KYSYMYS: Olen ollut avioliitossa 22 vuotta. Hän oli ensimmäinen nainen, joka kiinnostui minusta, silloin ujosta pojasta. Ihastuin, nyt väitän etten rakastunut todella.

Mitä suosittelette minulle? Onko ero moraalisesti hyväksyttävää tällaisessa tilanteessa?

Miesopettaja

VASTAUS: Hyvä Miesopettaja, kiitos luottamuksestasi Suhdeklinikkaa kohtaan!

Pohdit isoja elämän kysymyksiä, joista yksi on avioero pitkäaikaisesta kumppanista. Se on iso kysymys, jota kannattaa työstää rauhassa. Kerroit olleesi tavatessanne ujo poika eli onko niin, että olet tältä osin muuttunut yhteisen taipaleenne aikana? Entä puolisosi, kuinka hän on mahtanut muuttua vuosien saatossa? Olettaisin, että teidän molempien tarpeet ja toiveet olivat ainakin osittain erilaiset silloin kaksikymppisinä kuin nyt yli nelikymppisinä. Siksi näitä toiveita ja tarpeita olisi hyvä yhdessä päivittää. Mitkä toiveenne ovat toteutuneet yhteisen matkanne aikana? Mihin olette pettyneet? Mitä toivotte tulevaisuudelta ja ovatko nämä toiveet vielä yhteensovitettavissa? Vai oletteko kasvaneet liian eri suuntiin?

Kirjoitit, että sinä olet lähes aina tehnyt liitossanne myönnytyksiä. Jäin miettimään tätä. Olet ilmeisesti kovin kiltti mies? Mitähän olisi tapahtunut, jos olisit ilmaissut enemmän eriäviä mielipiteitä ja myötäillyt vähemmän? Kirjoitit olevasi toista kertaa uupumustilassa. En saanut selvää käsitystä, liittyykö uupuminen parisuhdetilanteeseen vai esim. työelämän paineisiin. Yhtä kaikki, on hienoa, että olet hakenut apua itsellesi. Mitä parisuhdeongelmiin tulee, et voi kuitenkaan yksin hoitaa niitä kuntoon. Siihen tarvitaan myös puolisosi motivaatiota ja panostusta.

Olet diagnosoinut omaksi ongelmaksi seksittömyyden. Itse ajattelen niin, että se on myös parisuhdeongelma. Jos ymmärsin oikein, olet jälleen toiminut kiltin miehen tavalla ja pyrkinyt tukahduttamaan omat tarpeesi. Et ole lähtenyt ratkaisemaan asiaa esim. sivusuhteen avulla, mikä on hieno asia. Osaakohan vaimosi arvostaa tätä? Olen kuitenkin sitä mieltä, että sinulla on oikeus omiin seksuaalisiin tarpeisiisi. Parisuhdeseksin vähyys voi tilapäisesti liittyä moneen eri asiaan kuten stressiin, työhön, työttömyyteen, lapsiin, lapsettomuuteen... Mutta pidemmän päälle kyseessä on oleellinen suhteeseen liittyvä ongelma, josta et voi mielestäni olla yksin vastuussa. Osaakohan vaimosi määritellä, mitä hän ei halua? Mitä haluttomuus hänelle viestittää? Entä sinulle?

Olet miettinyt, miksi olette yhdessä ja päätynyt vain rahan sitovan teitä enää toisiinne. Tämä on surullista luettavaa. Onko niin, ettei suhteessanne ole (enää) lämpöä ja läheisyyttä; kiinnostusta jakaa omia tunteita ja ajatuksia toisen kanssa? Kuinka etäällä olette toisistanne? Henkinen etääntyminen liittyy usein fyysiseen (seksuaaliseen) etääntymiseen, mutta joskus on vaikea erottaa, kumpi on muna ja kumpi kana.

Kirjoitit, että vanhempasi ovat tiukan linjan kristittyjä, jotka saattaisivat reagoida mahdolliseen eroon (negatiivisesti). Sinun täytyy kuitenkin muistaa, että kyseessä on sinun ainutkertainen elämäsi! Olet aikuinen mies, jolla on vapaus ja vastuu tehdä omaa elämääsi liittyvät tärkeät valinnat! Kysyt, onko ero moraalisesti hyväksyttävää tällaisessa tilanteessa. Heitän sinulle vastakysymyksen: miksi se ei olisi yksi vaihtoehto?

Ennen mahdollista eropäätöstä suosittelen sinua kuitenkin vielä yrittämään keskusteluyhteyttä puolisosi kanssa. Eropohdinnat voivat tulla hänelle yllätyksenä tai vaihtoehtoisesti myös hän on saattanut miettiä niitä tahollaan. Ulkopuolista keskusteluapua voit(te) lähteä tiedustelemaan kirkon perheneuvonnasta. Kaikista kirjoittamistasi teemoista (ja muistakin) on mahdollista keskustella luottamuksellisesti ja maksuttomasti perheneuvonnassa.

Rohkaisevin terveisin
perheneuvoja Kaisa