Suhdeklinikka

KYSYMYS: Olemme olleet pitkään avioliitossa. Parikymmentä vuotta asiat tuntuivat olevan hyvin mutta viimeiset kymmenen vuotta on ollut vaikeaa. Jollakin tavalla mies alkoi salata asioita tai sanoi ettei meidän tarvitse kaikkea tietää toisistamme ja emme enää puhuneetkaan asioista kuten ennen. Välillä epäilin häntä uskottomuudesta ja näinkin FB kirjoituksia, joissa hän viestitteli minunkin tuntemilleni naisille flirttailevia viestejä ja muutaman kerran hän pahemminkin. Seksiä alkoi olla vähemmän ja vähemmän, enkä kokenut että olismme kumpikaan enää nauttineet siitä. Asioista alkoi olla hankalampi ja hankalampi puhua. Kaksi viikkoa sitten katsoin hänen puhelimensa kautta s-postin, jossa olikin viesti toiselta naiselta. Viesti ei jättänyt mitään epäselväksi. Vaadin selitystä ja olin melkoisessa shokissa. Nyt kun kysyin, haluaako hän olla minun kanssani hän vastasi että haluaa mutta, onko meistä siihen. MIes sanoi rakastuneensa ja olleensa imarreltu koska häntä rakastettiin.

Olemme välillä selvitelleetkin tätä asiaa mutta välillä emme puhu uskottomuudesta. Nukun huonosti, olen tosi väsynyt mutta nnukahdettuani herään ja asiat pamahtavat mieleen heti, käytän rauhoittavaa lääkettä päivittäin. Mietin voiko tästä enää seurata mitään hyvää, voiko mieheen enää luottaa, voiko meidän yhdessäolo jatkua. Rakastan miestäni ja haluaisin jatkaa hänen kanssaan mutta tälläista salaelämää en kestä. En voi puhua asiasta oikein kenenkään kanssa. Naisystäväni kyllä varmaan kuuntelisi mutta hän on yhteinen ystävämme, enkä haluais asettää häntä hankalaan tilanteeseen. MInun on vaikea aloittaa puhumista, halauisin kyllä mutta alan itkeä eikä järkevästä keskustelusta tule oikein mitään. Olo on tunnelissa vaeltamista, eikä loppua näy.

Nimimerkki 62

VASTAUS: Kiitos kysymyksestäsi! Luettuani kirjoituksesi, aloin miettiä, mitä suhteessanne on tapahtunut kymmenen vuotta sitten. Se aika on ollut vaikeata ja siihen on liittynyt salaisuuksia. Onko tuolloin tapahtunut jotain loukkaamista, loukkaantumista tai ainakin etääntymistä teidän välillänne? Sittemmin on käynyt ilmi miehesi viestittely toisen naisen kanssa, rakastuminenkin.

Ymmärrän, että tilanne on sinulle hyvin vaikea ja raskas. Olette keskustelleet ja se kuulostaa hyvältä. Ehdotan, että keskittyisitte keskusteluissa vähitellen yhä enemmän puhumaan teidän kahden välisestä suhteesta. Mitä kumpikin on vuosien varrella kokenut suhteessanne? Onko ollut aikoja ja tilanteita, joissa jompikumpi on pettynyt tai loukkaantunut, kokenut yksinäisyyden tai hylätyksi tulemisen tunteita. On hassua, että usein molemmat saattavat kokea parisuhteessa yksinäisyyttä samaan aikaan. Silloin fyysinen ja henkinen etäisyys on jotenkin estänyt etsiytymästä toinen toisensa seuraan, vaikka kaipausta on kummallakin ollut. Entä millaista tulevaisuutta haluaisitte? Mitä kumpikin haluaisi tehtävän jatkossa toisin? Mitä toiveita teillä on toisianne kohtaan? Keskustelunne voisivat vähitellen siirtyä yhä enemmän nykyhetkeen ja tulevaisuuteen.

Tuntuu hyvältä, että miehesi sanoo haluavansa olla sinun kanssasi, mutta ei tiedä, onko teistä siihen. Se merkitsee, että motivaatio on olemassa. Kaipaus on olemassa. Niin puhumista kuin fyysistä läheisyyttä voidaan opetella uudelleen. Se merkitsee uudelleen tutustumista ihmiseen, joka on jossain vaiheessa käynyt itsestäänselvyydeksi ja sitä myötä etääntynyt.

Tässä kohdassa ammattiapu olisi teille hyödyksi. Sitä kautta keskustelut voisivat avartua eivätkä jumittuisi vanhoille urille. Voi toki olla, että onnistutte siinä keskenännekin, mutta noin pitkään suhteeseen kannattaa satsata kaikki tarpeellinen.

Näen suhteessanne toivoa!
Päivi, perheneuvoja

KYSYMYS: Olen ollut yli viisi vuotta parisuhteessa. Aloimme seurustelemaan, kun minä olin vielä teini, joten käsitykseni ihmissuhteista oli vasta kasvamassa. En nähnyt silloin hälytysmerkkejä. Sairaalloinen mustasukkaisuus, kyttääminen, yms. Aloin kokea, että tein oikeasti väärin, jos näin ystäviä tai tein ylipäätänsä jotakin ilman häntä. Pyytelin jatkuvasti anteeksi. Ryhdyin välttelemään tällaisiä tilanteita. Hän itse harrastaa paljon, joten olin yksin paljon.Tästä masennuin.

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Jos ymmärrän viestiäsi oikein, niin masennuit mm. miehesi käyttäytymisen - sairaalloisen mustasukkaisuuden, kyttäämisen ja niistä johtuvan yksinäisyytesi takia.

Nyt olet työstänyt ja saanut elämäsi osa-alueita haltuusi ja koet olevasi tyytyväisempi elämääsi. Minun korvin kuulostaa myös sitä, että koet olevasi jollain tapaa vahvempi ja pystyt paremmin olemaan oma itsesi. Kuitenkaan kaikki tuo hyvä työ minkä olet tehnyt itsesi hyväksi, ei ole muuttanut parisuhdettanne ja miestäsi. Kerrot, että hän on edelleen hallitseva, kontrolloiva, rajoittava ja mustasukkainen. Nuo asiat mitä kuvasit, ovat toisen omistamista ja väkivaltaa. Mitä tapahtuu jos vastustat häntä, et "tottele"? Joudutko pelkäämään häntä näissä tilanteissa ja pelon takia alistumaan hänen vaatimuksiinsa?

Miehesi käyttäytymisessä huolestuttavinta on se, että hän ei näe ongelmaa itsessään, omassa mustasukkaisuudessaan. Jos ihminen ei pysty tarkastelemaan omaa käyttäytymistään ja näkemään tarvetta muutokselle on jokseenkin mahdotonta muuttua. Väkivaltaisen käyttäytyminen muuttuminen lähtee siitä, että ihminen ottaa vastuun siitä ja myöntää sen, että väkivaltaisuus on hänelle ongelma. Niin kauan kuin ihminen oikeuttaa oman väkivaltaisen käyttäytymisen toisen käyttäytymisellä, muuttuminen on mahdotonta. Sanot, että et halua jatkaa näin, uhriintua. Hienoa, sillä sinun ei missään nimessä pidäkään. Miehesi ei omista sinua, kukaan ei voi omistaa toista. Sinun on laitettava rajat itsesi ympärille ja lakattava alistumasta. Jos tarvitset ulkopuolista tukea tälle työlle sitä voit saada esim. erilaisista väkivaltatyötä tekevistä tahoista mm. Kirkon perheneuvonta tai [url=www.naistenlinja.fi]Naisten Linja[/url].

Jäin vielä miettimään viestissäsi mikä on saanut sinut pysymään suhteessanne? Rakastatko miestäsi? Jos rakastat, niin mitä sillä tarkoitat? Entä minkälaisen parisuhteen ja puolison haluaisit? Millaista elämää haluaisit elää hänen kanssaan yhdessä ja erikseen? Sinun on kuunneltava unelmiasi, toiveitasi ja tarpeitasi. Jos ihminen elää sivussa itseltään hän on vaarassa masentua, katkeroitua. Siksi kuulostaa niin hyvältä kun kerrot työstäneesi itseäsi. Jatka tuota työtä itsesi kanssa niin löydät vähitellen itse vastauksen esittämääsi kysymykseen "Mitä minun tulisi tehdä?".

Kaikkea parasta Sinulle toivottaen!

perheneuvoja Helena

Mikä neuvoksi? Olen ollut kaukosuhteessa kohta 3 kuukautta, mutta olemme olleet yhdessä aika monta kertaa ja suhde on päättynyt joka kerta ja eri syiden takia. Mieheni on mukava, rehellinen ja kaikkea muuta mitä voisi toivoa, hän ei petä minua suhteessa mutta ei myöskään näytä tunteita muulla keinolla kuin sanoen että rakastaa minua, mutta suhteessa on aika isoja ongelmia ja niitä on ollut ihan alusta asti. Olen kysynyt monet kerrat millon voisimme tavata, mutta vastaus on yleensä että katsotaan nyt tai että parin viikon päästä olisi aikaa tavata, mutta kun tulisi aika tavata niin miehelleni tulee menoja ja tapaaminen siirtyy taas ja näin on käynyt todella monta kertaa. Toki ymmärrän että hänellä on työ jonka takia minun pitäisi olla joustava.

Suhteessa ei ole oikeastaan mitään läheisyyttä koska emme pysty näkemään toisiamme niin useasti kun haluaisin. Näemme ehkä kerran kuukaudessa tai kerran joka toinen kuukausi, mutta nekin tapaamiset ovat vain sellaisia että hän tulee käymään luonani ja viipyy 2-3 tuntia ja lähtee takaisin kotia. Sitten kun sanon asiasta että en haluaisi lähteä mökille tai hänen luokseen vain yhden yön takia niin hän loukkaantuu asiasta, eikä vastaa viesteihin, eikä häntä näy netissäkään. Olen sanonut hänelle etten jaksa tälläistä suhdetta enää kovinkaan kauaa koska minulla on ollut useita aika samanlaisia suhteita takana. Jonkun toisen kanssa olisin nähnyt vaikka kuinka monta kertaa näin lyhyen ajan aikana. Olemme jutelleet yhteen muuttamisestakin ja perheen perustamisesta mutta en näe suhteelle minkään näköistä tulevaisuutta juuri nyt. Minulla olisi aika montakin toista henkilöä jotka ottaisivat minun itselleen jos vain voisivat, mitä minun pitäisi tehdä? Olen aivan neuvoton.

Mies

Hei

Kerrot kaukosuhteesta, joka on monella tavalla sinun kannaltasi epätyydyttävä. Näet suhteessanne toki hyviäkin puolia, mutta myös paljon sellaista, missä tunnet jääväsi tärkeysjärjestyksessä toiselle sijalle ja mikä suorastaan loukkaa sinua.

Onkohan niin, että suhteenne kyllä palvelee kumppanisi tarpeita, mutta sinun tarpeesi ja toiveesi eivät täyty? Olet yrittänyt joustaa ja ymmärtää kumppanisi työaikoja ja muita menoja. Hänelle tuntuu sopivan tämä harvoin ja lyhyesti tapaaminen. Sinä sen sijaan kaipaat suhteeltanne ymmärrettävästi enemmän. Kerrot, että olette miettineet yhteen muuttamista ja perheen perustamista. Toisaalta jos tuot esille omia ajatuksiasi ja toivot pidempää yhdessäoloa, kumppanisi loukkaantuu eikä suostu kanssasi kontaktiin.

Olisikohan nyt vakavan pohdinnan ja puhumisen paikka? Mitä sinä itse haluat parisuhteelta? Täyttyykö se tässä suhteessa? Entä mitä kumppanisi haluaa? Ovatko toiveenne riittävästi saman suuntaisia, että voisitte jatkaa yhteiselämää? Parisuhde on kahden kauppa; se ei pysy pystyssä, jos mennään enimmäkseen vain toisen mielihalujen mukaan ja toinen ei tule tarpeineen riittävästi kuulluksi eikä huomioiduksi.

Vihjaat, että muitakin kumppaniksi sopivia olisi sinulle tarjolla, jos vain heidät huolisit. Ovatko he vapaita? Ajatteletko, että nämä toiset voisivat tarjota sinulle jotain sellaista, mitä et tästä suhteesta saa? Onko se juuri sitä mitä toivotkin parisuhteelta? Enemmän yhdessäoloa ja yhteistä tekemistä, tunteiden ilmaisemista ja rakkauden osoittamista monin eri tavoin. Mikä pitää sinua kiinni nykyisessä suhteessasi? Onko se jotain sellaista, mistä et voi etkä haluakaan luopua? Voisiko tuo edellä mainittu toteutua teidän suhteessanne?

Toivon, että nämä kysymykset auttavat sinua ja teitä yhdessä pohtimaan, mikä on suhteenne tulevaisuus. Suhteesta voi rakentaa tyydyttävämmän, jos te molemmat sitä haluatte. Toisaalta toimimattomassa suhteessa ei kannata roikkua, jos riittävää muutoshalua ei löydy.

Terveisin

Perheneuvoja Pirkko