoni sanovat, että en löydä enää onnea tästä suhteesta, mutta pelkään että vaistoni ovat väärässä.
Nainen, 24
Hei ja kiitos kysymyksestäsi!
Suhteenne vaikuttaa pikku hiljaa ajautuneen ystävyys- ja kaveruustasolle. Se tietty kipinä, seksuaalisuus ja intohimo, joka liittyy parisuhteeseen, on päässyt hiipumaan. On tärkeätä miettiä tässä kohdassa, onko tämä se suhde, johon haluaisi sitoutua loppuelämäkseen. Löytyykö siihen riittävästi yhteistä pohjaa? Fyysisen ja psyykkisen läheisyyden ylläpitäminen parisuhteessa vaatii ajan ja huomion satsaamista toiseen. Läheisyys ei säily itsestään, koska sitä tunteakseen kummankin pitää voida kokea olevansa toiselle tärkeä, ykkössijalla hänen elämässään.
Olet esittänyt puolisollesi näihin asioihin liittyviä toiveita, mutta hän ei ilmeisesti ole tajunnut, miten suuri merkitys näillä itsessään aika pienillä ja helposti toteutettavilla asioilla - lahjoilla, yhteisellä tekemisellä, ajan varaamisella toista varten, kaikenlaisella huomioimisella ja romanttisuudella - oikeasti on. Näillä pienillä viesteillä voi pitää yllä yhteyttä ja osoittaa toiselle arvostustaan ja rakkauttaan. Alettuasi puhua erosta miehesi on havahtunut asian mittasuhteisiin. Pienten huomionosoitusten ja välittämisen näyttämisen puute voisi johtaa teidät eroon. Tämän oivallettuaan miehesi on aktivoitunut toimimaan.
Olisiko sinun mahdollista antaa vielä aikaa suhteellenne? Voisitteko lähteä yhdessä löytöretkelle selvittääksenne, olisiko seksielämänne ja muu niin fyysinen kuin psyykkinenkin läheisyytenne löydettävissä uudelleen? Mitä hänen pitäisi tehdä ollakseen taas haluttava kumppani sinulle? Miten sinä voisit vastata hänessä virinneeseen aktiivisuuteen suhteenne pelastamiseksi? Mitä ylipäänsä odotatte parisuhteelta? Millaisia suhdemalleja olette saaneet omista lapsuudenkodeistanne?
Kukaan ei voi ennalta tietää, mitä tulette retkeltänne löytämään, uutta tuoreutta ja tulevaisuuden uskoa suhteeseenne vaiko ymmärryksen siitä, että suhde on todella tullut tiensä päähän. Motivoituisitteko vielä yhdessä etsimään näitä vastauksia?
Ystävällisin terveisin
Päivi, perheneuvoja
6 kommenttia
shiwan8
27.6.2013 14:13
Voi hyvä helvetti. Ei se ole kumma ettei niitä lahjoja tule jos jatkuvasti kuumottaa toista siitä että niitä pitäisi saada. Se mikä hämmentää on miehen reaktio. Varmaankin itse nostaisin kytkintä jos meininki muuttuu noin paljon noin nopeasti. Se kun on lähes poikkeuksetta merkki myös siitä, ettei se tule kestämään.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Dia
6.7.2013 13:38
Sehän on tosi hyvä ettet itse jäisi huonoon suhteeseen. Kaikki eivät vaan nosta kytkintä heti vaan haluavat selvittää asioita.
burleskileski
2.7.2013 20:03
Kihloja ei lupailla. Kihloihin joko mennään tai sitten ei mennä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Sama vene?
15.7.2013 00:12
Olen itse ollut hyvin samantyyppisessä tilanteessa (parikymppinen, 4v seurustelua, yhteinen vuokra-asunto, mutta ei romanttisia tunteita avopuolisoa kohtaan). Long story short: Kun vihdoin uskalsin antaa tilan niille vaikeille ajatuksille, jotka ohjasivat minua eroa kohti, sain kiskottua itseni irti "ihan kivasta" suhteesta, enkä ole katunut. On erittäin vaikeaa hyväksyä se, että ei todella enää halua seurustella nykyisen kumppaninsa kanssa, etenkin, kun kaikki on kuitenkin hyvin: ei riitoja, yhdessä on hauskaa ja arki pelaa, mutta romanttinen kiinnostus ja rakkaus on kadonnut jo aikoja sitten. Pelkäsin, että en enää löydä parempaa miestä ja että teen suuren virheen jättäessäni nykyisen, vaikka koko ajan se "gut feeling" vakuutti eron olevan ainoa ratkaisu.
En missään nimessä tarkoita, että ero on alkuperäisenkin kysyjän tilanteessa se oikea tie, jokainen suhde on aivan omanlaisensa. Halusin kuitenkin kertoa niistä ajatuksista, mitä kävin läpi vastaavantuntuisessa tilanteessa. Alkuperäiselle kirjoittajalle: Mieti rauhassa omia pohjimmaisia ajatuksiasi ja uskalla kuunnella myös niitä vähän pelottavampia fiiliksiä, jos sellaisia tulee. Kun kysyt itseltäsi suoraan, haluatko jatkaa nykyisessä suhteessasi, ja otat vastaan kaikki siitä nousevat fiilikset rehellisesti, löydät kyllä vastauksesi. Jos huomaat ajattelevasi, että nykyisessä suhteessasi on ne ainekset, mitä kaipaat loppuelämäsi suhteeseen, taistele suhteen puolesta. Jos taas tunnet myöntäväsi itsellesi, että haluat jotain muuta, ole rohkea. Elämä kyllä jatkuu eronkin jälkeen, tärkeintä on luottaa itseensä ja uskaltaa tehdä vaikeitakin päätöksiä kun niitä vaaditaan.
Tämän pitkän vertaistuellisen tarinan päätteeksi: Voimia ja rohkeutta, mihin ikinä tässä päädytkin :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
been there
9.10.2013 03:07
Itse lähdin 5v avioliitosta tossa vaiheessa. Tai se oli yhteinen sopimus. Ei se vaan ole enää parisuhde.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
RWL
20.3.2021 00:58
Itse jätän naisen juurikin em syiden vuoksi. Lisäksi pettäminen on helpompaa kuin erota , tämän olen oppinut naisen luonteesta usean vuoden avioliiton aikana
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin