KYSYMYS: Olemme olleet yhdessä vaimoni kanssa 20v. Meillä on neljä yhteistä lasta joista ensimmäinen jo omillaan opiskelemassa. Kotona 3 tytärtä. Vuosien saatossa suhde vaimooni muuttunut ja olemme erkaantuneet toisistamme. Noin 4 vuotta sitten olimme tilanteessa että hän oli luonut suhteen mieheen ja tapaili häntä. Hänen sanojensa mukaan sänkyyn ei menty. Tuolloin tein selväksi että toisesta vastaavasta virheestä seuraa ero. Toinen kerta tuli nyt.

VASTAUS: Kiitos kirjeestäsi. Teillä on takana pitkä liitto, 20 vuotta, ja paljon yhteistä historiaa. Koko sen ajan olette eläneet perhe-elämää neljän eri-ikäisen lapsen kanssa. Kerroit, että olette vuosien saatossa vieraantuneet ja etääntyneet toisistanne. Niin helposti tapahtuu, kun perheen pyörittäminen ja lasten tarpeet vievät huomion. Miehen ja naisen välinen suhde jää vanhemmuuden jalkoihin. Mietin, miten sinä olen pärjännyt sen asian kanssa. Oletko kaivannut vaimoasi naisena vierellesi ja lähellesi? Miten olet kaipuutasi hänelle ilmaissut?

Mieleeni tulee kertomasi perusteella, että vaimosi on ehkä jossain vaiheessa väsynyt olemaan pääsääntöisesti äiti ja halunnut tuntea itsensä naiseksi jälleen. Onkohan hän silloin lähestynyt sinua miehenä isän roolin takana? Mietin, miten hän on mahtanut sen tehdä ja onko se tavoittanut sinut. Jostain syystä, jota emme nyt tiedä, vaimosi on lähtenyt hakemaan huomiota ja vahvistusta naiseudelleen kodin ulkopuolelta. Kun ensimmäinen kerta silloin neljä vuotta sitten paljastui, oli liitossanne tuhannen taalan paikka. Kriisihän on aina paitsi uhka, myös mahdollisuus johonkin uuteen. Siksi minua kiinnostaa, miten toimitte silloin. Ilmeisesti totesitte molemmat, että ette halua menettää toisianne ja haluatte jatkaa yhdessä. Millaista teillä oli silloin? Oliko suhteenne sen jälkeen entistä läheisempi ja lämpimämpi? Jos näin oli, mitä tapahtui välissä olleiden vuosien aikana? Pääsikö arjen harmaus taas sammuttamaan syttyneen kipinän?

Se, että vaimosi alkoi muuttua kylmäksi, kertoo minulle, että hän alkoi ottaa etäisyyttä sinuun. Hän on todennäköisesti pohtinut eron mahdollisuutta jo jonkun aikaa. Eroaminen vanhasta tutusta on vaikeaa ja monesti ristiriitaistakin. Lähtijä alkaa usein käyttäytyä vihamielisesti puolisoaan kohtaan. On helpompaa lähteä, kun on vihainen. Se suojaa mieltä muistamasta kaikkea sitä hyvää, jonka takia on kuitenkin jatkanut näin pitkään yhdessä.

Olette todellakin tienristeyksessä, kuten kirjoitit. Nyt on tärkeä kohta teidän molempien miettiä, mitä elämältänne haluatte. Kuinka paljon rakkautta toista kohtaan on vielä jäljellä? Onko sitä vielä sen verran, että hiillokseen puhaltamalla voisi sytyttää uudelleen lämpöä ja hehkua? Jotta liitto voisi jatkua, toivoa ja tahtoa yrittää tulee olla molemmilla. Jos syyt pysyä yhdessä ovat tottumus tai syyllisyys ja häpeä mahdollisesta erosta, ovatko ne riittäviä?

Jos molemmat olette valmiita ja halukkaita vielä jatkamaan yhdessä, pidän tärkeänä, että käytte nyt suhteenne perinpohjaisesti läpi. Mitkä kaikki asiat ovat saaneet teidät etääntymään? Millaisia pettymyksiä ja loukkaantumisia olette kohdanneet? Millä eri tavoilla olette yrittäneet ratkaista parisuhteenne ongelmia? Mitä kumpikin toivotte ja tarvitsette? Pystyykö vaimosi antamaan sinulle riittävästi sitä, mitä tarvitset ja pystytkö sinä antamaan hänelle, mitä hän tarvitsee? Mihin asioihin on syytä tulla muutosta? Millaisena haluaisitte parisuhteenne jatkuvan? Jos näitä asioita tuntuu vaikealta käydä läpi kahden kesken, suosittelen lämpimästi hakeutumaan pariterapeutin vastaanotolle. Pariterapian ja avoimen keskustelun kautta teillä on mahdollisuus oppia uutta itsestänne ja toisistanne.

Mikäli taas vaimosi pysyy eropäätöksessään, on tärkeää ettette anna omien katkeruuksienne haitata lastenne elämää, vaan pysytte kypsinä aikuisina ja turvallisina vanhempina edelleen.

Toivon sinulle voimia ja kestävyyttä kriisin keskelle.

Lämpimin ajatuksin
perheneuvoja Paula