KYSYMYS: Hei, elän tällä hetkellä monimutkaisia aikoja. Ajauduimme "ex" naiseni kanssa erilleen monestakin syystä vaikka mitää oikeaa syytä ei ollut (kasvukipuja ja itsemme kadottaminen). Parhaimillaan suhde oli UPEAA. Pitkään jahkailimme ja yhteydenotot toivat vaan kipua ja tuskaa ettei voi olla toisen vierellä. Emme kuitenkaan palanneet yhteen.

VASTAUS: Yritetäänpä purkaa monimutkaista tilannettasi. Suhde ex-naisesi kanssa on ollut parhaimmillaan upeaa isoilla kirjaimilla. Eron syiksi nimeät kasvukivut ja itsenne kadottamisen. Mitähän tarkoitat tuolla viime mainitulla? Elittekö niin tiiviisti ja läheisesti yhdessä, että kummankin oma yksilöllisyys, yksityisyys ja omat tarpeet eivät saaneet riittävästi tilaa? Yleensä suhteen alussa on symbioottinen vaihe, jossa me-kokemus on niin vahva, että yksilöllisyys voi tallautua sen jalkoihin. Olisiko eronne tapahtunut tuollaisessa suhteen kasvukohdassa, jossa olisi pitänyt antaa tilaa erillisyydelle ja itsenäisyydelle eli etsiä tasapainoa läheisyyden ja me-hengen sekä kahden omilla jaloillaan seisovan yksilön tarpeiden välille? Jos oli kyse jostakin tämän tyyppisestä prosessista, voisi kuvitella, että eron syyt nousivat elämään kuuluvista kasvukivuista. Ei siis ihme, että kumpikin teistä miettii tahollaan mahdollisuutta palata yhteen.

Olen kuulevinani kysymyksestäsi, että tunteesi exää kohtaan olisivat vahvemmat kuin nykyistä naisystävääsi kohtaan. Exän kanssa oli upeaa, nykyisen kanssa vain menee hyvin.

Kukaan ei tietenkään voi kertoa, kumpi suhde sinun kannattaisi valita. Kuten sanot, takuita ei ole. Parisuhde on ennen kaikkea tunnesuhde, joten sikäli ajattelen, että sydämen ääntä ei kannata sivuuttaa. En tiedä, mitä kaikkea tarkoitat tässä yhteydessä järjellä. Sitäkö, että kun uusi suhde menee ihan kivasti ja matka on varattu, tietä takaisin päin ei ole? Mielestäni järkevää olisi antaa itselleen riittävästi aikaa selvittää tunteensa. Vahvasti järkisyihin perustuvat suhteet ovat alttiita ulkopuolisille ihastuksille, jos ne eivät kykene vastaamaan kummankin puolison tunne-elämän tarpeisiin. Jos siis alat vahvasti kokea, että entinen suhde kutsuu enemmän - ja jos exä on samaa mieltä - teidän ehkä kannattaisi antaa suhteellenne uusi mahdollisuus ja kokeilla, miten paljon olette kasvaneet ihmisinä ja miten kestävää tunne välillänne on. Tämä valinta merkitsee kuitenkin sen tiedostamista ja hyväksymistä, että paluuta nykyiseen suhteeseesi tuskin on.

Millaiset tunteet sinulla on nykyistä naisystävääsi kohtaan? Rakastatko häntä? Onko hän itsessään sellainen persoona, jonka kanssa näkisit ihanan yhteisen tulevaisuuden, jos exä ei olisi noussut sekoittamaan päätäsi? Anna itsellesi aikaa kuulostella tunteitasi, mutta älä vedätä ketään. Kun päätät lähteä jompaankumpaan suuntaan, hyväksy se, että toinen vaihtoehto jää.

Itsetuntemusta ja viisaita askeleita!
Päivi, perheneuvoja