KYSYMYS: Arjesta on tullut meillä ahdistava mörkö mitä jo enemmän pelkää kun ns. odottaa. Muutettiin uusperheenä saman katon alle vuosi sitten ja aika paljon ongelmia se on tuonut tullessaan. Lapset eivät millää meinannut vetää yhtä köyttä ku kolmesta kaksi on biologisia sisaruksia. Nyt kun lapset ovat huomanneet että niillä on ne omat vanhemmat kaikesta huolimatta olemme me ajautuneet todella huonoihin väleihin. Suhde alkoi useampi vuosi sitten molempien ollessa suhteessa tahoillaan. Toista ei vaan pystynyt unohtamaan vaikka useasti yritettiin. Molemmat erosivat omaan tahtiin, minä asuin lasteni kanssa vuoden ihan omillani. Kun aina oltiin yhdessä, muutettiin yhteen. Eniten riitaa tuo miehen entinen ja pienimmän (4v.) hoito. Mies on suurpiirteinen, aikataulu heitot ei meinaa mitään. Entinen vielä enemmän. Itse vuorotyössä ja vapaa-aika kortilla. Jos heidän lapsen hoito on minun vastuulla, toivoisin että asiat kulkisi silloin minun kautta eikä puolestani päätettäisi. On uskomattoman vaikea suhtautua miehen entiseen asiallisesti, kun jo monta vuotta menty hänen pillin mukaan ja miten hän jaksaa. Mies haastaa jatkuvasti ymmärtämään ja minä en vaan ole päässyt yli. Alkanut inhota entistä enemmän. Asiat ei vaan ota selvitäkseen, mikä voisi auttaa?

VASTAUS: Uusperheen arki ja parisuhde on täyttä elämää. Kerrot, että toden teolla olette tätä arkea nyt harjoitelleet saman katon alla vuoden. Molemmilla on omat lapset ja eniten huolta tuottaa pienimmän lapsen, neljävuotiaan hoito. Oletan, että pienin lapsi on miehesi, mutta tuo lauseesi jättää auki senkin mahdollisuuden, että pienin lapsi on sinun? Mies ja hänen entinen puoliso ovat molemmat suurpiirteisiä ja välillä heidän lapsi on sinun vastuullasi.

Pelkästään tämä tieto, että neljävuotias lapsi jätetään sinun hoitoosi, kertoo jostakin luottamuksesta. On niitäkin uusperheitä, joissa puolison entinen kumppani ei luota omaa pientä lastaan ollenkaan puolison uudelle kumppanille. Hän saattaa myös ruokkia mielikuvia, että isän uusi kumppani on jotenkin hankala ihminen. Tässä on siis kuitenkin teillä jokin luottamus säilynyt siihen, että aikuiset ovat aikuisia ja tahtovat hyvää ainakin kaikille lapsille. Te olette jo onnistuneet jollakin tavalla rakentamaan luottamusta.

Ajalla on merkitystä. Vuosi on yhtä aikaa pitkä ja lyhyt aika. Viime aikoina on alettu kiinnittämään huomiota siihen, että kahden eri perhetaustasta tulevien lasten ja aikuisten ei voi aina olettaakaan, että yhteinen uusi arki muotoutuu kovin nopeasti. Uuden perheen yhteiset pelisäännöt eivät useinkaan synny hetkessä ja helposti tuosta vaan. Monet riidat nousevat arkisista asioista. Toisen perheessä on vaadittu, että ulkotakki on aina naulakossa, toisen perheessä takin on voinut heittää oman huoneen tuolille. Teillä on molemmilla lapsia etkä kerro tarkemmin miten huoltajuudet ja lasten asumiset on sovittu. Vuodenkin jälkeen voi tuoda vapautta jos päätätte, että opiskellaan asioita vielä toinenkin vuosi. Siinä tarvitaan uteliasta ja avointa mieltä puolin ja toisin. Olette varmaan tätä kyllä tehneetkin jo aika paljon. Uteliaana voi yhä avoimesti kysyä, miten tämä tai tuo asia on tehty ennen teidän perheessä?

Joskus auttaa, jos kaikki aikuiset tai lapsetkin voivat istua saman pöydän ääreen. Voisiko tämä onnistua? Ei pidä ajaa tietenkään itseään liian vaikeilta tuntuviin tilanteisiin, jos paine tuntuu vielä liian suurelta. Silloin voit pyytää, että miehesi neuvottelee kahdestaan asioista entisen puolisonsa kanssa. Heillä kuulostaa olevan kuitenkin jonkinlaiset keskusteluvälit?

Sinulla on aivan kohtuullisen kuuloisia toiveita. Haluaisit kuulla asiat suoraan ja ilman muuta on reilua, että muut eivät tee päätöksiä sinun puolestasi. Sanot, että on uskomattoman vaikeaa suhtautua asiallisesti miehesi entiseen puolisoon, mutta jos tuota noin osaat pohtia, saatat hyvinkin jaksaa suhtautua aikuismaisesti häneen? Tiedät, että kyse on sinun ja lasten paremmasta arjesta. Tärkeät aiheet ovat nyt esillä.

Jos tarkasteluun ottaa miehesi ja hänen entisen puolisonsa tavan toimia lapsia koskevissa asioissa, niin sinun kannalta he ovat liian suurpiirteisiä ja tämä lisää sinun vastuuta. Toisten perusluonteen ja temperamentin muuttaminen on vaikeaa, ellei mahdotontakin puuhaa. Silti saat kertoa, vaikka konkreettisten esimerkkien kautta, miten asiat näyttäytyvät sinulle. Sinun rooli uutena kumppanina on merkittävä. Voit olla käynnistämässä ja mahdollistamassa keskusteluja ja uutta sopimista.

Sinulla on yhtä aikaa mahdollisuus pitää kiinni omista rajoistasi ja käynnistää yhteistyöneuvotteluja. Sinun yli ei saa kävellä ja yhtä aikaa voit kuitenkin sanoa kaikille, lapsille ja näille muille aikuisille, että nyt tarvitaan keskusteluja ja sopimista toimivamman arjen suuntaan. Siitä hyötyisivät kaikki. Oman biologisen vanhemman ja lapsen suhde on uusperheessäkin aivan erityinen suhde. Silti sopimalla ja avoimesti erilaisia perhetaustoja ”tutkimalla” voi löytyä parempia tapoja toimia.

Uusperheissä on usein onnistumisen painetta ja syyllisyyden kysymyksiä. Sitten on paljon toivoa ja iloa. Voitko kertoa muille aikuisille, että sinun kannalta tässä jokin ahdistaa ja haluaisit sopia arjen sujumista helpottavista käytännöistä. Uusperheet eivät ole pelkästään ”kahden kauppa”. Teillä on miehenne kanssa molemmilla muitakin tärkeitä ihmisiä ja rakkauden kohteita. Silti ytimessä, koko paketin lisäksi, on teidän kahden parisuhde. En tiedä olenko kuullut oikein sen mitä kaikkea kysyt. Vielä nousi mieleeni, että onko postissasi mukana myös huoli siitä, minkälainen suhde miehellä on edelleen entiseen puolisoonsa ja välillä taitaa tuntua siltä, että hän asettuu liiaksi entisen vaimon puolelle? Onhan tuokin sinun kannalta oleellista, miten koet paikkasi kumppanisi rinnalla. Kerrot aika vähän mitä miehesi toivoo, paitsi sinua ymmärtämään enemmän entistä puolisoaan. Voisiko muustakin kysyä?

Rohkaisen tästä kaikesta keskusteluja jatkamaan, vaikka tunnet, että väsymys jo uhkaa. Jotain yleensä alkaa tapahtua, kun olet jo lähtenyt liikkeelle.

Perheneuvoja Markku