Olen aivan hukassa, HALUAN SAADA NEUVOA SINULTA! Olen seurustellut kolme vuotta ja neljä kuukautta 25-vuotiaan miehen kanssa. Meillä on ikäeroa nelisen vuotta! Itselläni on kaksi lasta aikaisemmasta suhteesta ja nyt kolmas lapsi kyseisen miehen kanssa, lapsi on nyt puolitoistavuotias.
Meillä lähti suhde yhdestä illasta ja ollaan oltu alusta asti tosi rakastuneita. Suhde lähti etenemään kovaa vauhtia, oltiin 24/7 yhdessä, koska silloin mieheni tila oli aika huono kavereiden suhteen. Piakkoin muutettiin yhteen ja vuosi lisää niin jäin odottamaan yhteistä lasta.
Nyt tilanne on se, että mies lähti kävelemään. Suhteen aikanakin monesti tokaisi, että hän ei ole nähnyt maailmaa kuin minä ja hänen kaverit menee siellä sun täällä ja jotenkin itseäni ahdisti myös tämä tilanne, että yhtäkkiä olen yksin kotona koko ajan. Ei ole aikuista seuraa eikä mitään. Teen kaiken yksin, siivoan, hoidan lapset, teen ruuat yms... Loppujen lopuksi ilo ja kaikki on kadonnut, kun itselläkin hyvin epävarma olo, että kiinnostaako toista enää edes.
Seksiä harrastettu viime aikoina kerran kahessa viikossa, mikä vähentyt lapsen syntymän jälkeen. Rupesin tosiaan itse miettimään meidän ikäeroakin, että onhan hän nuori poika ja tahtoo mennä, mutta sitten olen katkera niistä yhteisistä lupauksista ja haaveista ja nyt olen tilassa, että kasvatan kolme lasta yksin. Oma tilanteeni on tosi huono, kun toinen voi lähteä reppu selässä omile teilleen...
Itse rakastan tätä miestä ja olen yrittänyt hänen pyynnostään antaa hänelle hieman aikaa, mutta sitten kun annoin hetken aikaa, tajusin etten pääse itse jatkamaan oikein elämää, jos en saa selviä vastauksia, kun toinen menee joka viikonloppu baareissa. Minulle näyttää, että hän etsii toista, vaikka sanoo mulle, ettei niin tee. Eli pieni toivekipinä itsellä olisi, että palattaisiin yhteen. Mutta yhtenä päivänä sanoin minulle, että ei natsaa enää, joo rakastaa mua, mutta eri tavalla kuin ennen. En vaan jotenkin pysty sisäistään näitä asioita, silti odotan, että hän tajuaisi, ettei se maailma anna sitä, mitä rakastava vaimo, oma koti ja oma lapsi… Tuntuu silti, että hän haluaa jokseenkin hallita tilannetta, että haluaa olla mun kanssa hyvä ystävä jne.
Ja kun on lapsikin. Hän kävi muutamat kerrat täällä. Olen antanut hänen käydä peseytymässä, nukkumassa ja syömässä, mutta kun itse odottaa hyväuskoisena, että jospa hän tulisikin jäädäkseen. Sitten tuli olo, että pidän hänelle vain turvapaikkaa. Jos ei ole kaverit lähettyvillä, niin hänellä on joku paikka missä voi olla… Hän on mulle sanonut, ettei halua ketään naista elämään. Että ei huolta, ettei ole etsimässä ketään. Noi sanat, kun se sanoo, niin olen edelleen kiinni siinä, että ehkä joskus..?
Mutta silti selvisi, että oli laittanu heti eron jäkeen seuranhakupalveluun, että etsii seikkailua.... Nyt sanoin, että en halua enää nähdä yms, että nyt tarviin omaa aikaa päästäkseni eroon susta…Yrittää hallita mua sillä, että lähettelee viestiä perään, että ei muka tiennyt, että olisin hänet takaisin ottamassa, vaikka olen senkin asian tehnyt hänelle selväksi. Lapsen kautta pyytää heti, että näkisi lapsen heti seuraavana päivänä, vaikkei nyt muuten sillain kiinnostunut ole hänestäkään. Rupeeko hän myös pitämään omaan lastaan jonain nappulana, jotta voi hallita mun tunnemaailmaa....
En siltikään osaa päästä irti. En tiedä mitä tehdä, kun kaverit tai mikään ei kiinnosta. En saa mistään aloitettua mitään, kun ajattelen vaan häntä. Tuntuu, että itse olen hänelle antanu koko elämän ja nyt ei ole mitään...
Nainen, 29
Hei Sinä, joka sanot olevasi aivan hukassa!
Kiitos viestistäsi. Viestisi oli jännittävä lukuelämys. Siitä välittyi kuva kuin virran pyörteessä olemisesta ja tuntu, kuinka pää välillä soljahtaa veden alle hallitsemattomasti. Mietin, että olet yhtäkkiä joutunut kriisin, pudonnut veden varaan. Osaatko uida tunteittesi ja tapahtumisen aallokossa? Millainen oli edellinen erosi? Opettiko se sinulle erossa selviytymisen taitoja? Millaiset erossa uimisen taidot lapsillasi on? Pystytkö auttamaan heidät tästä kuohunnasta turvallisesti yli? Miten lasten isät voivat auttaa lapsia eteenpäin? Oletko yksin näillä syvillä vesillä vai onko lähettyvilläsi ystäviä, sukulaisia tai muita ihmisiä, jotka voivat auttaa ja tukea sinua?
Pyydät neuvoja. Ensimmäinen neuvoni onkin ”älä jää yksin”. Puhu asioista, tunteistasi ja avun tarpeistasi muille ihmisille. Jos sinulla ei ole tukiverkostoa käytettävissäsi, käänny pikaisesti neuvolan ja/tai perheneuvolan puoleen. Sinä ja lapsesi olette oikeutettuja apuun ja tukeen saadaksenne taas tukevaa maata jalkojenne alle ja löytääksenne uuden suunnan elämällenne.
Toinen neuvoni on ”Selvittele omia tunteitasi”. Kerrot viestissäsi kokevasi mm. ahdistusta, epävarmuutta, ilon katoamista ja katkeruutta. Kerrot myös epäselvyydestä, toiveista (odotat mm. että hän tajuis…), hallittavana olemisesta, siitä kun mikään ei kiinnosta, aloitekyvyn puutteesta ja siitä kuinka olet antanut toiselle kaiken ja nyt jäät ilman mitään. Kerrot kuitenkin rakastavasi tätä miestä ja toivon kipinästä, että palaisitte vielä yhteen (jos ymmärsin oikein?). Muutama rivi myöhemmin kerroit sanoneesi, ettet enää halua nähdä ja tarvitset omaa aikaa, että pääset eroon hänestä.
Minun silmissäni, tuollainen tunteiden myllerrys ja pettymys on tavallista kriisien yhteydessä. Kohdissa, joissa elämän suunta muuttuu yllättäin. Kun haluaa aivan päinvastaisiakin asioita yhtä aikaa, on ymmärrettävää, että olo tulee tukalaksi. Kolmas neuvoni onkin ”koeta sietää epävarmuutta ja ajatusten sekamelskaa vielä hetki, älä ryntää mihinkään äkkinäisiin päätöksiin tai tekoihin”. Nyt on tuumaustauon paikka! Selvittele ajatuksiasi, toiveitasi ja pelkojasi rauhassa yksin ja yhdessä muiden kanssa. Keskustele ja kuulostele omia ja muiden ajatuksia. Tarvittaessa tässä sinua voinee auttaa myös esimerkiksi neuvolan psykologi tai perheneuvolan väki.
Mutta lopulta jää kysymys jatkuuko tiesi yksin vai yhdessä tämän miehen kanssa. Voi olla, että teistä kumpikaan ei tiedä sitä vielä. Neljäs neuvoni onkin ”keskustelkaa toiveistanne, tarpeistanne ja tunteistanne miehesi kanssa”. Jos tunteenne ovat kovin sekaisin edelleen, voisitte harkita pari- tai perheterapeutin puoleen kääntymistä. Niitä löytyy ilmaiseksi perheasiain neuvottelukeskuksista ja perheneuvoloista sekä joillakin paikkakunnilla kaupungin/kunnan palveluina. Lisäksi käytettävissänne on yksityiset palvelut, joita voi etsiä internetistä.
Viimeinen neuvoni on ”pidä itsestäsi hellä ja hyvä huoli”. Toivottavasti jaksat kohdella itseäsi kuin parasta ystävääsi.
Voimia sinulle toivottaen
perheneuvoja Iiris