Hei! Olen seurustellut mieheni kanssa puolitoista vuotta, yhdessä olemme asuneet vuoden. Kaikki oli hyvin, kun asuin vielä vanhempieni luona. Olimme vapaa-ajan aina yhdessä, ja minulla ainakin oli kivaa. Kun muutimme yhteen, suhde on jotenkin lässähtänyt. Emme enää katso elokuvia tai vietä yhdessä aikaa muutoin kuin viikonloppuisin ajelemassa.
Hän käy koulua ja on illat töissä, minä olen päivät töissä. Olen turhautunut, koska teen kaiken kotona, ruuat, siivoan jne. Tuntuu, että asun tavallaan yksin, koska hän on poissa kaiken aikaa. Hän on minua kahdeksan vuotta vanhempi. Seksiä saa silloin, kun hän haluaa ja jaksaa. Olen yrittänyt puhua asioista, mutta saan vastaukseksi vain jaa, joo, vai niin...
Olen myös huomannut, että hän katselee joskus öisin kaikenlaisia naisten kuvia ja pornoa.
Olen miettinyt pitäisikö tässä muuttaa omaan asuntoon, koska olen kyllästynyt olemaan koko ajan yksin. Aikaisemmissa suhteissa olen tullut petetyksi ja tiedän, että olen mustasukkainen. Mietin aina, missä hän on viikonloppuisin aamuun asti, kun en ole mukana.
Nainen, 20
Hyvä ystävä.
Kiitos kirjeestäsi. Ihmettelet, mitä teidän parisuhteellenne on tapahtunut. Kun asuitte erillänne, kaipasitte yhteistä aikaa ja teitte paljon yhdessä ja teillä oli mukavaa. Kun muutitte yhteen, lähditte kulkemaan eri suuntiin. Sinä kaipaisit yhteistä aikaa ja yhteistä tekemistä, mies on omistautunut omille tekemisilleen; koululle ja työlle. Sinä hoidat kodin ja odotat...
Tilanteessasi oli muutama huolestuttava piirre. Olet yrittänyt saada keskustelua aikaan. Haluaisit kertoa, mitä parisuhteelta odotat. Keskustelu ei ole päässyt alkua pitemmälle. Murheellista. Entä jos kirjoittaisit. Lukisiko hän kirjeesi?
Pornon katseleminen ymmärrettävästi loukkaa sinua, kun et ole hänen katselemisensa ja haluamisensa kohde. Jäin miettimään myös viimeistä kommenttiasi siitä, että et tiedä, missä mies on viikonloppuisin aamuun asti.
Mitähän mies odottaa teidän parisuhteeltanne ja yhteiseltä elämältä? Vai onko hän tyytyväinen nykyiseen tilaan? Hän saa elää paljolti omilla ehdoilla ja sinä joustat. Mieti tarkkaan, mitä sinä odotat parisuhteelta? Mitä sinä odotat elämältä? Elämä on liian arvokas elettäväksi toivossa, että kaikki vielä muuttuu, jos vuodessa ei ole toivon merkkejä näkynyt.
Toivon sinulle asioiden selkiytymistä, päivien valkenemista niin kuin keväällä päivät tapaavat tehdä.
Saara, perheneuvoja
3 kommenttia
Anonyymi
28.2.2013 11:01
Ei kannattaisi noin nuoren pojankoltiaisen kanssa muuttaa yhteen. Suosittelisin vähintään 35-vuotiasta miestä, silloin olisi jopa mahdollista, että saisit ihan oikean miehen typerän pojannulikan sijasta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Nitr0
28.2.2013 19:13
Ei toimi, ero vaan tulee.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
4.3.2013 15:14
28 ei ole pojankoltiainen, vaan mies jolta voi jo odottaa aikuista suhtautumista elämään ja ihmissuhteisiin.
Vastaa kommenttiinKomppaan kirjeen kirjoittamista. Jos ei tehoa niin pillit pussiin. Asioista voi ja pitääkin puhua, niin kotitöiden jakautumisesta kuin seksistäkin. Ja mitä nopeammin kissa nostetaan pöydälle, sitä parempi. Parastahan olisi selvittää toisen kanssa kummankin odotukset ja asenteet yhteiselämän suhteen ennen kun esim. aloitetaan vakavampi suhde, mutta joskus tilanne vie mennessään... :)
Sen verran voin esillenostamisessa neuvoa että ei kannata aloittaa keskustelua sanoilla "Miksi et" tai "Sä aina" taikka jollain sarkastisella piikillä. Kannattaa kokeilla aloittaa "Kun sä (teet niin tai näin) niin musta tuntuu (hienolta/huonolta/mitälie)", eli mahdollisimman neutraalisti. Ettei toinen mene puolustuskannalle ihan tarpeettomasti.
Vastaa kommenttiin