KYSYMYS: Olen 45-vuotias aviossa ollut mies. Nyt olen joutunut työttömäksi, menettänyt asuntoni ja vaimoni lähti veljeni matkaan. Minulla ei siis mene hyvin ja olen menettänyt täysin oman itsetuntoni ja kunnioitukseni omaa miehisyyttäni kohtaan. Tässä suuressa masennuksessani ja ahdingossani on vain suurena lohtuna poikani, jonka kanssa keskustelemme paljon.
Poikani oli lukenut Neil Straussin Pelimiehen ja ollut pelimiesfoorumeissa. Niissä pojat keskustelevat naisten iskemisistä ja tekniikoista vietellä naisia. Suhtaudun tällaiseen toimintaan varauksella. Toisaalta en halua myöskään loppuelämääni olla yksin. Ongelma on se, että olin niin pitkään parisuhteessa, että en yksinkertaisesti enää muista, miten sillä pyörällä niin sanotusti ajetaan.
Luulin olleeni onnellisessa parisuhteessa, kunnes huomasin ettei se totta ollutkaan. Nyt pitäisi siis palata radalle, mutta lähestymisen suhteen olen pahasti ruosteessa. Mitä siis tehdä?
Poikani on sanonut, että hän voisi ohjata minut johonkin turvalliseen foorumiin joka on hyvin muulta maailmalta piilossa. Ja voisin yhteisön avulla alkaa parantamaan taitojani. Jos nyt muuta en aiokaan tehdä, niin olen alkanut lukea Neil Straussin Pelimiestä.
Haluaisin kuitenkin aikuisen ja asiantuntijan näkemyksen siitä, miten mies, joka on ollut pitkään parisuhteessa ja menettää sen, niin miten hänen pitäisi alkaa toimia, että hän saisi uuden parisuhteen.
Uroskotka
Hyvä Uroskotka!
VASTAUS: Kiitos viestistäsi. Pohdit sitä, mitä keinoja voisit käyttää löytääksesi uuden suhteen päättyneen parisuhteesi jälkeen. Kysymykseesi on vaikea vastata, koska meillä ihmisillä on niin erilaisia tapoja tutustua toisiimme. Pelimiesfoorumit, joista kirjoitat, tarjoavat useimmiten hiukan stereotyyppisiä neuvoja suhteiden solmimiseen. Käytät itsestäsi nimitystä uroskotka. Pohdin, millaista kuvaa miehisyydestä nimimerkki edustaa. Mikä saa sinut ajattelemaan, että sinun tulisi olla kuin uroskotka? Käsitykseni mukaan monet naiset kaipaavat kuitenkin uroskotkien ja pelimiesten sijaan hyvin toisenlaisiakin miehiä. Niitä, jotka ovat enemminkin kuin varpuset tai hömötiaiset. Kannustaisinkin sinua miettimään, mikä olisi sinulle luontevin tapa, paikka ja aika tutustua naisiin. Onko sinulla esimerkiksi harrastuksia, joiden parissa voisit tavata samanhenkisiä ihmisiä? Yhteiset kiinnostuksenkohteet nimittäin näyttävät liittävän ihmisiä yhteen.
Kirjoitat saaneesi tukea pojaltasi, jonka kanssa keskustelette paljon – myös naisten iskemisestä ja viettelemisestä. Kirjeestäsi välittyy lämmin ja läheinen suhde poikaasi, mitä pidän arvokkaana. Toisaalta ajattelen, että poikasi ei tulisi olla neuvonantajasi parisuhdekysymyksissä, koska silloin lapsen ja vanhemman väliset roolit menevät sekaisin. Edustatte kuitenkin poikasi kanssa eri sukupolvia ja olette eri elämäntilanteissa. Sinulla on paljon enemmän elämänkokemusta ja sen mukanaan tuomaa viisautta, jota ajattelen poikasi tarvitsevan sinulta. Onko sinulla muita läheisiä, joiden kanssa voisit puhua? Löytäisitkö asuinpaikkakunnaltasi jonkin miehille suunnatun ryhmän, jossa voisit keskustella miehenä olemiseen liittyvistä kysymyksistä?
Olet kokenut paljon suuria menetyksiä. On varsin inhimillistä ja ymmärrettävää, että menetyksesi ovat vaikuttaneet itsetuntoosi ja miehisyyteesi, kuten kirjoitat. Et kirjoita siitä, miten kaikki on tapahtunut ja missä järjestyksessä olet kokenut menetyksesi. Oletko esimerkiksi jäänyt ensin työttömäksi, josta on seurannut vaikeuksia, jotka ovat vaikuttaneet avioeroosi? Kannaltasi olisi varmasti tärkeää, että voisit ymmärtää menetystesi syy- ja seuraussuhteita. Toivon, että voisit viipyä riittävän pitkään menetysten äärellä. Menetykset synnyttävät väistämättä erilaisia tunteita: alaviritteisyyttä, vihaa ja esimerkiksi surua. Itsetuntosi romahtaminen kertoo mielestäni siitä, että surutyösi menetysten vuoksi on vielä kesken. Pohdinkin, onko vielä oikea hetki solmia uutta parisuhdetta?
Olet joka tapauksessa elämäsi yhdessä tärkeässä taitekohdassa, johon on hyvä pysähtyä hetkeksi. Parhaimmillaan voit löytää uusia puolia itsestäsi ja elämästä ylipäätään. Joudut samalla arvioimaan mennyttä, mutta suunnittelemaan myös tulevaa. Ajatuksesi uuden parisuhteen mahdollisuudesta kertoo siitä, että sinulla on myös joku toivon näköala. Teologi Martti Lindqvist on kirjoittanut viisaasti: ”Toivo ankkuroituu totuuteen ja toteutuu armon kautta. On tärkeää nähdä elämä sellaisena kuin se on toteutunut, vaikka sen katsominen tekisi kipeää. Toivo on kykyä haluta, että huominen olisi. Minulle ja sinulle. Ja myös meidän jälkeemme.”
Kaikkea hyvää toivottaen,
perheneuvoja Joona
18 kommenttia
Ei pelimiehille
4.5.2014 14:43
Hei, haluaisin vain kommentoida Uroskotkalle, että unohda ne pelimiesteoriat - eiväthän ne päteneet Neil Straussinkaan kohdalla, hän alkoi lopulta seurustella naisen kanssa, joka nauroi moisille teorioille ja näki niiden läpi. Parhaiten tutustut aikuiseen ja fiksuun naiseen olemalla oma itsesi ja kertomalla, mitä käyt läpi ja mitä olet kokenut. Onnea!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
5.5.2014 01:08
Niitä ennen Straus ei naista saanut joten ehkei niitä nyt pidä ihan kokonaan sivuuttaa. Juttu on kuitenkin niin, että ne ovat tarkin kuvaus miesten ja naisten keskimääräisestä pariutumisyhtälöstä mitä on tällä hetkellä saatavilla.
GMS1
6.5.2014 01:00
Heh, milläs kakkuloilla se kirja on luettu? Ilman pelimiestaitojaan Strauss ei ikinä olisi kyseistä naista tavannutkaan saati sitten saanut häntä. Noh, ei suhde sitten toiminutkaan ja Strauss palasi pelimiesoppiensa pariin hyvinkin nopeaan.
Vaikka kuka nainen sanoisi mitä tahansa, pelimiesteoriat toimii aina, jokaisen kohdalla. piste.
GMS1
6.5.2014 01:11
ja vielä unohtui, Straussin suhde tipahti juuri siihen että hän vihdoin muuttui naisen tahdon mukaan jolloin muijan mielenkiinto, kunnioitus ja arvostus äijää kohtaan katosi kuin tuhka tuuleen.
Rehellinen ja aito saa toki olla, mutta varo mitä kerrot ja miten, naiset haistavat heikkouden vaikka päästäisit kuinka agentin. :)
shiwan8
4.5.2014 23:32
Lopetin lukemasta kohdassa jossa suoraan valehdeltiin naisten kaipaavan "varpusia" ja "hömötiaisia" "uroskotkien" sijaan. Sellaista naista ei ole olemassakaan joka olisi päästään terve ja kaipaisi jotain tossukkaa. Ne tossukoiden kaipailijat ovat niitä joiden mielestä miesten kyykyttäminen on kivaa eivätkä pärjää jos mies pitää puoliaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Make----
5.5.2014 06:49
Karkealla ja yleistävällä tasolla todettuna naiset, mukaan lukien hiljaisimmat hissukat, eivät ole ensisijaisesti kiinnostuineita mukavista ja asiallisista tyypeistä kuin jossain leffoissa. Suurin osa haluaa Maken, josta kaikki muutkin ovat kiinnostuneita ja joka voisi kairata puolta luokan naisista.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Andersson^^
7.5.2014 13:23
Hanki työ ja asunto. Ilman työtä ei ole rahaa ja ilman rahaa on vaikea palauttaa itsetuntoa kuntoon. Ja ala harrastaa jotain urheilulajia - kävely, juoksu, painonnosto, uinti - kaikkea sellaista, joka lisää aktiivisuuttasi ja kasvattaa lihaksiasi. Käy tanssimassa ja paranna tanssitaitoasi. Seuran löytäminen sujuu paremmin oikeassa elämässä kuin netissä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Honeybunny11
7.10.2014 02:50
Samaa mieltä. Ja jos juot alkoholia, lopeta se aivan kokonaan. Alkoholi ei ratkaise mitään ongelmia vaan se vie keskittymiskykyä kun tahtoo parantaa elämäänsä.
1. Päivitä CV. Työkkärissäkin annetaan hyviä neuvoja CV:n päivittämiseen.
2. Hanki työpaikka.
3. Miten asut nyt? Vuokralla vai omassa? Sillä ei oikeastaan ole väliä kunhan jossain asut joka tuntuu kodilta ja on siisti. Omistusasuntoon menee paljon rahaa. Naiset pitää siisteistä ja kodikkaista kodeista.
4. Urheiluharrastus. Niitä on laidasta laitaan. Liikunta on hyväksi sielulle ja ruumiille.
5. Käy ulkona ja tapaile ihmisiä. Käytä niitä pelimiesteorioitasi vaikka vain juttelemaan niitä näitä ihmisten kera. Siten oppii juttelemaan tuntemattomille. Jossain vaiheessa voit tavata kunnollisen naisen pubissa, kaupassa, bussissa, kahvilassa tms.
P.S. Toivota eksäsi ja veljesi helvettiin ja sysää heidät sivuun ajatuksistasi.
tsemppiä!!!!
8.5.2014 06:31
Naisen näkökulmasta on pakko todeta, että nauroin ääneen maininnalle varpusista ja hömötiaisista - itseeni vetoaa pehmeyttä ja vaatimattomuutta paremmin miehessä itseluottamus, itsevarmuus ja tietynlainen röyhkeys (ei kuitenkaan synonyymina ylimielisyydelle). Kai tämä on sitä biologiaa sitten. Eli pysyttele uroskotkana tai (jos nimimerkkisi oli ihanne tulevasta sinusta) hankkiudu sellaiseksi. Alkuun pääsee lihaksikkaalla kropalla, hyvillä käytöstavoilla ja huumorintajulla. Tunne oma arvosi äläkä anna naisten viedä - sinä viet.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
9.5.2014 22:00
Tämä.
Honeybunny11
7.10.2014 02:39
Samaa mieltä. Itsekään en kaipaa pikkulintuja, vaan kyllä se uroskotka on se, mikä mieheni on ja miksi häntä rakastan. Mutta mitä se uroskotka on? Mulle se on sellainen joka on vastuuntuntoinen, miehekäs olematta kusipää, ja rakastava.
Shiwanelle
8.5.2014 15:17
Mielestäni tässä uroskotka vai hömötiainen -kysymyksessä on kyse kahdesta ihan erilaisesta parinvalintakuviosta.
Uroskotka-kuviossa etsitään sitä, mitä ympäröivät vaikutteet ovat opettaneet haluamaan ja mitä muidenkin ajatellaan haluavan ja mihin geenit vetävät. Menestyvää pelimiestä, seksikästä tai hoivaavaa naista, stereotyyppejä. Tässä vaiheessa perhe on yleensä vielä perustamatta ja tuo geneettinen kelpoisuus (lasteni äisiksi/isäksi) on vahva valintaperuste, tiedostetaan sitä itse tai ei. Ja kukin oman "tasonsa" mukaisesti. Sitten petytään kun itse ei kykene elämään sitä stereotyyppiä, jota toinen minulta odottaa, tai toinen ei enää pysy siinä stereotyypissä, jonka halusin itse pyydystää itselleni. Näyttelyesine tuottaa pettymyksen olemalla vain ihminen...
Hömötiainen-kuviossa puolestaan on päästy yli sellaisesta vaiheesta ja etsitään ihmistä, jonka kanssa ihmisyys kohtaa toisessa ihmisessä olevan ihmisyyden. Jotain syvempää, jotain joka ei todella katso ulkomuotoa tai muuta stereotyyppisiä kumppaniodotuksia. Yleensä ihminen tulee tähän vaiheeseen vasta perheen jo perustettuaan ja saatuaan tarpeeksi tuosta uroskotka-kuviosta ja sen ohuudesta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Shiwanelle
8.5.2014 19:02
Ai niin ja useimmat eivät tule jälkimmäiseen vaiheeseen koskaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
9.5.2014 22:03
Nykymaailmassa, jossa lähes kaikki kulttuurit promoavat juurikin sitä ajatusta, että vain "superalfa" on kyllin hyvä, tuo on täysin totta. Todettakoon vain, ettei se jälkimmäinen ole "yli" pääsemistä vaan lähinnä vaihe jossa kiinnostus lisääntyä on joko ajanut ihmisen epätoivoon asteelle jossa "kaikki" kelpaa tai sitten se lisääntymisvaihe on ohitettu eikä asia enää kiinnosta.
Semmosta-tänään
9.5.2014 11:55
"Hömötiainen-kuviossa puolestaan on päästy yli sellaisesta vaiheesta ja etsitään ihmistä, jonka kanssa ihmisyys kohtaa toisessa ihmisessä olevan ihmisyyden."
Mielenkiintoinen väite ihmisen kehityksestä. Mitä jos "kehityskulku" onkin päinvastainen ja haluaa ensiksi "hömötiaisen", mutta "kehittyy" kuvaamallesi "alemmalle" tasolle?
Ymmärrän, että "hömötiais-malli" vetoo näennäisessä syvällisyydessään, koska viittaat käsitteisiin, kuten ihmisyys. Miksi se, että esimerkiksi haluaa lapsilleen fyysisesti hyvän geeniperimän olisi vähemmän syvällistä kuin "sieluun katsominen"?
Kertoohan esimerkiksi ulkonäön perusteella tehty kumppaninvalinta syvällisiä asioita ihmismielestä ja sen mekanismeista. Mielestäni voi olla yhtä syvällistä rakastaa ulkoista kuin sisäistä kauneutta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
TerhoToivoTapio PAJULA
11.5.2014 19:54
Jos muija häipyy oman veljen mukaan,niin tilanne on ollut jo pitkään päällä eikä se ole läheskään sama kuin se olisi ollut joku muu kuin omaa sukua.Väitän että jos aloitus olisi totta niin veri kiehuisi suonissa ja nuo höpinät suhde analyyseistä menisi ohi korvien,minä ainakin tekisin jotain jota saisin varmaan katua myöhemmin mutta mitkään keskustelut ja järkisyiden löytyminen ja elämän järjesteleminen ei kyllä tulisi ihan ensimmäisenä mieleen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Pjotrprkl
13.8.2014 10:12
Veljen mukaan? Kaikki neuvoni tilanteessa ovat painokelvottomia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
kohtuuskaikessa
24.10.2014 04:15
Älä puhu enää veljellesi äläkä exällesi. Paska tempaus molemmilta.
En tunne näitä pelimieskikkoja mutta suuresti epäilen niiden tehoavan kaikkiin naisiin. Ja jos jotain kikkoja käytetään suhteen jatkuessakin niin sehän estää koskaan oikean aidon läheisyyden muodostamisen sen toisen ihmisen kanssa. Kun kikkojen käyttö tarkoittaa ettei ole rehellisesti oma itsensä.
Itse olen nelikymppinen nainen ja onnellisesti naimisissa jo lähes kaksi vuosikymmentä. "Pelimiehet" ei koskaan kiinnostaneet, se yli-itsevarmuus vaikutti tyhmältä ja ärsyttävältä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin