KYSYMYS: Hymyilyttää kun vain ajattelenkin tätä ihmistä. Ajattelen hänen hellyttävää hymyään ja niin ihanaa ääntään etten malttaisi odottaa, että näemme taas! Tunnen perhosia vatsassa ja hänen suudelmat tuntuvat valehtelematta varpaissa asti. Hänen tuoksunsa on vastustamaton, hänen halauksessaan tunnen olevani turvassa kaikelta, ihailen hänen ulkomuotoaan suuresti ja luonne kruunaa kaiken. Hän on fiksu, ahkera, kunnianhimoinen ja huomioiva. Seksi on loistavaa, se toimii ja sitä on paljon! Taidan olla, ei, olen silmittömän rakastunut! Ja kaiken lisäksi tunne on molemminpuolinen.
Tämä henkilö on eksäni. Olemme eronneet todella riitaisesti noin puoli vuotta sitten. Mieheni jäi kiinni pitkään jatkuneesta pettämisestä. Emme pitäneet eron jälkeen moneen kuukauteen minkäänlaista yhteyttä toisiimme. Olin niin katkera ja vihainen maailmalle ja hänelle. Mutta jostain kaiken vihan seasta kuitenkin kumpusi valtava kaipuu. Etsin syitä hänen käytökselleen, ensin itsestäni, sitten hänestä. Mitään yksiselitteistä syytä ei edelleenkään ole. Olen jo hyväksynyt faktan; niin vain kävi.
Yhtäkkiä hän otti minuun yhteyttä. Nyt olemme puhuneet asioista paljon, jo viikkoja. Hän on osoittanut kaikin mahdollisin keinoin kuinka pahoillaan on kaikesta ja kuinka paljon merkitsen hänelle. Pienillä teoilla ja asioilla hän on jo pikkuhiljaa saamassa luottamustani takaisin. Ainoa mikä minua pelottaa on, voiko hän todella olla tajunnut tehneensä 'elämänsä virheen'? Intuitioni käskee minun luottaa häneen. Toisaalta kaikki tuntuu sujuvan kuin itsestään, tunteet ovat edelleen palavat ja tunnen olevani taas 'kokonainen'. Olimmehan kuitenkin yhdessä lähes kuusi vuotta. Mutta jokin pieni ääni päässäni, sekä läheisteni kielteiset mielipiteet, pidättävät minua tekemästä päätöstä.
Olenko todella valmis ottamaan riskin ja yrittämään vielä hänen kanssaan? Voiko suhde onnistua pettämisen jälkeen, jos molemmat tietävät mitä haluavat ja ovat valmiita tekemään kaikkensa saadakseen suhteen taas toimimaan? Voiko sellaisesta nöyryytyksestä päästä kokonaan yli?
VASTAUS: Ihan ensimmäiseksi: onnittelut siitä, mitä sinulla on. Kuvailet tunnetta ja suhdetta sellaisella tavalla, joka tuo mieleen vain yhden ajatuksen: pidä tästä kiinni!
Mutta sitten... pettäminen on syvä loukkaus. Varsinkin pitkään jatkunut sellainen. Olit syystäkin katkera ja vihainen. Miksi kukaan tekisi sellaista ihmiselle jota rakastaa? Kerroit, että olet miettinyt sitä. Ehkä olette yhdessäkin miettineet. Ja niinhän se usein on, että mitään yksiselitteistä syytä tai "helppoa" selitystä ei löydy. Pettäessään ihminen tekee valintoja, joiden syvin olemus saattaa jäädä hänelle itselleenkin hämäräksi. Ulkopuolinen suhde on usein ratkaisuyritys johonkin, mutta mitä sillä on yrittey ratkaista? Omaa sisäistä ristiriitaa vai suhteen ongelmaa?
Pettämisen ei tarvitse kuitenkaan olla parisuhteen loppu. Te erositte ja se on ymmärrettävä ratkaisu. Kuitenkin kaiken väärän ja loukkaavan käytöksen takaa alkaa uudelleen hahmottua ja tulla esiin se hyvä, mitä teillä on ollut. Jos molemmat tietävät mitä haluavat ja ovat valmiita panostamaan suhteeseen ei ole mitään estettä, etteikö suhde toimisi nyt ja tulevaisuudessa. Jokainen tekee virheitä. Olennaista on se, mitä niistä oppii. Perheneuvojana ja pariterapeuttina olen tavannut monia pareja, jotka ovat jatkaneet pettämisen jälkeen. Jos pettänyt osapuoli on valmis keskustelemaan asiasta, niin ennuste on hyvä. Monet ovat kertoneet suhteen jopa parantuneen. Ei toki pettämisen ansiosta vaan siksi, että on puhuttu enemmän ja syvemmin kuin aikaisemmin.
Entä läheisten mielipiteet? Läheisesi tarkoittavat varmasti hyvää ja yrittävät suojella sinua. Jos todella ovat ystäviäsi, he tukevat sinua, oli päätöksesi sitten mikä tahansa. Mietit, oletko valmis ottamaan riskin, ja yrittämään vielä? Sanoisin, että suurempi riski on olla yrittämättä. Et koskaan tietäisi, olisiko sittenkin pitänyt. Jos yrität, voit onnistua. Riski on siinä, että petyt uudelleen. Silloin sinun ei tarvitse enää jossitella, vaan päätös on helppo.
Onko hän valmis ottamaan vastuun omasta käyttäytymisestään ja valinnoistaan? Haluatko sinä antaa anteeksi ja opetella taas luottamaan? Jos vastaat näihin kysymyksiin myönteisesti, niin toivotan teille onnea myös tulevaisuudessa!
Perheneuvoja, Heikki
5 kommenttia
kukkuluuruu..
18.4.2014 16:48
Kyllä tosiystävä voi olla myös eri mieltä ja jopa erehtyä. Jos ystävä on tosissaan sitä mieltä, että suhde on huonoksi, hänellä on oikeus olla sitä mieltä ja silloin hän saattaa olla tukematta sitä. Kyllä mä ainakin toivon, että mun ystävät nimenomaan yrittäis estää, jos yritäisin tehdä jotain todella tyhmää. Sen sijaan ystävän on kyllä siedettävä se, että saatan tehdä tyhmyyteni silti.
Noi viimeiset kysymykset on hyvät (Onko hän valmis ottamaan vastuun omasta käyttäytymisestään ja valinnoistaan? Haluatko sinä antaa anteeksi ja opetella taas luottamaan?), mutta ei pelkästään riitä. Sen lisäksi, että haluaa tehdä noin, on myös tehtävä noin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Kuvaus_
19.4.2014 07:44
Mielestäni monet parisuhdeongelmat naisten näkökulmasta voidaan johtaa siitä, että naiset haluavat miehen, jonka tarve investoida naiseen ja parisuhteeseen on pienempi kuin toisinpäin. Siksi kai tämä "kissa ja hiiri-leikki", jossa nainen toivoo miehensä muuttuvan täysillä suhteeseen panostavaksi, tulee olemaan ikuinen ongelma. Ongelman ydin on siinä, että totaalisesti sitoutunut mies ei yksinkertaisesti kiinnosta naista: nainen haluaa aina itseään paremman miehen, joka taas ei jaksa panostaa suhteeseen samalla mitalla tietäen "tyytyvänsä vähempään" ollessaan naisen kanssa.
Jos ongelma on näin ilmeinen, miksi naiset eivät vältä sitä? Ehkä he ovat "liian lähellä ongelmaa" eli eivät kykene tarkastelemaan asiaa laajemmin ja biologiset vietit ovat asian suhteen liian vahvat sokaisten järjen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Dia
19.4.2014 18:15
Pettämisen syiden tarkastelu ja kokonaiskuvan näkeminen auttavat yleensä asiasta irtipäästämiseen, mikä voi olla sama kuin anteeksiantaminen. On tärkeää pyrkiä nähdä kokonaistilanne voidakseen käsitellä se pois ja mahdollisesti oppia siitä jotain arvokasta ja tulevaisuudessa hyödynnettävää.
Onkin sitten eri asia, haluaako anteeksiannon/irtipäästämisen jälkeen olla vielä ystäviä tai jopa palata yhteen, tai yleensä pitää entistä kumppania elämässään. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa, vaan jokainen päättää itse, miten jatkaa siitä pisteestä, kun on osannut päästää irti menneisyydestä.
Niin kauan kuin pettämsieen johtaneet asiat sekä muut eron syyt ovat voimassa, yhteenpaluulle ei ole loogisia perusteita (jos yhteenpaluun tarkoituksena on saada aikaan hyvinvoiva ja toimiva suhde).
Kuitenkin joskus ihmiset muuttuvat parempaan suuntaan (ts. kasvavat henkisesti ihan oma-aloitteisesti), muuttavat tapojaan ja/tai omasta halustaan korjaavat elämässään ne asiat, jotka olivat aikanaan parisuhdeongelmiin ja eroon johtaneita syitä. Näissä tapauksissa eronneiden osapuolten välit voidaan parantaa tulehduksistaan ja haavoistaan, ja joskus ihmiset palaavat yhteen ja rakentavat suhteestaan entistä lujemman. Siihen tarvitaan kuitenkin yhteistyötä.
Lähipiiri tarkoittaa varmasti vain hyvää neuvoillaan, mutta todellisuudessa vain sinä itse voit päättää, onko luottamus palautunut riittäävn vahvaksi ottaakseen eksäsi takaisin elämääsi. Päätös kannattaa kuitenkin tehdä ihan omiin ajatuksiin luottaen.
Lisäksi ne asiat, jotka haluamme tehdä ja jätämme tekemättä, harmittavat enemmän kuin ne, jotka olemme tehneet aikanaan oikeilta tuntuvista syistä, vaikka lopputulos ei olisikaan juuri se toivottu - sehän voi olla jotain ihan muuta mutta erittäin hyvin toimivaa.
Luota omaan kykyysi arvioida tilanne.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
MarkkuKeno
19.4.2014 19:21
Mitä te akat oikeesti haluatte ?
Taistelette toistenne kanssa niistä halutuimmista miehistä kynsin hampain ja itkette kun mies sitten "lankeaa" houkutuksiin, tottakai lankeaa kun pommitetaan joka paikassa.
Seuraava osa on kun uusi naisystävä kierrättää "voittopokaalia" lähes kaikkien ystäviensä iloksi ja nautiskelee kun saa ystävänsä ja sukulaiset kateelliseksi, ja sitten voikin vaihtaa seuraavaan kun sai huvinsa, kaippa se on siinä vaiheessa ihan luonnollista kilauttaa sille vanhalle joka on kiva (mutta vähän tylsä ja rupsahtanut) ja kertoa satuja korvaan (niitä se haluaa kuulla), eipähän tartte olla taas kävelevä voittopokaali jonkun egotripissä (ainakaan vähään aikaan).
Tässä vähän mielipiteitä tältä puolelta pöytää.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
hepskukkuu112233
20.4.2014 04:32
Minullakin oli kauan sitten kiikarissa "komeita" ja "fiksuja" miehiä jotka kuitenkin kohtelivat minua huonosti. Tapailivat muita naisia ja heitä leimasi myös itsekkyys ja tökeryys. Tuollaisista pääsin eroon kun käännyin kannoillani enkä katsonut taakse. Sitten HETI pitää alkaa miettiä, millaisen miehen seuraavaksi ottaa. Rimaa pitää siis nostaa joka kerta kun on sattunut törmäämään paskaan, jotta pääsee lähemmäs unelmamiestä. Se tepsii, usko pois!
Ajattele jos palaatte yhteen, saatte lapsia ja eksäsi pettää sinua koko aika. Kuinka hauskaa sitten elämäsi olisi paskavaippojen keskellä, kun mies bilettää ja jyystää narttuja toisaalla? Eli poikkaise kaikki kontaktit eksäsi kanssa, ja ala etsimään parempaa miestä ja joka on uskollinen. Kyllä, niitä on kyllä vaikka kuinka paljon! Maailmassa on 3,5 miljardia miestä. Eiköhän heidän joukossa ole ainakin parikymmentätuhatta miestä, jotka ovat uskollisia ja täydellinen "match" sinulle. Valitse niistä sopivin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin