Olen seurustellut nyt kolme vuotta poikaystäväni kanssa. Tämä on minun ensimmäinen vakava seurustelusuhteeni, ja olemme nyt asuneet yhdessä vuoden. Meillä on samat kiinnostuksenkohteet, sama huumorintaju, hyviä kavereita, samantyyppinen elämänkatsomus ja ote elämään. Viime jouluun asti kaikki sujui siis mallikkaasti. Sitten jokin loppui - seksi.
Jo aikaisemmin noin muutaman kuukauden ajan minä olin ollut se, jolta aloite seksiin tuli. Se oli aina ollut mielestäni (ja tietääkseni mielestämme hyvää), vaikka ehkä joskus hieman rutiininomaista. Mutta kuitenkin tyydyttävää molemmille osapuolille. Suhteen kahden ensimmäisen vuoden aikana harrastimme seksiä vähintään kaksi kertaa viikossa, viimeisen vuoden aikana noin kerran viikossa. Sitä on ollut myös useanlaista. Nyt viime kerrasta on ainakin kaksi kuukautta.
Olemme puhuneet asiasta pariin otteeseen. Poikaystäväni ei tarkkaan tiedä, miksi hänen enää ei tee mieli. Hänen mukaansa asia ei johdu minusta tai seksin laadusta. Hänen sanojensa mukaan hän on ollut väsynyt. Väsymys ei kuitenkaan ole näkynyt kuin tässä asiassa. Asia painaa minua kovasti. Kun seksi loppuu, sitä todellakin huomaa, että sanonta "seksi on suhteen koossa pitävä liima" pitää paikkansa. En ole ennen epäillyt suhteemme tilaa, ja nytkin tämä on ainoa asia, mikä suhteessamme hiertää. En haluaisi erota tällaisen asian takia, vaan tehdä suhteen eteen työtä.
Mitä minun tulisi tässä vaiheessa tehdä? Tulisiko puhua asiasta vielä enemmän hänen kanssaan, vaikka häneltä ei paljoa vastauksia saa? Vai pitäisikö vain odottaa, että hänen tekisi taas mieli? Miten kauan voin jaksaa seksittömässä avoliitossa? (Hellyyttä kyllä on, koskettelua, halauksia ja suukkoja, mutta leikkimielisyys siinä on enää häviävän pientä).
Minun tekisi myös mieli kysyä, onko hänellä ollut tällaisia tuntemuksia aiemminkin aikaisempien tyttöystäviensä kanssa, mutta en kehtaa, koska emme ole koskaan tunteneet tarpeelliseksi puhua poikaystäväni tai minun seksielämästä ennen suhdettamme (muuta kuin aivan päällisin puolin).
Nainen, 33
Hei ja kiitos kirjeestäsi, joka koskettelee kysymystä, joka minun perheheneuvojan vastaanotollanikin tulee esille tuon tuosta, nimittäin nuorten miesten seksuaalinen haluttomuus.
Monien asiantuntijoiden käsitys tänä päivänä on, että nuorten miesten seksuaalinen aktiivisuus on laskusuunnassa. Syitä tähän ei tarkasti tiedetä, mutta monia mahdollisia selityksiä on esitetty: mm. miehen testosteronitason lasku, masentuneisuus, jotkut lääkkeet...
Miesten haluttomuudesta löytyy googlettamalla paljon hyvää ja asiallista tietoa. (Katso esim. http://www.seksuaaliterveysklinikka.fi/miesten_seksuaalihairiot/haluttomuus).
Mutta mikä sitten on juuri sinun kumppanisi haluttomuuden taustalla, sitä on mahdotonta tässä lähteä arvailemaan. Poikaystäväsi on sanonut, että syy ei ole sinussa tai keskinäisen seksinne laadussa, joten sinun lienee aika turvallista ottaa asia puheeksi. Varmasti on syytä edelleen jatkaa teidän keskinäisiä pohdintojanne ja mm. miettiä, olisiko syytä ottaa yhteyttä lääkäriin, jolloin voitaisiin selvittää mahdolliset hormonaaliset syyt.
Teillä on kirjeesi mukaan hellyyttä, halauksia ja suukottelua, puuttuuko siis lähinnä itse akti? Pystyisittekö kertomaan toisillenne omista seksuaalisista fantasioistanne? Masturbaatiokokemuksistanne? Aikaisempien suhteidenne mahdollisista ongelmista, josta sanot, ettette ole koskaan tarkemmin puhuneet? Tällaiset aiheet ovat arkoja puhuttavaksi ja vaativat kummaltakin hienotunteisuutta toista kohtaan. Joskus niitä on helpompi puhua terapeutin huoneessa.
Yksi oleellinen kysymys on häiritseekö haluttomuus poikaystävääsi itseään. Vai riittäisikö hänelle suhde ilman seksiä, se kaikki hyvä mitä olet kertonut suhteestanne? Jos seksittömyys ei häiritse kumppaniasi ja hän on tyytyväinen ja valmis jatkamaan suhdetta sellaisena kuin se on, on sinun omalta osaltasi mietittävä, haluatko pysyä tässä suhteessa silläkin uhalla, että seksielämänne ei tästä paljoakaan vilkastuisi, vai onko sinun lähdettävä etsimään sellaista suhdetta, johon seksi liittyy toivomallasi tavalla.
Mitään ette menetä, jos menette seksuaaliterapeutille, jossa voitte pohtia yhdessä asiantuntijan kanssa kaikkia vaihtoehtoja ja mahdollisesti löytää seksin ilot uudelleen.
Onnea matkaan toivoo,
perheneuvoja Pirjo
12 kommenttia
Anonyymi
11.4.2013 17:20
Voi voi, kuinka ikävän tutulta kuulostaa. Juurikin kolmannen vuoden kohdalla omasta jo edesmenneestä suhteestani loppui seksi. Sitä ennen se oli ollut juurikin kuvailemasi kaltaista.
Vastauksen antanut perheneuvoja Pirjo tietenkin yrittää olla torppaamatta suhteen jatkoyrityksiä tai maalailematta piruja seinille, mutta omasta kokemusesta voin sanoa, että mitä todennäköisimmin miehesi ei enää halua sinua. Enkä sano tätä pahalla tai siten, että sinussa olisi joku vika. Tuollainen seksihalujen kuolema on käsikirjaesimerkki suhteesta, jonka kuolinkouristelut ovat alkamassa.
Kyllä, miesten haluttomuus on ihan normaalia, sitäkään en sano. Aina ei voi olla kanki tanassa. Mutta jos kaikki seksuaalinen polte, intohimon kutkutus tai leikkimielinen erotiikka on kadonnut, olette aika huonossa jamassa. Terapeutti voi ehkä auttaa, todennäköisesti ette pysty ongelmaa kaksin korjaamaan, jos molemmat toistelee toiselle, että kaikki on tosi kivasti, eikä vika ole sussa vaan mussa ja eihän erota vielä.
Eksäni kanssa jatkettiin sitä farssia useamman vuoden, lopulta seksiä oli kerran vuodessa. Lopulta älyttiin erota ja sitten tajusimme, miten myrkyllisiä olimme toisillemme. Siksi halut olivat kuolleet, koska emme kohdanneet muutoin kuin kavereina. Ei ollut sitä rakkauteen liittyvää toisen ihannointia, kannustamista, jopa pienimuotoista jumalointia. Meillä oli hauskaa ja huumoria, läppä lensi ja yhdessä viihdyttiin. Mutta en saanut värityksiä kun katsoin häntä. En himoinnut häntä koskaan niin, että fyysisesti sattuu.
Eksältä katosi halut ja hän jatkoi vuosien ajan toistella, että vika ei ole minussa. Ja minä hölmö uskoin. Tosin vika olikin lopulta meidän kahden kemioissa. Nyt omilla suunnillamme uusissa suhteissa olemme molemmat saaneet kokea aidon intohimon, sellaisen kun toinen täyttää sinut kokonaan halulla, haluat tehdä kaikkesi toisen ilon ja hyvinvoinnin eteen ja seksi rullaa.
Nyt joku kohta kiiruhtaa jeesustelemaan, että haluja on erilaisia. Näin on. Pitää löytää se, kenen kanssa halut natsaa.
Lopputoteamuksena vielä, useimmilla miehillä ja naisilla on suuri tarve tulla eräällä tavalla palvotuksi. Tuntea, että kumppanin silmissä sinä olet jollain tavalla ihailtava, poikkeuksellinen. Tämä fiilis on muuten avain erinomaiseen seksiin. Tämä fiilis ja emotionaalinen pääoma, jota pitäisi jatkuvasti kerryttää lisää puhumalla avoimesti - ja erinomaisella seksillä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
11.4.2013 17:46
Jos en väärin muista, jonkun asiaan perehtyneen ammattilaisryppään kanta asiaan oli se, että ellette ole keksineet muuta yhdessä olemisen perustetta kolmen vuoden kohdalla kuin toisenne niin homma ei todennäköisesti kestä. Luonnon tilassa ihmiset alkaisivat lisääntymisprosessiin jossain 6kk-2v. aikajanalla. Tällöin on muitakin syitä pysyä yhdessä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.4.2013 09:08
Tähän on useampia vaihtoehtoja. Suurin osa on raadollisia ja/tai pinnallisia, mikä voi tuntua pahalta, mutta sellaisia ne elämän tosiasiat vain tuppaavat olemaan. Alla pari päälimmäistä ja yleisintä.
1) Avomiehesi ei vain ole tyyppiä joka jaksaa sitoutua ja olla kiinnostunut yhdestä ja samasta ihmisestä kovin pitkään. Tykkää kyllä sinusta mutta intohimomielessä alat olla loppuun luettu kirja. Katse kiinnittyy jo muihin opuksiin.
2) Avomiehelläsi on (jo) sivusuhde, jossa seksi on parhaillaan pirteämpää, uudempaa ja muutenkin houkuttelevampaa kuin arkipäiväistynyt kotiseksi.
3) Olet antanut itsesi repsahtaa/pulskistua eikä avomiehesi enää koe sinua haluttavaksi. "It's not you, it's me. I just don't want you."
4) Miehelläsi on oikeasti niin paljon töitä, kiirettä ja stressiä ettei seksin vaatimaan vaivaan ja toisen huomioimiseen riitä energiaa. Nopeampaa ja helpompaa poistaa paineet itsekseen sillä aikaa kun sinä olet kaupassa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.4.2013 11:57
Tuo nyt ei ole minun kokemukseni mukaan ollenkaan poikkeuksellinen tilanne. Olen ollut useammassa pitkässä parisuhteessa ja minun otannallani vaikuttaisi, että kahden vuoden jälkeen toinen parisuhteessa osapuolista kyllästyy. Kyse ei ole miesten haluttomuudesta, sen enempää kuin naistenkaan.
Omalla kohdallani kyllästymiset ovat menneet jotakuinkin 50/50. Kaiketi parisuhteen dynamiikka vaikuttaa jollain tapaa siihen kumpi kyllästyy, mutta poikkeuksetta se toinen on aina ollut halukas jatkamaan ja harrastamaan seksiäkin. Kertaakaan molemmat eivät ole kyllästyneet samaan aikaan.
Ikinä en ole myöskään saanut suhdetta muuttumaan paremmaksi tuon jälkeen. Olen yrittänyt sitä sekä kyllästyneenä että kyllästymisen kohteena. Enkä ole kyllä vieläkään luovuttanut, sillä yritän sitä jälleen kerran tälläkin hetkellä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.4.2013 17:37
Ja tata kysyy Pirkko joka ei ole suhteen aikana lihonnut kuin 20 kiloa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Dia
14.4.2013 11:11
[LAINAUS]Nyt joku kohta kiiruhtaa jeesustelemaan, että haluja on erilaisia. Näin on. Pitää löytää se, kenen kanssa halut natsaa.[/LAINAUS]
Tuo on tietysti yksi vaihtoehto.
Halujen natsaamisen ohella pitäisi vaan natsata kovin monen muunkin asian, jotta suhde toimisi kuin itsestään. Ihmisillä on erilaisia syitä olla yhdessä. Eikä sitä välttämättä tarvitse etsiä, vaan jo olemassaolevan kanssa voi kokeilla löytää uusia maailmoja - yhdessä. Kunhan molemmat ovat aidosti mukana, se riittää alkuun, ja vaikka tuo vaihtoehto ei toimisikaan, ainakin tietää tehneensä voitavansa.
Haluja on tosiaan erilaisia ja joskus ne eivät sitten juurikaan natsaa, vaikka kaikki muu toimisi hyvin. Silloin voi niin halutessaan kokeilla yhtensovittaa sitä mitä on tai löytää jotain molemmille toimivaa - joissakin liitoissa tämä merkitsee myös seksiä liiton ulkopuolisten kanssa, toisen luvalla tai ei. Joka tapauksessa pääosin seksi mielletään osaksi suhdetta ja halujen ollessa erilaisia yleensä molemmat kokevat olevansa tyytymättömiä. Siihen ei kannata jäädä vellomaan, sillä asiat eivät yleensä itsestään parane tai muutu ainakaan toivottuun suuntaan.
Avoimella keskustelulla saanee paljon aikaiseksi, ja jos sekään ei tuota tulosta, voi olla hyvä kokeilla laittaa hetkeksi tunteet sivuun ja käydä tilanne läpi järjellä.
Joskus voi olla hyväkin olla ihmisen kanssa, vaikka/mutta seksi ei juurikaan ole kuvioissa. Toisinaan taas seksi voi olla suunnilleen ainoa ihmissuhteen kasassa pitävä voima. Kun tunnistaa realistisesti tosiasiat ja omat vaikutusmahdollisuudet, on helpompi tarkastella mahdollisia skenaarioita ja punnita kannattavuus. Toista ei tietenkään voi muuttaa, mutta molempien vapaaehtoisella ja aidolla osallistumisella asiaan eli yhteistyöllä voi muuttaa kuviota mielekkäämmäksi tai poissulkea yhdessäolon mielekkyys, jolloin voi tehdä ratkaisuja molempien vapauttamiseksi uusiin elämiin.
Ihan kaikkea ei voi omalta kumppaniltaan saada. Jotkut tarpeensa ja halunsa on hyvä osata tyydyttää suhteen ulkopuolella: kumppani ei voi olla kiinnostunut ihan kaikista jutuista ja olla sekä kuunteleva korva että viihdyttäjä pyytämättä vastineeksi jotain omaa, jotain palkintoa. Seksi ei vain yleensä kuulu länsimaisessa suhteessa näihin avoimesti parisuhteen ulkopuolelle ulkoistettaviin asioihin.
Yhtä yleispätevää reseptiä tuskin on olemassa. Mielestäni jokaisen on hyvä miettiä, mitä hän suhteeltaan haluaa; mihin tärkeysjärjestykseen asettaisi nämä haluamansa asiat; mistä on valmis joustamaan tai ehkä luopumaan kokonaan; miten tämä joustaminen/luopuminen vaikuttaa suhteen mielekkyyteen ja sitten tehdä johtopäätöksiä siitä, kannattaako suhteeseen jäädä, jos ei sitä voi muokata/kehittää mieleisekseen. Joskus nimittäin vaihtamalla paranee.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.4.2013 11:59
Kyseessä voi tosiaan olla kyllästyminen, salarakas, stressi tai jokin sairaus. Itseltäni vei kilpirauhasen vajaatoiminta halut ja kyvyt.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Masa190
14.4.2013 15:34
Joillekin ei vaan riitä yksi kumppani vaikka se olis miten täydellinen. Seksuaalisuus on vaan niin perkeleen monimutkanen juttu. Moni mies on täysin tyytyväinen kun on löytänyt yhden hyvän naisen. Ja toisille ei vaan riitä mikään. Ne on aina etsimässä uutta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.4.2013 13:02
Huoh, nää kirjotukset on suoraan kuin minun elämästä.
Vastaa kommenttiinOllaan kans kohta oltu se kolme vuotta yhdessä ja mies pakoilee seksiä kuin jotain ruttoa. Minulla ei sen sijaan ole ongelmia sen kipinän ja intohimon kanssa.
Olen yrittänyt ehdottaa kaikenmaailman seksinpiristys juttuja, hellyysharjoitusta, pornoa, fantasioiden kokeilua yms. ja luvannut jopa karistaa muutaman kilon pois mitä on kertynyt suhteen aikana jos se on se ongelma, mutta kun ei kuulemma johdu musta ja mun ulkonäöstä! Rakkautta on vielä koska mies ei halua mun lähtevän ja antaa kuitenki mun halia ja pussailla, ja se kutsuu mua vielä meidän yhteisillä hellittelynimillä. Mä saan todella ristiriitaisia viestejä että en tiedä lähdenkö kävelemään vai jäänkö vielä yrittämään?
Kyllä mulla muitakin ottajia olis, mut en mä tahdo niitä. Mieluusti puskisin läpi harmaan kiven tän yhden kanssa koska en ole luovuttajatyyppiä.
Vastaa kommenttiin
shiwan8
15.4.2013 15:15
Onko kukaan muistanut ottaa huomioon ettei ihmiselllä ole tapana arvostaa asioita joita sille tyrkytetään jatkuvasti?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.4.2013 20:27
Jos alussakin harrastetaan noin vähän seksiä niin onko ihme jos se sit pikkuhiljaa häviää melkein kokonaan? On menny vast kaks vuotta ja harrastetaan seksiä vaan kaks kertaa viikossa..kulostaa siltä ettei se seksi oo ollu kauheen kummosta kun ei sen useammin haluta. Eksäni kanssa oli just se ongelma. Multa lähti aika nopeasti halut, ja tajusin vähitellen, että en tuntenut intohimoa häntä kohtaan vaan ystävyyttä. Nykyisessä suhteessa on intohimoa ja rakkautta. Ollaan oltu kohta kaks vuotta yhessä ja seksiä harrastetaan 2-3 kertaa päivässä ja viikonloppusin jopa useammin. Jollei löydy lääketiedellistä syytä haluttomuuteen niin syy on mitä todennäköisimmin se, että toinen olis jo valmis lähtemään koko suhteesta mutta jostakin syystä ei saa sitä sanotuks tai ehkä ei edes oo vielä sitä ite tajunnu.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
16.4.2013 00:46
^ Äkkiseltään tutkimukset asettaisivat tiheyden keskiarvon noin kertaan viikossa, En sen perusteella ehkä kovin innolla lähtisi vertaamaan mahdollisesti väliaikaista haluttomuutta jänistelyyn. Hienoa, että teillä homma toimii, mutta kiinnostuksen määriä on erilaisia ja lähes kaikki niistä ovat vähemmän aktiivisia kuin omanne.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin