Tapasin puolisen vuotta sitten sillä surullisenkuuluisalla "pettäjäsivustolla" (jossa varatut ihmiset hakevat seuraa kaltaisistaan) minua viisi vuotta nuoremman miehen. Heti ensikontaktista tuntui, että nyt kolahti ja kovaa, ja tapasimmekin viikon viestittelyn jälkeen.
Tästä alkoi emotionaalinen vuoristorata, sillä huomasimme jo ensitapaamisella (ennen kuin mitään fyysistä halausta lukuunottamatta oli tapahtunut), että mahdollisuus rakastua on erittäin suuri. Emme kuitenkaan malttaneet viheltää peliä poikki uskomattoman molemminpuoleisen kemian takia.
Siitä asti olemme aina tilaisuuden tullen tapailleet salaa (molemmat matkustamme työmme puolesta paljon, joten tilaisuuksia on ollut huomattavasti, muutama kerta kuukaudessa aina yhdestä yöstä useampaan).
Rinnalla kumpikin elää omaa arkisuhdettaan.
Viime tapaamiskerralla emme voineet muuta kuin tunnustaa, että rakastamme toisiamme. Kuitenkin samalla tiedostamme, että rakastumisen tunne on vahvasti kytköksissä fyysiseen suhteeseemme. Ja kun kotona ei kummallakaan hirveästi vällyjen välissä enää tapahdu, on tämä tietysti loogistakin. Emme aio lopettaa nykyisiä arkisuhteitamme, sillä tiedostamme että rakastumisemme luultavasti laimenisi nopeasti, mikäli salasuhteesta tulisikin se arkisuhde.
Tunnen kuitenkin itse olevani koko ajan kuin pala kurkussa. Kun olen aviomieheni kanssa, en voi muuta kuin ajatella tätä toista miestä elämässäni - salarakkaani tuntee samoin. Ikävä tuntuu fyysisenä kipuna ja ärtyneisyytenä, jopa pahana olona.
Kysyisinkin nyt, onko ylipäänsä mahdollista rakastaa useampaa ihmistä samanaikaisesti hajoamatta psyykkisesti? Täytyykö meidän lopettaa tapailumme, vai tyytyä niihin hetkiin, jotka voimme jakaa keskenämme? Rakastan omaa miestänikin, mutta rakkautemme on enemmän sisar-veli-asteella. Tarve kakkossuhteeseen tuli miehen huononevan potenssin ja siitä seuraavan eritasoisen seksin tarpeen seurauksena, mutta mielestäni on itsekästä lopettaa suhde vain, koska partneri ei enää ns. pysyä vauhdissa.
Olen surullinen, ahdistunut, ärtynyt, ja kuitenkin samalla seitsemännessä taivaassa; rakastunut. En enää tiedä mitä tekisin.
Nainen, 36
Hyvä ystävä
Kiitos kysymyksestäsi. Puolen vuoden salasuhteen jälkeen olet pysähtynyt tekemään myös itsellesi kysymyksiä. Mielesi suuntautuu kahtaalle; olet rakastunut ja välillä kuin seitsemännessä taivaassa ja samalla kyselet onko mahdollista rakastaa kahta ihmistä hajoamatta psyykkisesti. Aavistat, että tilanteeseesi liittyy ristiriita ja haluaisit sen ratkaista terveellä tavalla.
Tiedät osittain mitä haluat: ette kumpikaan tahdo rikkoa arkisuhteitanne. Ilmeisesti perheenne ovat teille kummallekin tärkeitä ja tiedätte mahdollisesta erosta seuraavan monelle kipua, josta rakastuneenakin uudessa suhteessa olisi vaikea kantaa vastuu. Arvelet myös realistisesti, että rakastuminen laimenisi, mikäli salasuhteesta tulisi arkisuhde. Näyttää siltä, että rakastumisen tunteista huolimatta olet/te jalat maassa.
Rakastat miestäsi ja pala nousee usein kurkkuusi, kun olet hänen kanssaan. Ajattelet toista miestä, mutta aavistelen, että pala kurkussa-tunteessa on myös huonoa omaatuntoa siitä, että petät miestäsi. Ymmärsin, että hän ei tiedä salasuhteestasi. Ehkä mietit myös seurauksia ja mielipahaa, mitä salasuhteen paljastuminen aiheuttaisi hänessä. Tässä on ehkä se maasto, jossa ristiriitaiset tunteesi syntyvät, etkä tiedä miten jatkaa.
Näyttää siltä, että olet sydämellinen ja syvällinen ihminen, koska otat vakavasti sitoutumisen omaan liittoosi myös pahoina päivinä. Tarkoitan tällä sitä, kun kerroit, että miehesi huononeva potenssi tekee vaikeuksia seksielämäänne. Et halua lopettaa pitkää suhdetta siihen, että toisen terveydessä on ongelmia. Ymmärrät, että elämä on haavoittuvaista, eikä ole reilua hylätä toista, kun terveys ei takaa samanlaista (seksi)elämää kuin ennen.
Tässä nyt olet tienhaarassa. Salasuhde ei säily ikuisesti salasuhteena. Mitä sen paljastuminen tulee aiheuttamaan? Ristiriita kahden suhteen välillä ei tule vähenemään. Miten jaksat sen asian kanssa?
Olet elänyt pimenevän syksyn hämärässä näkemättä oikeaa tietä. Arvostan sitä, että kyselet ääneen, mihin suuntaan on viisasta jatkaa. Jospa pimeyden keskelle vähitellen syttyvät jouluvalot valaisisivat ajatuksiasi niin, että näkisit Tien selvästi.
Valaistuvaa maisemaa, jossa tie näkyy
toivoo Saara, perheneuvoja
17 kommenttia
Anonyymi
10.12.2012 15:39
Tsemppiä..uusi suhde ei ole loppupeleissä parempi. Arki se vaan kummasti tulee uuteen suhteeseenkin vanhempana vielä nopeammin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.12.2012 16:51
Ajatellaanpa näin. Jos sinä vammautuisit onnettomuudessa ja joutuisit esimerkiksi pyörätuoliin, onnettomuuden aiheuttaessa mm. seksuaalisten toimintojen vajausta ja liikkumisen suuren hankaloitumisen.., miten miehesi suhtautuisi silloin sinuun, jäisikö hän rinnallesi vai ottaisiko paremmin "liikkuvan" naisen itselleen? Kannattaa ainakin miettiä asiaa kun katselet naapurin jouluvaloja lumisessa joulukuussa. ;)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.12.2012 16:59
"Kysyisinkin nyt, onko ylipäänsä mahdollista rakastaa useampaa ihmistä samanaikaisesti hajoamatta psyykkisesti?"
Vastaa kommenttiinTuohon voi vastata KYLLÄ. Vaatii toki aika paljon, muun muassa sen ettei suhde ole salasuhde. Asiasta voi keskustella vaikkapa polyamoria.fi -nettisivuston foorumilla. Yksi motiivi monisuhteille on juuri tuo, ettei yhdeltä partnerilta saa sitä kaikkea mitä tarvitsee. Moni pystyy rakentamaan suhteensa niin, ettei pahempia ristiriitoja synny vaan kaikki ovat tyytyväisiä.
Vastaa kommenttiin
Convalleria
10.12.2012 18:04
Mitäs jos Nainen 36 v keskustelisi arkisuhdemiehensä kanssa perusteellisesti. Voihan olla, että arkisuhdemiehelle rinnakkaissuhde sopii.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.12.2012 22:55
Ja kun käry käy niin saamme lukea jälleen lehdistä kuinka petetty aviomies pistää kylmäksi koko perheen/suvun. Kyllä Suomessa elää hienoja ihmisiä..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.12.2012 23:12
Itsellä heräsi mieleen semmoinen ajatus, että ehkäpä voisitte miettiä asiaa yhdessä. Ei välttämättä (ainakaan heti) sinänsä pettämisen/muiden suhteiden kautta suoraan, mutta jos ongelmaa lähestyy sieltä mistä se alkoikin. Eli seksistä.
Voisi olla ehkä hyväksi puhua seksuaalisista tarpeista, ja ehkä miettiä sitä miten näitä tarpeita voisi sovittaa yhteen...
Itselläni ei ole henkilökohtaista kokemusta sellaisista ongelmista kuten impotenssi.. Mutta mielestäni mies on kaluaan suurempi, myös silloin kun puhutaan seksistä. Eikä penetraatio ole ainoa tapa tuottaa tai saada nautintoa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
11.12.2012 01:40
Hyvä neuvo Convis, lopputulos on kaikille parempi:)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
11.12.2012 02:42
Onko urologilla käyty huononevan potenssin kanssa? Pitäisi mennä ajoissa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
11.12.2012 16:39
Asiasta on puhuttu, en lähtenyt kevyin perustein pettämään. Rinnakkaissuhde ei tule kysymykseenkään uskoisin, kun en edes dildon ostoon saanut 'lupaa' (ts. sanoi pahoittavansa mielensä). Mies on nykyään melkeinpä aseksuaali, minä taas paukuttaisin mielelläni menemään useammankin kerran viikossa tai illassakin. Että ei mätsää ei.
-AP
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
11.12.2012 17:06
"Ja kun käry käy niin saamme lukea jälleen lehdistä kuinka petetty aviomies pistää kylmäksi koko perheen/suvun."
Kyllä, suomalaiset miehet osaavat olla todella itsekkäitä. Kun oma pää ei kestä avioelämän ongelmia, niin siitä se väkivalta ja tappaminen alkaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.12.2012 10:03
Ano 16:39 eli ap
Hmmph... Siinä tapauksessa tilanne on hankalampi. En silti usko, että pitkällinen vedättäminen tuottaa parempaa lopputulosta kuin avoimilla korteilla pelaaminen. Joko kerrot miten asiat ovat tai sitten valitset jomman kumman. Sun täytyy hyväksyä ero parisuhdemiehestäsi tai parisuhdemiehesi täytyy hyväksyä sun suhteilusi.
En näe pohdinnan pohjalla muita vaihtoehtoja. Pahennat tilannetta jatkamalla kuviota vuosikausia, sillä en usko, että pystyt pitämään sivusuhteesi salassa ikuisuuksia.
Convalleria
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.12.2012 10:44
Höh. Ei erektiovaikeudet/aseksuaalisuus/impotenttius useimmiten ole fyysinen sairaus, vaan psyykkisistä syistä (kuten kohtaamattomuuden aiheuttama turhautuminen parisuhteessa) homma ei enää innosta. Asiantuntematonta, että perheneuvoja sanoo että "TERVEYS ei takaa samanlaista seksielämää kuin ennen". Tuskin on kyse ainakaan fyysisestä terveydestä. Siihen auttaa itsensä ja parisuhteen tutkiskelu. Erektiolääkkkeet kyllä tekevät erektion, mutta eivät ratkaise taustalla olevia psyykkisiä syitä. Mutta rohkaisuksi omasta kokemuksesta melko vastaavasta tilanteesta: SUHTEEN ON MAHDOLLISTA MUUTTUA! Ei tarvitse vain joko lähteä tai sitten tyytyä siihen mitä on. Avaa tunteesi rohkeasti mutta viisaasti miehellesi ja katso mitä tapahtuu. Saatat kokea elämäsi yllätyksen.
Jos haluat ymmärtää mistä käsitykset ihmissuhteista muodostuvat ja kyseenalaistaa uskomuksiasi ja kenties elää toisenlaisessa ihmissuhdekuviossa, suosittelen Dossie Eastonin ja Janet W. Hardyn loistavaa kirjaa: The Ethical Slut A Practical Guide To Polyamory, Open Relationships & Other Adventures.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.12.2012 16:38
" kun en edes dildon ostoon saanut 'lupaa' (ts. sanoi pahoittavansa mielensä)"
Tämä nostaa mieleen sellaisen ajatuksen, että.. En nyt välttämättä osaa muotoilla tätä kovin hyvin.. Mutta.. Tavallaan ymmärrän että miehestäsi voi tuntua pahalta jos hän itse ei koe kykenevänsä ja sinä ehdotat hänen korvaamista (olkoot se korvike sitten lelu tai toinen mies). Kai olet tuonut esille myös sen vaihtoehdon, että seksistä voi nauttia myös ilman penetraatiotakin?
Toinen ajatus mikä tulee mieleen on vähän sen suuntainen, että kuulostaa todella itsekkäältä kieltää kumppanilta seksi, jos itse ei halua osallistua. Mutta en halua sanoa, että näin välttämättä olisi. Ihmiset voivat olla aika monimutkaisia ja herkkiä kokonaisuuksia, väärinymmärtäminen on todella helppoa ja valitettavan yleistä. Toisaalta ehkäpä se mikä tässä ajatuksessa on oleellista on kuitenkin se, että mielestäni sinulla(kin) on kuitenkin oikeus päättää omasta itsestäsi. Ja tietenkin ääritapauksessa tämä luonnollisestikin tarkoittaa sitäkin, että voitteko te hyväksyä toisenne sellaisena kuin olette?
Hyväksyntä on kuitenkin oleellinen osa parisuhdetta. Jos miehesi ei voi hyväksyä sinun seksuaalisuuttasi, niin sitten siinä on selkeä ongelma. Sinun seksuaalisuutesi on osa sinua, ihan siinä missä silmien väri tai huumorintajukin, ihmisen ominaisuudet eivät pysy ihan samanlaisina läpi elämän, vaan muuttuvat matkan varrella. Siksi parisuhdekaan ei ole ihan niin mustavalkoinen, että siitä päätettäisiin vain kerran. Parisuhde voi ja saakin muuttua monin tavoin, samalla kun siihen kuuluvat ihmisetkin muuttuvat ja elävät. Kaikkien näiden muutosten keskellä parisuhde tavallaan vaatii kuitenkin jatkuvaa hyväksymistä, tai ehkä oikeammin hyväksynnän jatkumista. Jatkuvien muutosten keskellä parisuhde voi kriisiytyä ja toisinaan oikea tie ulos kriisistä on parisuhteen päättyminen.. Mutta ei aina, parisuhde voi selvitä joskus pahoistakin kriiseistä.
Uskon kuitenkin, että ongelmatilanteet kannattaa ratkaista jotenkin. Ei toki kauhealla kiireellä ja väkisin. Sillä joskus ongelmien ratkaiseminen voi edellyttää sitä, että annetaan riittävästi aikaa ja tilaa miettiä asioita rauhassa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.12.2012 00:24
Kyllä ja ei. Toinen jää aina hopealle.
Itselläni on rinnakkaissuhde, me olemme molemmat varattuja. Minulla on hyvä vaimo ja muuten menee loistavasti kaikin puolin, mutta hän ei juuri kiinnosta minua seksuaalisesti.
Olemme oppineet rakastajattareni kanssa elämään tätä elämää, emme haikaile tosissaan yhteistä elämää, mutta nautimme toisistamme silloin kun se on mahdollista.
Molemmilla meistä on hyvä parisuhde, koti ja elämä, miksi sitä rikkomaan?
Ymmärrämme sen että todennäköisesti ruoho vain näyttää vihreämmältä aidan toisella puolella, ja sama arkisuus iskisi siihenkin suhteeseen.
Näin on hyvä. Aikaa ottaa että oppii suhtautumaan tähän asiaan oikein, eli siis siten ettei se vaikuta normaaliin arkeen mitenkään muuten kuin piristävästi.
Vastaa kommenttiinOppii siihen kyllä, mutta se voi viedä aikaa.
Vastaa kommenttiin
Akhilles
16.12.2012 06:25
Potenssiongelma tuossa iässä voi olla merkki jostain vakavammasta. Kannattaa tutkituttaa ja hoitaa.
Mitä parisuhteeseen tulee, vaihtamalla paranee. Jos uusikin suhde lässähtää, vaihtamalla paranee kunnes löytyy se oikea.
Älä jää tuleen makaamaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
16.12.2012 20:30
Tuo on tuota 'kaikki mulle ja heti' -mentaliteettia. Itse olen kohdannut Helsingin yöelämässä useita miehiä, jotka elää 'turvallisessa' suhteessa vaimon kanssa (plus mahd.lapset) mutta silti on kova hinku pettämään ja se kerrotaan auliisti heti suoraan. Ja saati nuo cityn deitti-ilmot on täynnä näitä hakuja. Eikä ne haluakaan erota, vaan haluavat sekä tutun vaimokkeen ja kodinhuoltajan että kiihkeää seksiä jota ei (jostain syystä?) vaimokkeen kanssa saa. Tai toisinpäin (nainen pettää miestään samasta syystä).
Aika itsekästä touhua ainakin minun mielestäni. Joo, satuttaahan se totuus ja ero, mutta annettaisiin edes mahdollisuus todelliseen onneen kummallekin. Uskoisin että aika moni (mies tai nainen) joka kokenut itsensä pettämisen, kokee pahimpana siinä sen valheessa elämisen. En voi käsittää miten jengi jaksaa märehtiä huonossa suhteessa koko elämän?? Ja jos lapsia on, niin kyllä ne aistii että vanhemmilla ei mene kovin hyvin..
Itsekästä myös jos tuollaista kaksoiselämää elää, niin mitäs meille sinkuille jää? Itse en suostu toisen naisen rooliin vaikken mikään pyhimyskään ole ollut tässä asiassa. Ja vaikeaa ajatella että sellaiseen mieheen rakastuisi pidemmän päälle (ihastuminen eri juttu) koska mistäs voi olla varma ettei se sitten tekisi samaa juttua uudestaan? Tai sitten rakastuu ja kaikki eroaa toisistaan ja rakastuu uusiin ihmisiin ja menee naimisiin oikeiden kanssa ja kaikki elävät onnellisena elämänsä loppuun asti ja kaikki saa niiiin ihania lapsia niiden oikeiden kanssa ja ja ja.. eiks niin, jooh? :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
29.3.2013 00:41
Anna mennä vaan! Ota se uus mies niin saat kaiken mitä haluat. Toki viiden vuoden päästä olet taas samassa tilanteessa. Tällaista se on, ihmiset aina kuvittelevat että olisi joku yksi ihminen joka antaisi kaiken, mutta kun ei sellaista ihmistä ole vielä tehty.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin