KYSYMYS: En edes tiedä mistä aloittaa.. Elämä tuntuu olevan nykyään yksi vuoristorata.
Tapasin kaksi ja puoli vuotta sitten miehen internetin kautta. Mies on ulkomaalainen ja jatkoimme pitkään kaukosuhdetta. Reilu vuosi sitten päätimme yhdistää elämämme ja muutin hänen luokseen ulkomaille. Olen löytänyt työpaikan täältä ja elämme hyvinkin arkista normaalia elämää.
Miehelläni on äärimmäisen paha tapa flirttailla naisten kanssa. Ei niinkään kasvotusten, mutta internetin välityksellä. Sain tietää asiasta noin vuosi sitten, kun olimme asuneet muutaman kuukauden yhdessä ja luin hänelle saapuneen viestin. Koska viesti oli erittäin provosoiva päätin lukea myös muita viestejä erilaisista sosiaalisen median palveluista. Naisia oli monia ja viestit toisensa perään flirttaavampia ja jokaisessa kehuttiin naisia ja kuinka upeita he ovat ja kuinka mieheni heitä haluaa. Kohtasin mieheni asiasta samantien. Kerroin jättäväni hänet ja palaavani kotiin, asia oli ohi. Hän kuitenkin lupasi poistaa kaikki naiset elämästään ja oli erittäin pahoillaan kaikesta. Näin hän tekikin, ja kaikki naiset poistuivat kaverilistoilta yms. Muutaman kuukauden päästä kävin uskomattomasta uteliaisuuden tahdostani lukemassa jälleen hänen viestinsä ja löysin samanlaisia viestejä, nyt vain muutamalle tietylle naiselle. Kohtasin mieheni asiasta jälleen ja hän kertoi heidän olevan vain ystäviä ja että heidän kulttuurissaan näin voidaan puhua toisilleen kun ollaan läheisiä ystäviä. Kerroin asian kuitenkin loukkaavan minua todella paljon ja kuinka pahalta minusta tuntuu että mieheni puhuu näin muillekin naisille kuin vain minulle. Hän sanoin ystäviensä kärsivän huonosta itsetunnosta, jonka takia heitä täytyy kehua paljon ja hän haluaa vain saada ihmiset tuntemaan itsensä hyväksi. Hän kuitenkin kertoi ymmärtävänsä minua ja lopettavansa asian.
Nyt, vuosi jälkeen päin asia toistuu jatkuvasti. En enää jaksa kohdata miestäni asioista, välillä menetän täysin hermoni ja alan vain itkemään ja huutamaan. Selvitämme aina lopulta välimme ja päätämme jatkaa suhdettamme. Mikään ei muutu, hän kertoo lopettaneensa keskustelut, mutta päivittäin voin tarkastaa että niitä silti käydään, aamusta iltaan kunnes hän tulee kotiin ja on minun kanssani. Keskustelut yleensä jatkuvat kun menen nukkumaan (nukahdan aiemmin kuin mieheni). Ne loppuvat vain kun olemme yhdessä ja näin mitä hän tekee. Hänen mielestään viesteissä ja ystävyyksissä ei ole mitään kummalista ja minä olen vain tulossa hulluksi, keksin kaiken päästäni ja liian mustasukkainen. En tiedä onko näin, alan pikkuhiljaa todella tuntea oloni vain hulluksi.
En tiedä edes enää miksi olemme yhdessä, rakastan miestäni paljon ja elämämme on hyvinä hetkinä erittäin hyvää, mutta en tiedä kauan jaksan elää päivittäisessä tunteessa, että olen töissä ja tiedän mieheni keskustelevan provokatiivisesti naistensa kanssa, ja palatessani kotiin luen viestit ja jatkan elämääni. Mennessäni nukkumaan tiedän, että keskustelut jatkuvat taas.
Meidän arkielämämme toimii erittäin hyvin, pystymme puhumaan asioista ja teemme sitä erittäin usein. Myös seksielämämme on erinomainen. Vain tämä yksi osa on itseäni valloittava en voi päästä siitä yli. Mitä pitäisi tehdä, olisiko parempi vain jatkaa elämää erikseen. Olisikohan tähän tilanteesseen kenelläkään mitään viisaita sanoja?
Ihmetellen eteenpäin
VASTAUS: Olipa ikävää lukea kirjettäsi. Olet löytänyt suuren rakkauden ja jättänyt tutun elämän taaksesi voidaksesi elää hänen kanssaan vieraassa kulttuurissa. Jo pelkästään muutto ja sopeutuminen uuteen kulttuuriin vievät paljon voimia. Silloin erityisesti kaipaa lähimpien ihmisten tukea.
Ilmeisesti suhteenne toimiikin monelta osin tuen ja läheisyyden lähteenä, mutta luottamus ei kuulosta olevan parhaalla mallilla. Jo pelkästään se, että sinulle tulee ylitsepääsemätön tarve lukea hänen yksityisiä viestejään, kertoo siitä, että suhteessanne ei ole kaikki kunnossa.
Miehesi ei kunnioita suhteenne rajoja, eli sitä, minkä olette yhdessä sopineet olevan sopivaa. Ikään kuin hän ei pohjimmiltaan ymmärtäisi, mikä sinua loukkaan hänen viestittelyssään muiden naisten kanssa. Olet varmaan yrittänyt sitä hänelle selvittää. Hän sanoo ymmärtävänsä, mutta ymmärrys ei pysy hänen mielessään. Tai sitten hän ymmärtää kyllä sinun tunteesi, mutta ei voi itselleen mitään. Oma tiedostamaton tarve pitää yhteyttä monien naisten kanssa voittaa hänen sinua kohtaan tuntemansa myötätunnon. Ihminen on usein myös itselleen arvoitus. Silloin, kun huomaa omien selittämättömien yllykkeiden tuottavan tuskaa läheisille, olisi hyvä hakea apua oman mielensä selvittelyyn.
Myös sinä olet rikkonut rajoja, hänen yksityisyytensä rajaa, lukemalla hänen viestejään. Mikä sai sinut tekemään niin ensimmäisellä kerralla? Epäilys, että kaikki ei ole kunnossa, vaikka arki toimiikin? Luottamus ei ehkä ole suhteessa parhaimmillaan, kun tällainen tulee mieleen. Miehesi väittää sinua mustasukkaiseksi. Oletko aikaisemmissa suhteissasi kokenut jotain samaa? Vai onko vasta tämä suhde herättänyt sinussa epäilevän puolen? On aivan ymmärrettävää olla mustasukkainen, kun pelkää menettävänsä rakkaan ihmisen. Onkohan tämä pelko sinulle tuttua? Joskus me päädymme elämässä uudestaan ja uudestaan samoihin asetelmiin kunnes tunnistamme ongelman ja löydämme jonkin uuden ratkaisun.
Huomaatko, että tämä suhde olisi yhdessä viettämänne vuoden aikana muuttanut sinua? Mieti silloin tarkoin, haluatko tämän kaltaisen muutoksen jatkuvan. Läheisessä suhteessa eläminen muokkaa meitä jokaista. Olisi toivottavaa, että muutos vapauttaisi potentiaaliamme, ei sitoisi sitä lisääntyvällä ahdistuksella. Elämää ei voi rakentaa epärealistiselle odotukselle, että toinen muuttuisi. Kuulostaa siltä, että sinä olet antanut hänelle monta mahdollisuutta ja toivonut parasta. Kerrot, että rakastat häntä. Rakastatko itseäsi kylliksi suojautuaksesi yhä uusilta pettymyksiltä ja loukkauksilta. On hyvin raastavaa ja mieltä kuluttavaa epäillä koko ajan, mitä toinen tekee, kun ette ole yhdessä. Voisitko kuvitella tulevaisuuttasi tällaisessa elämässä?
Kirjeestäsi sain kuvan, että olet rohkea ja itsenäinen nainen. Olethan muuttanut uuteen kulttuuriin ja saanut sieltä nopeasti työtä. Toivottavasti olet löytänyt myös ystäviä ja muuta tukiverkostoa. Heitä nyt tarvitsisit kipeästi. Todellisuudentaju katoaa helposti yksin asioita miettiessäsi etenkin, kun joudut suhteuttamaan asioita vieraaseen kulttuuriin ja toisenlaiseen tapaan ajatella.
Toivon, että löydät lähellesi ihmisiä, jotka arvostavat sinua ja tunteitasi ja auttavat sinua luottamaan itseesi ja elämään!
Parhain terveisin,
perheneuvoja Anne
