KYSYMYS: Olen 29-vuotias nainen. Minulla on 10vuotta kestäneestä parisuhteesta 8-vuotias lapsi. Olemme lapsen isän kanssa edelleen hyvissä väleissä. Suhteemme päättyi,koska emme kyenneet puhumaan vaikeista asioista, vaan ne lakaistiin maton alle ja niistä tuli isoja henkisiä möykkyjä. Olen ex-mieheni kanssa tekemissässä lähes päivittäin, niin yhteisen lapsemme kuin myös työhöni liittyvien asioiden takia. Ex-mieheni on suhteemme aikana auttanut minua työssäni yrittäjänä paljon ja auttaa edelleen. Ex-mieheni on mukava ihminen, tulee toimeen lasten kanssa sekä on kiltti.Parisuhdettamme me emme vaan saaneet enää toimimaan, olin aina surullinen ja pettynyt. Orastavassa kolmenkympinkriisissäni olisin vihdoin halunnut naimisiin, mutta riitelimme siitä aina avioehdon vuoksi. Mies kosi minua jo v.2007 ja olimme kihloissa 5vuotta, kihlaus päättyi vaikka yhteiselo jatkui. Toinen kiistakapula oli myös toinen lapsi, jonka olisin halunnut, mieheni ei enää ollut asiasta innostunut vaikka lapsemme ollessa pieni olisi halunnut lisää (kieltäydyin silloin työmäärään vedoten). Exäni on siis kaikinpuolin "täydellinen", hyvä isä ja kiltti (varakas)mies, mutta täysin kykenemätön konflikti tilanteiden ratkaisuun, hän ei koskaan "hoitanut suhdettamme", joten koin suhteemme raskaaksi ja epätyydyttäväksi.En kokenut saavani arvostusta suhteessani. Eroprosessimme kesti yli 2vuotta, lopullisesti tiemme erosivat viime kesänä.

Itse olen vakuuttunut että haluan vielä naimisiin ja lapsia, mutta taidan olla väärän ihmisen kanssa suhteessa?

Mii29v

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Oli ilo huomata, miten positiivisesti kerrot ex-miehestäsi. Surulliselta tuntui taas se, että pitkä liittonne päättyi eroon, vaikka siinä oli paljon myönteisiä elementtejä. Esimerkiksi hyvä arki ei monessakaan parisuhteessa ole mitenkään itsestäänselvyys. Erityisen tärkeää on kuitenkin, että olette ystävällisissä ja lämpimissä väleissä exäsi kanssa. Yhteinen toimiva ja sopuisa vanhemmuutenne ehkäisee lastanne psyykkisiltä haavoittumisilta.

Sinulla on uusi orastava rakkaussuhde. Kerrot viihtyväsi hänen seurassaan loistavasti. Samalla pohdit, onko yhteinen tulevaisuus mahdollinen ja realistinen. Kohtaavatko henkilökohtaiset tarpeenne ja toiveenne toisensa? Kuulostaa siltä, että nykyinen seurustelukumppanisi ei ole päässyt vielä täysin irti edellisestä suhteestaan. Onko sinulla ollut tarpeeksi aikaa työstää omaa eroasi? Oletko itse mielestäsi valmis sitoutumaan tuoreeseen parisuhteeseen kokonaisvaltaisesti?

Oletko puhunut epäilyksistäsi ja mieltäsi askarruttavista isoista kysymyksistä seurustelukumppanillesi? Avoimuus ja asioiden päivittäminen tässä kohtaa voisi helpottaa sekä selventää teidän molempien oloa. Varmaa on, että parisuhteessa toinen ei voi koskaan täyttää kaikkia tarpeitamme.

Läheisilläsi ja ystävilläsi on omanlaisensa mielipiteensä siitä, mikä on sinulle hyväksi. Se on kovin luonnollista. He toivovat sinun onneasi. Mutta kuuntele itseäsi rauhassa. Sinä tiedät parhaiten, mitä oikeasti tarvitset ja haluat, millä on aidosti merkitystä. Toivon, että et yrittäisi mennä aikaasi edelle. Asioilla on tapana järjestyä - näin uskon. Kun jaksat elää parisuhdettasi tässä hetkessä; tutustua, tunnustella, kysellä ja nauttia kiirehtimättä, niin silloin aika on puolellasi. Ja aika tuo myös vastauksen.

Kaikkea sitä hyvää mitä tarvitset!

Perheneuvoja Elisabeth