KYSYMYS: Olemme nyt olleet kaksi vuotta yhdessä, josta vuoden asuneet yhdessä. Olin kahden lapsen yh jättäessäni kaiken taakseni, muuttaessamme tänne Nousiaisiin. Jätin siis työni, ystäväni ja sukuni. Lapseni jättivät koulunsa, ystäävänsä ja elämänsä, muuttaessanmme Varsinais-Suomeen.

VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Ymmärränkö oikein, että tapailit/seurustelit nykyisen miehesi kansa ensin vuoden ja sitten muutit uudelle paikkakunnalle? Ei siis voi ilmeisimmin sanoa, että olisit syöksynyt uuden miehen kanssa asumaan. Mutta joka tapauksessa olet osoittanut suurta luottamusta, uskallusta ja riskinottokykyä, kun olet muuttanut uudelle seudulle ilman ystäviä ja sukulaisia, ehkä ilman työpaikkaakin. Jokin on saanut sinut luottamaan, uskomaan ja toivomaan niin paljon, että repäisit itsesi ja lapsesi entisiltä sijoiltanne uuteen. Saan sen vaikutelman, että olet ollut valmis paljoon uuden ihmissuhteesi vuoksi, mutta nyt jokin herätti epäilyksesi ja luit kumppanisi tekstiviestit.

Mainitset ulkopuolisuuden kokemuksen. Mietin mitähän kaikkea ulkopuolisuus sinulle on? Mistä kaikesta olet ulkopuolinen? Oletko ulkopuolinen uusperheessäsi, lastesi elämästä, miehesi elämästä, jostain muusta? Ehkä olet uudella paikkakunnalla vielä ulkopuolinen, joka on omiaan alleviivaamaan omaa ulkopuolisuuden kokemustasi, jos sinulla on sellaiseen taipumusta. Koetko/pelkätkö, ettet ole tärkein kumppanillesi ja että yhteydenotto ex-puolisoon on tästä merkki?

Kerroit, että olet tullut edellisissä suhteissasi petetyksi. Olet kokemuksesta oppinut, että rakkaisiin ei ole välttämättä luottamista. Mutta otaksun sinun halunneen silti yrittää lähtiessäsi uuteen suhteeseen. Mutta nyt näyttää vanha haamu nousseen haudastaan. Luulen, että joudut ensin kohtaamaan tämän vanhan haamusi/ystäväsi, ennen kuin voit löytää luottamuksen ja tunteen kuulumisesta. Voisitko ajatella kutsuvasi tämän pelkosi ja pettymyksesi "kylään". Keittelisit sille kahvit ja tutustuisitte oikein lähemmin. Kyselisit mistä se on tullut ja mitä sille kuuluu? Millä asioilla se liikkuu ja mitä se kaipaa. Oma kokemukseni on näyttänyt, että tällaiset "kulkijat" ovat usein yksinäisiä, hyljeksittyjä ja kaltoinkohdeltuja puolia itsessämme, jotka olemme työntäneet syrjään ja vaientaneet. Joskus ne ovat kokemuksia, joita ei ole voinut surra ja itkeä loppuun saakka tai "mörköjä", joista on kasvanut valtavia yksinäisydessään ja jotka keräävät voimaa kiukusta ja vihasta. Tee itsellesi ylläri ja kutsu pelkosi kylään, toivottele tervetulleeksi ja petaa sille vierasvuode illalla.

Koska yksin oman pelon kohtaaminen voi olla rankkaa, etsi tukea. Käänny ystäviesi, sukulaistesi, läheistesi ja vaikka ammattialisten puoleen. Voisitko ajatella puhuvasi pelostasi miehellesi? Mitähän tapahtuisi, jos jakaisit huolesi ja epävarmuutesi hänen kanssaan? Mitä luulet, että hän vastaisi, jos kertoisit kuinka pelkäät tai miten ankara olet itsellesi syyttäessäsi itseäsi sairaaksi? Minä en voi tietää, mikä hänen reaktionsa on, mutta usein ihmiset ovat yllättävänkin myötätuntoisia ja lohduttelevia, jos heille vaan tarjoutuu siihen tilaisuus. Voisitko yrittää antaa miehellesi tilaisuuden tulla sinulle niin läheiseksi, että jakaisit hänen kanssaan pelkosi, epävarmuutesi, ulkopuolisuuden kokemuksesi ja ehkä yksinäisyyden?

Perheneuvoja Iiris