Hei! Olen 20-vuotias nainen ja minulla on ongelma.
Olen tapaillut yhtä miestä noin kolme kuukautta. Mies on minua paljon vanhempi, mutta ikä ei ole koskaan ollut ongelma. Hänellä on sukutila jossa on töissä aamusta iltaan. Nämä kolme kuukautta on ollut hyviä ja meillä on ollut kivaa toistemme kanssa. Vaikka emme näekään kuin iltaisin ja välillä päivällä. Yleensä puhumme netissä tai viesteillä.
Olemme käyneet jopa viikonloppureissulla yhdessä.
Nyt en ole nähnyt miestä kohta kahteen viikkoon. Hän laittoi minulle viestiä, kun oli matkalla, että hän on miettinyt asioita. Hän mm. puhui siitä, että kun hänellä ei ole ollut niin paljon aikaa meille ja ei olla tutustuttu. Ja, että minä menetän aikaa, kun olen hänen kanssaan ja, että häntä harmittaa tämä. Myöhemmin hän myös mainitsi, että meillä ei ole yhteisiä jutunaiheita.
Emme ole ollut virallisesti yhdessä. Sanoin hänelle viestillä takaisin, että ymmärrän ettei hänellä ole aikaa ja minulle on riittänyt ihan hyvin mitä meillä on ollut. Ja aikaa löytyy jos haluaa. Myös sanoin, että ei kukaan pysty kolmen kuukauden jälkeen tietämään onko edes jotain yhteisiä juttuja. Itse en läheskään tunne häntä vielä ja yritin sanoa hänelle, että kannattaako vielä luovuttaa, koska ei olla tunnettu niin kauaa vielä.
Meidän on pitänyt nähdä ja jutella asioista, mutta hänellä ei ole ollut aikaa tai kiinnostusta (tai uskallusta) siihen. Ongelma on siinä: välitän hänestä jo liikaa, enkä haluaisi luovuttaa vielä. Haluaisin tutustua enemmän ja nähdä mitä tuleman pitää. Olen sanonut hänelle kaiken ja yrittänyt kysellä olisiko tänä iltana aikaa, mutta en ole saanut mitään vastakaikua. Olen yrittänyt olla puhumatta hänelle pariin päivään, mutta mietin vaan häntä. En saa edes nukuttua. Tiedän, että hän edes vähäsen välittää minusta edelleen ja tämä asiakin tuli minulle ihan yllätyksenä.
Eli mitä minä teen? Olenko vain hiljaa ja odotan mitä hän joskus sanoo, jos sanoo? Muiden on helppo sanoa minulle, että unohda se, jos ajattelen melkein 24/7 sitä miestä.
Kauanko mies miettii, että mitä haluaa? Olen ihan sekaisin tästä tilanteesta, koska tämä tuli täysin puskista. Minun puolelta tässä ei ole mitään ongelmaa. Olen antanut hänelle aikaa mietiskellä ja olla rauhassa. Ennen puhuimme joka päivä, mutta nyt jos kirjoitan hänelle jotain, en tiedä saanko edes vastausta. Hän sanoin, että jutellaan joku ilta, niin odotanko vain sitä iltaa?
Haluaisin edes jonkinlaisen vastauksen tähän hommaan, vaikka se olisikin loppullinen ero.
nimimerkki Sekaisin, 20-v
Hyvä neiti Sekaisin,
Kiitos viestistäsi. Olet tutustunut kiinnostavaan mieheen, joka herättää sinussa tunteita. Sinulla tuntuisi olevan halua liikkua suhteessa pidemmälle kuin miehellä. Mies ei vastaa viesteihisi, kertoo ettei teillä ole yhteisiä jutunaiheita, häneltä ei löydy aikaa tapaamisillenne eikä hän anna kysymyksiisi täsmällisiä vastuksia. Näyttäisi, että mies on poistumassa takavasemmalle.
Kun joutuu pettymään omissa toiveissaan ja odotuksissaan, se tekee kipeää. Sinä tunnistit miehessä jotain hyvää, kiinnostavaa ja sellaista, mihin halusit liittyä. On ymmärrettävää, että sitä haluaa tavoitella. Me emme tiedä, mitä mies sinussa tunnisti ja näki. Tiedämme vain hänen vetäytymisen ja välttelyn. Se voi tuntua epäreilulle, kun itse on investoinut suhteeseen enemmän odotuksia ja tunteita. Voit tietenkin kysyä, mikä saa hänet vetäytymään, mutta takeita ei voi antaa, että hän vastaisi kysymykseen sen paremmin kuin lupaukseensa ”jutella joku ilta”. Ehkä voisit myös yrittää laittaa jonkin takarajan yhteiselle keskustelullenne, johon mennessä tapaamisenne on tapahduttava ja sen jälkeen et enää häntä odota. Näin voisit jossakin kohtaa vapauttaa itsesi hänen odottelustaan. jos hän ei siihen mennessä ole ottanut sinuun yhteyttä tai järjestänyt kohtaamistanne, viesti lienee selvä: ”Olen poistunut vähin äänin kuviosta”.
Joskus vaan on juotava se kuuluisa ”katkera kalkki”, nieltävä tappionsa ja nuoltava haavansa. Kerroit, että sinulla on ystäviä. Toivottavasti voit antaa heidän lohduttaa sinua, jos käy niin, että suhde tämän miehen kanssa ei nouse siivilleen.
Jos kuvittelemme, että sinulle ja tälle miehelle ei synnykään suhdetta, voit silti käyttää tilanteen hyväksesi. Voit miettiä, mitkä asiat tässä miehessä olivat erityisen kiinnostavia ja kutsuvia. Mitä kaipaat suhteiltasi miehiin? Mihin miehessä olit pettynyt tai mistä et pitänyt? Entä mitä sinulle merkitsee se, että olet ehkä valmis satsaamaan suhteeseen vielä silloinkin, kun toinen ei? Mitä siitä ajattelet ja mitä se sinusta kertoo? Voit myös miettiä millainen itsetunto sinulla on ja miten haluat sinua kohdeltavan? Pettymykset romanttisissa toiveissa ovat yleensä jonkinlainen haava itsetunnollemme. Toivon, että voit paikata haavaan yhdessä läheistesi kanssa ja näkemällä omat vahvat ja pärjäävät puolesi.
Kaikkea hyvää sinulle toivottaen,
Iiris, perheneuvoja
13 kommenttia
licence27
9.12.2013 22:38
Oliko siis haaveissa muuttaa saman katon alle, mennä naimisiin ja perustaa perhe? Jos näin oli ja nainen on kolmen kuukauden päästä siihen valmis niin ei ainakaan kannata kotona odottaa että josko sieltä mieheltä tulisi puhelu tai viesti.
On todella vaikeaa jättää nainen josta pitää. Jos naisessa ei ole mitään suurempaa vikaa niin jättäminen käy vaikeammaksi kuukausi kuukaudelta. Jos suurin ongelma on ajanpuute tai ikäero niin ainakin itse löydän tuohon ensimmäiseen ihan päteviä ratkaisuja. Lähinnä siis jos et ole vielä uraantunut ja tahdot ruveta maatalon emännäksi- sit sinne täytyy mennä ja elää sen talon rytmissä, tehdä työt yhdessä, syödä yhdessä, nukkua yhdessä ja herätä yhdessä. Niin tulee väkisinkin yhteistä aikaa.
Itse tosin uskon että mies ajattelee vuosia tai vuosikymmeniä eteenpäin järjellä- ei niinkään tunteella. Jos ei ole uskoa yhteisen tulevaisuuden toimimiseen niin sitten se hiipuu.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
kuultua
10.12.2013 08:57
Kuulostaa silta etta mies voisi hyvinkin olla jopa naimisissa. Vedattanyt vaan nuorta likkaa sen aikaa kun omatunto salli.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Puumatar
10.12.2013 09:22
Se on naimisissa, olit vaan keski-iän kriisipano josta nyt on jännitys kadonnut.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Mieees
10.12.2013 09:44
En löytänyt tekstistä yhtään kohtaa, jonka perusteella mies olisi ihastunut tai rakastunut kirjoittajaan. Ikäerolla ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
Mies ei halua keskustella kanssasi, koska joko ei osaa tai halua. Hän kuitenkin yrittäisi jos olisi kiinnostunut sinusta.
Rakastunut/ihastunut mies vaan löytää aikaa jostain, oli elämäntilanne kuinka hullu tahansa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.12.2013 12:38
Meitä kaikenlaisia.. Itse olisin onnellinen, jos joku minua nuorempi nainen osoittaisi minulle huomiota; ja varmaan tämä nainen myös sen tietäisi. Olennainen osa toisen ihmisen lähestymisessä on vuorovaikutteisuus ja toisen arvostaminen jos päästetään ihminen omien rajojen sisälle ja tunteet tulevat mukaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
-Sekaisin-
10.12.2013 12:39
Paljon on tapahtunut tuon viestin jälkeen. Olemme nähneet ja tuntuu, että olemme lähtöpisteessä. Eli ei ole ollut suunnitelmissa yhteen muuttaminen, tarkoitin vain sitä yhteistä aikaa sillon tällöin. Eihän 3 kk jälkeen kukaan vielä suunnittele semmoisia.
Vastaa kommenttiinJa ei, mies ei ole naimisissa. Missä se vaimo on jos olen parikin päivää hänen luonaan?
Ehkäpä se mies juuri ajatteleekin pitkällä tähtäimellä tätä.
Vastaa kommenttiin
shiwan8
10.12.2013 14:50
Toivottavasti homma toimii. Henkilökohtaisesti suosittelen jättämään näiden vanhempien kommentoijien ennakkoluuloiset arviot huomiotta ja keskittymään olennaiseen, teihin. Ihmiset ovat erilaisia eikä muutama kyynikko/rakkaususkovainen ole se taho joka pystyy määrittämään millainen joku toinen on tapaamatta henkilöä itse.
Suurin osa miehistä todella arvostaa sitä, että joku nuori ja nätti heistä tykkää. Miehellehän optimaalinen tilanne on juuri se, että kun he ovat saaneet elämänsä suunnan selville (mikä siis harvoin todellisuudessa tapahtuu ennen 30 ikävuotta vaikka moni muuta luulee) siihen mukaan tulisi joku nuori yhteistä tulevaisuutta havitteleva nainen. Syyt tähän ovat niin sosiaaliset, psyykkiset kuin fyysisetkin.
Puumatar
12.12.2013 12:18
Voihan vaimo olla sukuloimassa, matkoilla, sairaalassa... Minä seurustelin nykyisen aviomieheni kanssa puoli vuotta ennen kuin sain (virallisesti, toki arvasin asian) tietää, että hänellä on (oli) avovaimokin.
Franny_Berry
12.12.2013 20:59
Niin, myöskin variaatio "Monta onkea yhtä aikaa vesillä" on huomioitava juttu... Lennossa on hauska vaihtaa jne (jota tukisi myös tuo, ettei aikaa "muka" ole). Nämä veijarit kyllä huomaa hivenenkin kokeneempi kohtalaisen helposti.
Toisaalta, voihan ikä tehdä miehelle sen tepposen, että oikeasti ajatteleekin asiaa pitkällä tähtäimellä, eikä ole varma riittääkö hän näin nuorelle tytölle vielä vuosienkin jälkeen tai haluaako toinen osapuoli lopulta oikeasti vakavasti pitkäksi aikaa sitoutua. Tai vastaavaa.
Jää nähtäväksi? :)
Tosivaikee
15.12.2013 19:16
Minulla ei ole mitään sanottavaa tähän asiaan mutta sanonpa kuitenkin.
Vastaa kommenttiinPitäisi laittaa jokin ikä siihen milloin saa aloittaa seurustelun.
Kanssaeläjät säästyisivät monilta typeriltä kysymyksiltä joita nämä pissi-Liisat ja Paavot esittävät julkisilla foorumeilla.
Minusta sopiva ikä olisi, 90 vuotta. Kun siinä iässä vasta pääsisi niin naisen kuin miehenkin makuun, ei olisi aikaa kysellä typeriä.
Tämä on ainoa oikea mielipide tähän asiaan, muita ei hyväksytä.
Vastaa kommenttiin
Mammi
16.12.2013 09:42
Tosivaikee, 93 v mies: olen samaa mieltä.
Tässä tosi pätevä kommentti, joka sisältää absoluuttisen oikean vastauksen. Jos ette ole samaa mieltä, en kommentoi tai suutun kirjoittamalla jotain muka perusteltua.
Todellisuudessa kai puhun itselleni ja tuon esille omaa erinomaisuuttani: mulle on käynyt näin tai ainakin jollekin tutulle, siksi olen oikeassa ja muut väärässä.
Kuunnelkaa, kunnioittakaa ja sisäistäkää tämän kommentin sisältö. Kertokaa siitä kaikille kansoille.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Mammi
18.12.2013 08:46
Pieni lisäys kommenttini: saatan joskus viitata johonkin tutkimukseen, jos oikein haen hyviä perusteluja. En tosin muista tutkimuksen nimeä, julkaisijaa tai tekijää, mutta se vaan sattuu olemaan tosi vakavasti otettava.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Marjaana76
2.1.2014 07:52
Kävin saman sorttisen jutun läpi juuri äskettäin. Ikää ja kokemusta on hieman enempi kuin aloittajalla. Sympatiat ja voimaa hänelle. Kolme kk on lyhyt aika tapailla, mutta riittävän pitkä aika sopia jatkuuko tapailu entisellään vaiko ei. Sopiva aika huomata onko toisesta tullut tärkeä, onko mielenkiintoa, jutun aiheita, vetovoimaa jne...Jos homma latistuu ja alkaa kaatumaan, se yleensä menee. Lämpöisiä tunteita voi olla, mutta ihminen josta välittää todella ja yhteistä pohjaa riittää alkaa tuossa ajassa kiintymään enemmän. Ei loitontumaan....tunteiden kasvua ja yhteen hitsautumista alkaa jo tulla. Toista alkaa jo tuntea ja toisen haluista, toiveista ja unelmista pääsee jyvälle. Niistä alkaa välittää tai sitten ei.
Vastaa kommenttiinMies jahkaa ja sinun tunteesi kasvaa. Aika paljon mies on jo sanonut, jos rehellisesti kuulemansa ottaa vastaan. Rakastunut vain ei kuule ja näe kovin hyvin...totuutta. Haluaa uskoa toiseen ja unelmiinsa, joihin toinen liittyy. Mitään ei vain saa väkisin. Toista ei voi pakottaa rakastumaan, sitoutumaan juuri sinuun. Ikäero ei ole tässä se pointti. Vaikuttaa moniin asioihin, mutta ei olennainen asia.
Vastaa kommenttiin