Avomieheni ja minun seksihalut eivät kohtaa. Minä haluaisin seksiä vähintään joka toinen päivä, kun taas avomiehelleni riittäisi 1-2 kertaa viikossa. Hän ei koskaan tee aloitetta, kun taas minä jouduin luonnollisesti tekemään lähes päivittäin. Useimmiten sain pakit. Torjutuksi tulemisen tunne sai minut menettämään itsetuntoni, enkä tunne itseäni enää halutuksi. Tästä syystä haen jatkuvasti huomiota muilta miehiltä, ja olen ajautunut pettämään jo monesti (n. 30 kertaa).

Olen yrittänyt puhua asioista suoraan, mutta hänellä on aina jotain muuta, ja hän välttelee puhumista samoilla tekosyillä kuin seksiä (esim. tv-ohjelma, väsymys, koneella pelaaminen..) Olen myös yrittänyt hienovaraisempaa tapaa, antamalla hänelle luettavaksi artikkeleita aiheesta ja kantanut kotiin kirjoja, mutta mieheni ei lue muutenkaan mitään (lukihäiriö), siis miksipä mitään edes parisuhteen vuoksi..

Jostain syystä olen alkanut toisinaan jopa halveksumaan kumppaniani ja varsinkin tilanteissa, joissa emme ole samalla aaltopituudella. Mieheni kanssa on myös ikävää keskustella, koska hänen sanavalintansa ovat omituisia, enkä tunne hänen olevan älyllisesti kanssani samalla tasolla. En pidä itseäni erityisen fiksuna, mutta pidän miestäni itseeni verrattuna jotenkin vähä-älyisenä. Seurustelun alun huumassa en edes kiinnittänyt asiaan huomiota.

En halua kuitenkaan jättää miestäni ennen kuin olen ottanut selvää suhteen mahdollisesta tulevaisuudesta. En ole ollut yksin vuosiin, vaan olen hyppinyt seurustelusuhteesta toiseen. Nykyiseeni tutustuin eksäni kautta, ja samalla kaavalla olen aina löytänyt mieheni, jokainen on aina edellisen eksän kaveri.. Tällä kaavalla olen rikkonut monta ystävyyssuhdetta, eivätkä parisuhteetkaan ole kestäneet.

Kukaan mies ei ole koskaan viitsinyt nähdä niin paljon eteeni vaivaa, että olisi kertonut pitemmässäkin (yli 6 kk) suhteessa minun olevan edelleen haluttu sekä kaunis tms., ja itsetuntoni tuhoutuessa olen kostanut sen miehelle pokaamalla sen kaverin. Haluaisin pelastaa tämän suhteen tuolta kohtalolta, mutten enää tiedä, mitä voisin tehdä. Suhde pelaa pääosin ok, lukuunottamatta riitoja ajankäytöstä, kotitöistä yms. (meillä KUKAAN ei siivoa, viimeeksi siivottu muuton yhteydessä 8 kk sitten, edes roskia ei ole viety!!), kun kukaan ei tee aloitetta. Tunnen itseni niin huonoksi, että olen masentunut entisestään, eikä voimat riitä aloitteen tekemiseen. Mutta mies on itsepäinen, ja eikä hänkään suostu aloitetta tekemään.

Olen vakaasti siinä uskossa, että jos mieheni haluaisi minua ja osoittaisi sen, helpottuisi elämämme joka suunnalta. Mies käy koulussa, ja olen itse ilman opiskelupaikkaa tai töitä. Masentuneisuuden takia olen menettänyt kaikki kaverini sekä opiskelupaikkani (poissaolot, liika sairastelu). Minulla ei ole muuta sosiaalista elämää kuin mieheni.

Tunnen itseni niin huonoksi, etten halua edes näyttäytyä missään, missä sattuisi olemaan muita ihmisiä. Hävettää näyttäytyä missään lihavana ja epäsiistin näköisenä (olen 20 kg ylipainoinen, enkä saa kiloja millään pois). Haluaisin alkaa käymään salilla, mutta meillä ei ole varaa siihen, kun ei ole varaa ruokaakaan (lämmin ruoka syödään vain lauantaisin, muulloin syödään, jos rahaa on). En edes tiedä, että mihin rahat menevät, ei mies kerro. Kokeilin ennen vuodenvaihdetta huoraamista muutaman kuukauden, mutta nekin rahat menivät laskujen maksamiseen, ettei menisi ulosottoon asti. Taas on pian huoraamisen aika, ettei luottotiedot mene. En vain usko, että kukaan haluaisi lihavaa huoraa.

Mainittakoon nyt loppuun vielä, että olen itse kasvanut laitoslapsena, ja mieheni alkoholistiäitinsä kanssa.