Suhteemme on kestänyt viisi vuotta. Minulla on puolisooni moitteeton ystävyyssuhde. Viihdymme yhdessä, harrastamme yhdessä ja jaamme arjen huolet ja puuhat yhdessä. Läheisyyttäkin on yllin kyllin, mutta seksiä ei ole. Edellisestä seksikerrastamme on aikaa yli kaksi vuotta. Puolisoni puheista olen ymmärtänyt, että hän on kokenut aikaisemmissa suhteissaankin seksin taakaksi.
Pyytäessäni saan seksiä. Minun ei tarvitse edes kerjätä sitä. Tällainen järjestely kuitenkin tuntuu minusta sen verran kiusalliselta, etten tahdo siihen turvautua. Tahtoisin olla haluttu. Tahtoisin osata koskettaa sillä tavalla, että puolisoni nauttisi siitä. Tahtoisin kokea taas miehen ja naisen seksuaalisen kohtaamisen. Velvollisuudentunnosta allani makaava "ystävänainen" ei tällaista kohtaamista suo.
Suhteemme alussa seksiäkin oli, mutta se oli laimeaa, suorittavaa. Suhteessamme ei ole koskaan ollut intohimoa, ei edes varsinaista ihastumista. Sitä ei ollut edes alkuaikoina, vaan suhdettamme on johdattanut eteenpäin alusta saakka tiivis ja läheinen ystävyys ja yhdessä viihtyminen.
Puolisoni on suhteeseemme silmin nähden tyytyväinen, mutta minä olen alkanut vilkuilla sivulle ja vähän ihastunutkin. Luulen, että ihastumiseni keskeinen motiivi on seksuaalisen vuorovaikutuksen kaipuu. Pettänyt en ole, mutta mieli tekisi. Tiedän, että pitkät parisuhteet laimenevat ja että niiden kantavaksi voimaksi muodostuu ystävyys ja arjen jakaminen, mutta silti en pysty hyväksymään nykytilannetta.
Mitä minun pitäisi tehdä? Puhuminen ja aikataulutettu seksi on kokeiltu. Hellyyttä ei puutu eikä huomiointia. Ja lelukin on hankittu, mutta koska puolisossani ei ole "biologista perusvoimaa", joka vetäisi häntä seksin pariin, tilanne vaikuttaa minun näkökulmastani toivottomalta.
Olen myös sanonut puolisolleni, että hän voi tahtoessaan harrastaa seksiä muiden miesten kanssa, jos hän vaikka sillä tavalla "löytäisi itsensä", mutta ei häntä sekään innosta.
Mies, 37
Kiitos kirjeestäsi.
Samantapaisiin tilanteisiin, josta kirjoitat, törmäämme perheneuvojan vastaanotolla aina silloin tällöin. Haluttomampi osapuoli voi yhtä olla myös mies.
Ymmärrän, että tilanne on sinun kannaltasi todella hankala. Teillä on monella tapaa erittäin hyvä suhde ja kuulostaa siltä, että pidät puolisostasi paljon. Yhteiselo sujuu hyvin ja teillä on mukavaa yhdessä. Kysymys onkin, riittääkö se.
Seksuaalisuus on olennainen osa parisuhdetta. Parisuhdeonnellisuuden kannalta olisi hyvä, jos molemmat saisivat toisiltaan ainakin toisinaan sellaista seksiä kuin haluavat. Ymmärrän hyvin, että kaipaat rakastelua, jossa molemmat nauttisivat toistensa koskettamisesta ja kosketuksesta. On luonnollista kaivata tunnetta, että on haluttu oman kumppaninsa taholta. Minusta kuulostaa tosi hyvältä, ettet ole suin päin heittäytynyt ulkopuoliseen suhteeseen, vaikka houkutusta on ollut, vaan haluat pohtia asiaa rauhassa.
Kirjoittamasi perusteella vaikuttaa, että puolisosi on seksuaalisesti erilainen kuin sinä. Hänen seksuaalienergiatasonsa on ehkä matalampi ja niinpä tällainen kuvaamasi ystävyystyyppinen suhde saattaa olla hänelle täysin tyydyttävä. Se, että intohimoa eikä edes kunnon ihastumista ollut alun perinkään, ei lupaa hyvää intohimoisuuden suhteen jatkossakaan.
Ajattelen, että sinun on viisasta pysähtyä miettimään tilannettasi. Ota paperi ja kynä, tai läppäri tms, ja kirjaa ylös kaikki ne asiat, joita pidät parisuhteessa tärkeinä. Mitä sinä toivot ja odotat? Mitä tarvitset? Pisteytä ne sitten painoarvon mukaan. Mieti sitten tämänhetkistä parisuhdettasi. Jaa kirjoittamasi toiveet kahteen ryhmään: asiat, jotka toteutuvat tässä suhteessa ja ne, joita vailla olet. Vertaile ryhmiä toiveittesi painoarvot huomioiden.
Kaikkea haluamaasi et voi yhdestä suhteesta saada. Ei kukaan voi. Olennaisinta on miettiä, painavatko vaakakupissa enemmän ne asiat, mitä tästä suhteesta saat, vai ne, joita vailla olet. Uskollisuus on tärkeää, niin puolisolle kuin omalle itsellesikin. Voitko olla onnellinen, jos olet koko aika jotain tärkeää vailla? Toisaalta, jos luovut puolisostasi, mitä kaikkea menetät? Isoja ja tärkeitä kysymyksiä, joihin vain sinulla itselläsi on vastaukset.
Suosittelen silti, että otat asian avoimesti puheeksi puolisosi kanssa. Näytä hänelle listasi ja keskustelkaa siitä yhdessä. Hän voi tehdä oman listansa samoin. Sitten voitte miettiä, onko teillä mahdollisuuksia kestävään onneen ja riittävän tyytyväiseen elämään yhdessä.
Toivon sinulle viisautta tehdä oman elämäsi kannalta oikea ratkaisu.
Lämpimin terveisin,
perheneuvoja Paula
17 kommenttia
Anonyymi
11.2.2013 12:59
Itse päädyin vastaavassa tilanteessa eroamaan. Olemme edelleen läheisiä ystäviä toisillemme, ja kumpikin on löytänyt uuden suhteen joka on tyydyttävämpi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
11.2.2013 14:06
"Itse päädyin vastaavassa tilanteessa eroamaan. Olemme edelleen läheisiä ystäviä toisillemme, ja kumpikin on löytänyt uuden suhteen joka on tyydyttävämpi."
Minun puolisoni ilmoitti, ettei tahdo olla ystäväni, jos eroamme. Hän on tyytyväinen suhteeseen eikä näe eroa vaihtoehtona.
En tiedä, mitä tehdä. Erossa menettäisin erittäin hyvän ihmissuhteen ja vetäisin puolisoltani maton jalkojen alta. Mitään järkevää ratkaisua ei tunnu olevan, vain huonoja vaihtoehtoja. Kaiken lisäksi tulevan ennustaminen on hyvin vaikeaa. Eroamalla saattaa kärsiä hirvittävän tappion.
Mies 37
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
11.2.2013 15:13
Mies 37: keskustelkaa myös siitä, josko saisit luvan kanssa hakea sitä intohimoista rakastelua muualta, ehkä pysyvän "tyttöystävän" kanssa. Toimii meillä. Yhden ihmissuhteen ei tarvitse tyydyttää kaikkia tarpeita, eikä hyvää ihmissuhdetta kannata heittää hukkaan siksi että jokin osa-alue puuttuu. Kerro vaimollesi erityisesti siitä, miltä tämä tilanne todella *tuntuu* sinusta... Miten kovasti kaipaat intohimon kohteena olemista.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
11.2.2013 15:15
Kerro puolisolleai, että uskot siihen, että voitte löytää ratkaisun jossa voitte pysyä yhdessä tavalla jossa molempien on hyvä olla.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Muusantuuska
11.2.2013 19:05
Herra 37, sinun naisesi on itsekäs paskiainen. Kauhean kiva että teillä on sitä ystävyyttä ja kumppanisi on tyytyväinen parisuhteeseen jossa sinä joustat tärkeästä perustarpeesta, mutta sinä häviät tuossa sopimuksessa. Jos naisesi rakastaisi sinua todella, hän ei uhkaisi ystävyyden menettämisellä vaan ymmärtäisi tarpeesi vaikka ei pystyisi niitä itse täyttämään.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
11.2.2013 22:20
Siis tyyppi saa seksiä pyytäessään mutta ei viitsi pyytää?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
11.2.2013 22:26
"Siis tyyppi saa seksiä pyytäessään mutta ei viitsi pyytää?"
Haluaisitko itse seksiä, jos nainen ei ole siinä mukana vaan levittää jalkansa ainoastaan velvollisuudentunnosta ja hyvästä tahdosta? Se reikäkö sinut tyydyttää? Etkö kaipaa seksiin minkäänlaista fyysistä himoa ja yhteyttä ja henkistä jakamista?
Mies 37
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
11.2.2013 22:55
Tämä on vaikea päätös, jota kukaan muu ei voi puolestasi tehdä. On ikävää, että puolisosi suhtautuu asiaan noin, mutta ei se varmasti ole helppoa hänellekään, mistä osoituksena lienee tuo, että hän ei halua enää olla ystävä jos eroatte. Minusta perheneuvojan ehdottama kynä ja paperi-analyysi on ihan hyvä ajatus kokeilla, mutta minusta se on aika kliininen vaihtoehto minkään kovin pysyvän päätöksen perustaksi. Halu tulla himoituksi, rakastetuksi ja halutuksi on niin perustavaa laatua, että siinä ei minkäänlainen järkipuhe auta, ja sitä ei valitettavasti frigidi tai hyvin vähän seksuaalinen ihminen ymmärrä. Sen voin luvata, että tilanne ei ainakaan paremmaksi muutu, ja olet vielä aika nuorikin. Jos itsestään voi kieltää seksuaalisen puolen jotenkin, voi tällainen suhde olla mitä parhain, mutta jos siihen pystyisit, tuskin olisit kirjoittanut tuota.
Omassa vastaavassa tilanteessani kaikkein pahinta oli avopuolisoni antama eksplisiittinen lupa käydä hakemassa seksiä suhteen ulkopuolelta. Asuimme tuolloin eri osoitteissa ja hän totesi, että hänelle on aivan sama, missä yöni vietän. Se loukkasi paljon enemmän kuin intohimon puute ja oikeastaan sai aikaan sen, että aloin ihan oikeasti irtaantua parisuhteesta. Kun tajusin, että en tosiaan herätä minkäänlaisia aitoja haluja hänessä ja seksimme meni aina saman kaavan mukaan, ajatukset alkoivat johtaa vain yhteen suuntaan. Valitettavasti siinä meni kauan ja ehdin tehdä itsetunnolleni ja omallekuvalleni paljon vahinkoa, minkä korjaaminen on ollut vaikeaa.
Ongelma siinä intohimon hakemisessa muualta on tosiaan se tunnepuoli. Kun olin törmännyt ihmiseen jonka kanssa kemiat toimivat ja yhteiset pelisäännöt sovittu, tajusin lopullisesti että minulle fyysinen kemia ja tunteet ovat perustavanlaatuisella tavalla yhteydessä toisiinsa ja toista ei voi olla ilman toista. Tämä deittailu loppui ennen sänkyyn päätymistä ja hyvä niin, koska minulla oli lupa ainoastaan panemiseen, ei mihinkään muuhun. Eron jälkeen oli hyvä aloittaa puhtaalta pöydältä ja puhtaalla omallatunnolla.
T: ensimmäinen kommentoija
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.2.2013 00:56
Olisikohan puolisosi valmis menemään seksuaaliterapeutille tilanteen parantamiseksi? Olin itse puolisosi kaltainen pitkään, en nauttinut seksistä enkä halunnut sitä, koin sen juurikin taakaksi suhteessa. Olin jo miettimässä seksuaaliterapeutille menoa mutta jotain kuitenkin tapahtui ja tilanne normalisoitui, onneksi, miehenikin takia.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
12.2.2013 14:02
"Olisikohan puolisosi valmis menemään seksuaaliterapeutille tilanteen parantamiseksi?"
En koe, että puolisossani olisi jotain vikaa. Seksittömät liitot ovat varsin yleisiä. Kaikkien ei vain tee mieli. Tarve toteuttaa seksuaalisuutta vaihtelee ihan niin kuin muutkin ihmisen ominaisuudet.
Sikäli tuntuisi kummalliselta suhtautua asiaan kuin se olisi jokin poikkeama. Minusta se kuuluu ihan normaalin seksuaalisuuden toteutumisen piiriin. Siksi tuntuisi myös kummalliselta vaatia puolisoa "korjaamaan" itsensä.
Ja näinköhän tuohon auttaisi muu kuin esimerkiksi hormonihoito. En tiedä, suostuisiko hän siihen, koska ei ole koskaan suostunut syömään e-pillereitäkään.
Mies 37
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Franny_Berry
12.2.2013 21:30
"Minun puolisoni ilmoitti, ettei tahdo olla ystäväni, jos eroamme. Hän on tyytyväinen suhteeseen eikä näe eroa vaihtoehtona." Tää särähti mullekin tosi pahasti. Kovin tuntuu yksipuoliselta ottajanaiselta, joka ei anna (mitään). Tokikin huomaan kirjoituksesta, että antaa paljonkin, kun kerran olet häneen tyytyväinen noin muuten. Itse en pysty näkemään puolisoasi millään lailla kiinnostuneena sinun tarpeistasi. Menikö minulta nyt tässä ohi se, mitä mieltä hän olisi jostain ulkopuolisesta suhteesta sinulle? Tuntuisi nimittäin olevan ainoa vaihtoehto.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.2.2013 00:26
"Itse en pysty näkemään puolisoasi millään lailla kiinnostuneena sinun tarpeistasi."
Antaahan hän seksiä, jos sitä pyydän. Hän ei ole vain millään tavalla seksissä mukana. Se on hänelle suoritus ja velvollisuus, joka kuuluu toteuttaa parisuhteessa. Hän ei siitä nauti eikä hän sitä omaehtoisesti halua.
Eihän hän itse tilanteelle mitään voi. Sitä on sellainen kuin on. Hormonitoiminta on sellainen kuin on.
Mies 37
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Franny_Berry
13.2.2013 22:50
Aivan. En viitannutkaan tuohon seksin antamiseen, vaan siihen, ettei hän pystyisi olemaan ystäväsi enää eron jälkeen. Miksi ihmeessä ei? Silloinhan ei ainakaan tarvitsisi antaa väkisin, eikä menettäisi mitään. Paitsi nyt tietenkin kaiken, mitä hän haluaa - sinusta viis. Niin, onko lupa mennä vieraisiin vai ei? Tästä ei taida olla sinulle mitään apua, saati iloa saan vaikutelman vastauksistasi. Ei siis tarvitse oikeasti vastata, kyllä sä pärjäilet!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.2.2013 09:47
"Eihän hän itse tilanteelle mitään voi. Sitä on sellainen kuin on. Hormonitoiminta on sellainen kuin on".
Ihan ekaksi käyttääkö henkilö jotakin hormonivalmistetta ehkäisyyn? Jos vastaus on kyllä voisitko pyytää häntä kokeilemaan olemaan ilman jonkin aikaa? Omassa suhteessani oli paljon "kuivia kausia" jotka minusta tuntuivat ihan normaaleilta. Muista syistä jätin hetkeksi pillerit pois ja eron huomasi jo kuukaudessa. Halut! tulivat takaisin ja nykyään suorastaan saa olla varpaillaan halujensa kanssa ettei ukko pidä ihan nymfomaanina. Ennenkuin teette suhteessanne mitään radikaaleja ratkaisuja, kokeilkaa!
Vastaa kommenttiinNiin ja toiseksi, saako naisesi? Saahan? Kuka ei O:sta tykkäisi..
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
14.2.2013 13:36
"Ihan ekaksi käyttääkö henkilö jotakin hormonivalmistetta ehkäisyyn?"
Ei, kortsulla on menty se vähä mikä on. Aikaisemmasta hormonaalisesta ehkäisystä on huonoja kokemuksia.
"Niin ja toiseksi, saako naisesi? Saahan? Kuka ei O:sta tykkäisi.."
Ei, ei ole saanut kenenkään miehen kanssa. Ei saa käsin, kielellä tai yhdynnässä.
Mies 37
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
14.2.2013 14:20
Kuten täällä aiempi kirjoittaja totesi "halu tulla himoituksi, rakastetuksi ja halutuksi on niin perustavaa laatua".
Vaikka seksi ei olekaan yhtä kuin koko parisuhde, niin itse olen sitä mieltä että seksuaalisten halujen olisi hyvä olla molemmilla osapuolilla suht samalla tasolla. Muuten jompikumpi tai molemmat kärsivät asiasta, ja epäsuhta & tyytymättömyys tilanteeseen voi aiheuttaa myös henkistä etääntymistä toisesta pitkään jatkuessaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
18.2.2013 08:47
Kyseessä on nainen. Legendojen mukaan tuo seksi ei juuri kiinnosta useampaa naista enää muutamien biologisten tarpeiden täytyttyä. Näyttäisi siltä, että nainen saa kaiken mitä haluaa ja tyytyy siihen. Seksi nyt vaan ei ole yksi niistä asioista.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin