Suhdeklinikka

KYSYMYS: Olen 35v. nainen. Olen ollut naimisissa viimeiset 8 vuotta itseäni paljon vanhemman miehen kanssa. Mietin pitkään eroa, lopulta päivittäin. Törmäsin netin keskustelupalstalla viime syksynä sitten mieheen, jolla oli myös huono parisuhde. Olimme toisillemme vertaistukena, purimme suhteitamme. Kunnes miehen naisystävä yllättäen jätti miehen. Meidän keskinäinen tasapaino keikahti. Minä olin jo alkanut miettiä eroa tosissaan, ja marraskuussa laitoimme mieheni kanssa hakemuksen menemään. Muutin joulukuussa omilleni, ja aloimme tapailla tämän uuden miehen kanssa. Välimatkaa oli paljon, joten näimme aika harvoin. Miehen ammatin vuoksi emme myöskään voineet tuoda suhdetta julki, olinhan vielä naimisissa... Olimme onnellisia yhdessä, meillä oli jotain ainutlaatuista suhteessamme. Syvää ja hyvää rakkautta, hyväksyntää. Nyt keväällä kävimme viemässä avioeropaperini kakkoshakemuksen yhdessä postiin. Seuraavana aamuna minä jätin hänet. Panikoin. En uskaltanut hypätä syvenevään suhteeseen. Meidän suhde särkyi, luottamus meni rikki. Huomasin myöhemmin, miten paljon rakastan tätä miestä, mutta hän ei pysty ottamaan minua enää takaisin. Nyt minä suren. Olen aivan lukossa. Sain haluamani vapauden, mutta en kykene nauttimaan siitä. En ymmärrä, miksi en kykene päästämään siitä ajatuksesta irti, että tämä mies oli minulle tarkoitettu, tähtiin kirjoitettu. Puhuimme siitä monesti. Miten kerätä palaset syliin, ja ehjätä itseni? Mitä jos menin tyrimään elämäni suhteen. Satutin pahoin minulle tärkeää ihmistä. Hän olisi kosinut minua nyt kesällä. Halusimme molemmat lapsen. Elämä oli viitoitettu.

Miten tästä eteenpäin?

Rosella

VASTAUS: Voi Rosella, voin hyvin kuvitella surusi ja epätoivosi määrän. Pelkäät, että olet tehnyt elämäsi pahimman virheen ja luopunut mahdollisuudesta suureen rakkauteen ja onnelliseen tulevaisuuteen.

Työstit avioeroa omassa mielessäsi pitkään ja sait vertaistukea uudelta nettitutultasi. Samankaltaisten kokemusten jakaminen ja toinen toistenne lohduttaminen ja tsemppaaminen synnyttivät välillenne ystävyyden ja pohjan ihastukselle. Sitten kohtalo puuttui peliin ystäväsi ex-vaimon muodossa. Tilanne ei ollutkaan enää symmetrinen miehen ollessa nyt vapaa uuteen suhteeseen. Se joudutti myös oman avioeroprosessisi käynnistymistä. Aloitte tapailla ja rakastuitte. Kului puoli vuotta ja sinun avioerosi tuli voimaan. Nyt, vihdoin, olitte molemmat vapaita aloittamaan uuden suhteen julkisesti. Mutta sitten, kuin salama kirkkaalta taivaalta, iski paniikki ja jätit hänet.

Mies on ymmärrettävästi loukkaantunut siitä, että jätit hänet siinä vaiheessa, kun yhteisen elämänne oli tarkoitus kunnolla alkaa. Hän on tullut nyt lyhyen ajan sisällä kahden hänelle merkityksellisen naisen jättämäksi. Se ymmärrettävästi ollut hänelle kova pala. Hän tarvitsee varmasti aikaa kasata itseään ja omaa elämäänsä. Anna hänelle aikaa toipua ja tutkailla sydäntään. Jos hän todella rakastaa sinua, hän palaa vielä luoksesi. Jos loukkaantumisen tunne on vahvempi kuin kaipaus sinun luoksesi, voit ajatella ettei hänen rakkautensa sitten ehkä niin syvää ollutkaan. Sinun on hyvä antaa aikaa myös itsellesi. Ehkä siinä paniikkiratkaisussa piili joku viisaus? Ehkä et ole sittenkään ihan vielä valmis sitoutumaan uuteen vakavaan suhteeseen?

Se, mikä on tarkoitettu, tulee tapahtumaan. What will be, will be. Tulevaisuus näyttää, aikanaan, miten sinun elämäsi tulee menemään ja kuuluuko Hän siihen jollain tavalla. Et voi pakottaa asioita tapahtumaan, et myöskään sitä, missä aikataulussa asiat tapahtuvat tai mihin suuntaan.

Suosittelen, että keskityt nyt erotyöskentelyyn. Avioliittosi oli kuitenkin tärkeä osa elämääsi ja kesti suuren osan aikuisuuttasi. Avioerosi myötä olet todennäköisesti joutunut luopumaan monista asioista, siitä huolimatta, että olit itse halukas eroamaan. Eron käsittely nyt, vaikka se ei mielessäsi pinnalla olekaan, hyödyttää sinua jatkossa niin oman elämäsi kuin tulevien parisuhteiden kannalta. Samalla tulet varmasti käsitelleeksi myös tätä akuuttia kipeää eroa miesystävästäsi. Apunasi voit käyttää esim. Kimmo Takasen kirjaa Tunne sydämesi – matka uuteen rakkauteen. Siinä on myös harjoituksia, joiden avulla pääset tutkailemaan itseäsi, entistä avioliittoasi ja tätä uutta suhdettakin.

Olet nyt keskellä monenlaisia vahvoja tunteita. Ole ihan rauhassa. Anna tunteiden tulla. Hengitä. Ota vastaan se viisaus, mitä tämä elämäntilanne voi sinulle opettaa.

Toivon sinulle kestävyyttä tunteiden ristiaallokossa ja riittävästi toivoa, että jaksat uskoa, että elämäsi tulee vielä jossain vaiheessa kääntymään suuntaan, joka on hyvä ja sinulle oikea.

Lämpimin ajatuksin
perheneuvoja Paula

KYSYMYS: Muutettiin vaimon kanssa erilleen syksyllä, hän ilmoitti vaan, että haluaa olla yksin. Oltiin yli 20 vuotta yhdessä.

Olihan meillä välillä kaikkia hankaluuksia suhteen aikana. Edelleen olemme kavereita ja pidetään yhteyttä. Itse ajattelen häntä vielä koko ajan ja välillä on tosi huonoja hetkiä, jolloin turvaudun alkoholiin. Rakastan häntä vielä todella paljon ja haluaisin hänet luokseni, tiedän, että hänkin välittää minusta, mutta ei kuulemma enää “sillä tavalla”. Onkohan konsteja, miten voisin yrittää häntä takaisin luokseni vielä vai onko kaikki loppu?

Mies, 41

VASTAUS: Kuulostaa siltä, että erilleen muuttamisen syyt ovat sinulle suurelta osin kysymysmerkkejä. Elitte yhdessä parikymmentä vuotta ja vaikeuksiakin oli, sen kerrot. Sinä rakastat vaimoasi vielä, ja hänkin välittää sinusta, mutta "ei sillä tavalla".

Tarina kuulostaa ymmärrettävältä. Ollaan yhdessä ja eletään kohtuullisen mukavasti. Vähitellen etäännytään, kumpikin tekee omia juttujansa, ei puhuta kovinkaan paljon, vaikeista asioista saattaa jäädä selvittämätöntä pahaa mieltä hampaan koloon. Jonakin päivänä toinen sitten kokee, että suhteessa ei enää ole tarpeeksi läheisyyttä ja haluaa lähteä, koska kipinä on hiipunut. Tämä on yksinkertaistettu kuvaus, arvaus paremminkin. En tiedä, menikö se teillä näin tai yhtään tähän suuntaankaan, mutta siitä olen varma, että teidän kannattaisi istua kaikessa rauhassa alas ja puhua.

Ehdota vaimollesi vaikka, että kumpikin listaa paperille kysymyksiä, joita haluaisi kysyä toiselta. Kysymykset voivat liittyä menneisiin tapahtumiin tai tämänhetkisiin odotuksiin, ihan mihin tahansa. Varatkaa sitten aikaa ja rauhallinen tilanne, jossa puhelimet eivät soi eivätkä muutkaan häiriöt uhkaa ja käsitelkää kysymyksenne yksi kerrallaan. Toinen kysyy, toinen vastaa. Sitä, joka on kulloinkin vastaamassa, ei saa keskeyttää. Kysyjä ei puolustaudu eikä korjaile puhujaa ("Ei se noin mennyt, vaan...").

Olennaista on kuunnella, mitä toinen on kokenut, miltä hänestä on tuntunut. Kun vastaaja on saanut rauhassa vastata omalla tavallaan, kysyjä saa kommentoida ja selittää asiaa omalta kannaltaan. Sitten siirrytään seuraavaan kysymykseen.

Jos tilanne alkaa mennä päälle puhumiseksi, on syytä pitää tauko ja rauhoittua kunnolla. Jos tuntuu, että keskustelua ei kahden kesken synny tai se menee koko ajan riitelyksi, suosittelen pariterapiaa avuksi.

Riippumatta siitä, eroatteko vai löytyykö yhdessä jatkamiselle mahdollisuus, kumpikin hyötyy siitä, että saatte selvitetyksi, mikä tähän tilanteeseen on johtanut ja mitä toivoisitte toisiltanne.

Älkää unohtako hyvää palautetta. Kertokaa toisillenne siitäkin, mitä toisissanne arvostatte.

Ja vielä sinua ajatellen: älä hoida pahaa oloa alkoholilla. Mitä muuta voisit tehdä silloin, kun olo on vaikea? Kenen kanssa voit jutella, mitä harrastaa? Jos lähdet vaikkapa vain lenkille, osa pahasta olosta hälvenee matkan varrelle. Pääset kyllä eteenpäin päivä kerrallaan. Tulee aika, jolloin voit paremmin, vaikka sitä ei huonona hetkenä kykene uskomaan. Ja keskusteluapua kannattaa hakea yksinkin.

Voimia elämääsi! Selviät kyllä.
Päivi, perheneuvoja

Voinko vielä luottaa mieheni rakkauteen ja uskollisuuteen? Siis yhteiseen onnelliseen tulevaisuuteen? Olemme mieheni kanssa tavanneet viisi vuotta sitten molempien avioerojen aikoihin. Meillä on nyt kolme yhteistä lasta ja miehelläni on kaksi teini-ikäistä lasta aikaisemmasta liitosta. Mieheni avioero oli rankka; riitoja ja lasten manipulointia. (Heidän liittonsa oli hänen sanojen mukaan riitaisa, vaimo mustasukkainen ja alkoholi ongelema. Lasten huolehtiminen oli jäänyt hänelle.)

Luotin häneen täysin kunnes jostain tuli epäilykset mieleen. Olen pystynyt katsomaan itseäni peiliin ja huomaan unohtaneen itsessäni naisen ja jättänyt hänet lasten varjoon. Pystynkö luottamaan ja rakastamaan? Olinko vain unelma paremmasta perheestä? Haluan jatkaa hänen kanssaan, mutta tuleeko tällaista lisää? Tuntuu kuin hän
valehtelisi vähän väliä. Käytös on kyllä muuttunut minua ja lapsia kohtaa positiivisemmaksi ja haluaa olla enemmän kanssamme. Läheisyyteen olemme molemmat kiinnittäneet huomiota. Itse olen nyt 34-vuotias ja mieheni 43.
Nainen, 34

Hyvä ystävä,

Elämässäsi on tapahtunut lyhyen ajan sisällä paljon asioita. Ero, uusi kumppani, työntäyteinen elämä uusperheen äitinä remontin keskellä ja tiuhaan tahtiin syntyneet yhteiset lapset. En ihmettele, että olet väsynyt. En ihmettele, että olet ollut kädet täynnä lasten hoitoa ja arkea. Miehesi on ehkä ollut helpottunut, kun nyt lastenhoidosta ei jää yhtä suurta siivua hänelle kuin aikaisemmassa suhteessa.

Ymmärrän, että miehesi kontaktit muihin naisiin ovat loukanneet sinua ja huolestuttaneet, Onneksi ne ovat tulleet ilmi, sillä pitkään jatkuneet salasuhteet vievät pohjan pois luottamukselta.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että miehesi on sanoutunut irti ulkopuolisista suhteista ja sitoutunut teidän perheeseenne. Ehkä hän on puntaroinut mitä seurauksia suhteiden jatkamisella on ja miten suuri riski ne ovat teidän perhe-elämällenne.

Osoitat suurenmoista kypsyyttä kertoessasi, että olet alkanut miettiä omaa käyttäytymistäsi; omistautumista lasten hoitoon ja mies on jäänyt vähälle huomiolle. Kerrot, että olet unohtanut itsessäsi naisen ( niinhän käy usein pienten lasten kanssa arjen pyörityksessä). Ihailen sinua, että olet uskaltanut katsoa omaa osuuttasi teidän parisuhteessa. Miehen osuudessa on moittimisen aihetta ja usein tällaisissa tilanteissa keskitytään siihen, mitä toinen on tehnyt väärin.

Ilmeisesti olet jo muuttanut omaa toimintatapaasi, kun huomaat että miehen käytös on muuttunut positiivisemmaksi sinua ja lapsia kohtaan ja hän haluaa olla enemmän kanssanne. Vahvistakaa näitä hetkiä. Unohda hetkeksi noissa yhteisissä hetkissä ikävät tapahtumat ja keskity iloitsemaan siitä, että nyt olette yhdessä. Tehkää sellaisia asioita, joita teitte suhteenne alussa. Voitteko järjestää edes pieniä kahdenkeskisiä hetkiä? Lapsiperheessä kahdenkeskinen aika supistuu usein minimiin. Sen sisällöksi tulee helposti ongelmien käsittely, jolloin niitä alkaa karttaa.

Mieti, voitko luottaa? Luottamuksen menetyksen jälkeen täydelliseen luottamiseen päästään harvoin, mutta pienemmänkin luottamuksen kanssa voi elää. Luottamus vahvistuu koko ajan kun toinen osoittautuu luottamuksen arvoiseksi. Perheeseen sitoutuminen ja yhteisen ajan lisääntyminen ovat vahvistamassa luottamusta.

Luottaminen on aina riski. Kuitenkin luottamus lisääntyy vain luottamalla. Jatkuva epäily vie voimia ja estää antautumasta suhteeseen. Iloitse siitä, mikä tällä hetkellä on totta. V.ahvista sitä, mikä tällä hetkellä toimii. Luottamalla et häviä mitään, epäluottamuksen ruokkimisella häviät sitäkin enemmän. Luottamisen kokeminen saa usein aikaan sen, että toinen haluaa olla luottamuksen arvoinen.

Jos luottamisen jälkeen joudut pettymään, et siltikään ole hävinnyt mitään. Todellisuuden paljastuminen kertoo sinulle, että jatkuvasti pettävä kumppani on epäluotettava eikä ole sinun luottamuksesi arvoinen.
Sinä myös haluat elää tässä suhteessa. Elä siinä täysillä. Minusta näyttää, että uusi alku on jo tapahtunut. Käytit nimimerkkiä ”Unelma onnesta”. Millainen sinun mielestäsi on unelmien parisuhde? Mitkä noista unelmistasi piirteitä ovat toteutuneet teidän suhteessanne? Mitkä voisivat toteutua? Mitä voit tehdä unelmien toteutumisen eteen? Mitkä unelmista eivät ehkä koskaan toteudu? Luovu niistä, niin et pety jatkuvasti. ”Totuus tekee vapaaksi” ja se tarkoittaa, että realistinen käsitys oman parisuhteen mahdollisuuksista; vahvuuksista ja heikkouksista, vapauttaa rakentamaan niin hyvää parisuhdetta kuin se on teille mahdollista.

Syksyyn kallistuva kesä on kypsymisen aikaa. Sitä toivon myös suhteellenne. Onni voi olla erilainen kuin unelmien onni. Silti se on onni, joka sulostuttaa elämää.

Löytämisen iloa toivoo
Saara, perheneuvoja

Suhteemme on vasta aivan alkumetreillä. Tuntuu, että menetän hänet jo ennen kuin kaikki ehti edes alkaa. Tutustuimme netin välityksellä noin vuoden alusta lähtien, tavattu pari kertaa, yö vietetty yhdessä. Elämme erillämme noin 200 kilometrin välimatkan kera.

Pienen kimurantin lisän tähän tuo se, että olen hyvin epäileväinen ihminen johtuen aikaisemmista suhteista. Tiedän, että hän juttelee erään toisenkin ihmisen kanssa, ja jos hän ei vastaa viestiini, alan heti epäilemään kaikki mahdolliset asiat. Vaikka olenkin itselle toistellut, että tässä ei ole mitään epäilyttävää, he ovat vain kavereita. En tiedä, mitenkä saan itseni uskomaan sen asian, muuta kuin ajan kanssa. Silti hän on rehellisin ihminen kenet olen koskaan tavannut.
Mies, 23

Hei,

Suhteenne oli ilmeisesti hyvällä alulla, vaikkakin "alkumetreillä". Sitten tapahtui muutos, joka saa sinut miettimään ja ehkä pelkäämäänkiin suhteen päättymistä heti alkuunsa.

Käännekohdan syykin tuntuu olevan selkeä: tyttöystäväsi läheisen kuolema. Suru voi yhdistää tai erottaa, se voi vielä lähemmäs tai kauemmas. Surun kohdatessa yllättäen ihminen yleensä tukeutuu läheiseen ja luotettavaan, tuttuun ihmiseen. Sinäkin haluaisit auttaa, mutta nyt tuntuu siltä, että hän puhuu jollekin toiselle ja tukeutuu johonkin toiseen. Siinä ei sinänsä ole mitää pahaa tai edes kummallista, mutta se saa sinut ajattelemaan kaikkea mahdollista, vaikka tiedät, että ei ole syytä huoleen. Sinä olet ainakin tarjonnut apua. Mielestäni se riittää. Enempää et voi tehdä.

Kuitenkin on ilmeistä, että tyttöystäväsi käytös muuttui yllätävän menetyksen myötä. Tarvitseeko hän nyt vain omaa aikaa suruun vai onko hän alkanut miettiä vasta alkavaa suhdettanne uudessa valossa? Mielestäni sinun kannattaa kysyä tätä häneltä suoraan. Kertooko se jotain teidän suhteestanne, että hän tukeutuu johonkin toiseen. Ei välttämättä. Edes oma puoliso ei aina ole se, jolle puhutaan , vaan monelle tärkein lohduttaja on läheinen ystävä.

Käytät sanaa "tyttöystävä" vaikka olette tavannet vasta pari kertaa. Onkohan teillä samanlainen näkymä suhteenne tilasta ja etenemisestä? Kirjoitit, että tyttöystäväsi on rehellisin ihminen, jonka olet tavannut. Varmasti hän vastaa rehellisesti, kun kysyt häneltä suoraan, mitä hän ajattelee suhteestanne ja miksi hän on nyt ottanut etäisyyttä.
Perheneuvoja Heikki