Puolison pakottamista seksiin pidetään seksuaalisena väkivaltana, jos tämä ei sitä halua.
Entä kun toinen ei halua koskaan: voiko seksistä kieltäytymistä pitää väkivaltana toisen tarpeita kohtaan?
Miksi seksistä kieltäytyminen on yleisissä keskusteluissa hyväksyttyä, vaikka se tapahtuu sen kustannuksella, että toinen joutuu pidättämään luonnollisia tarpeitaan toisen vuoksi?
Hei,
Tartut mielenkiintoiseen kysymykseen haluamisesta, joskin se luultavasti on sinulle enemmänkin ahdistava kuin mielenkiintoinen. Lähdetään siitä, että parisuhteessa läheisyys toteutuu aina sen osapuolen ehdoilla, kumpi sitä vähemmän haluaa. Seksin määrän parisuhteessa määrittelee se, kumpi sitä vähemmän haluaa.
Voidaanko ajatella, että ongelma ei ole se, että puolisosi kieltäytyy seksistä, vaan se, että hän ei halua? Ainakin se on ongelma sinun kannaltasi katsottuna. Onko se ongelma myös puolisollesi? Siinä tapauksessa on, jos hän haluaisi haluta.
Haluaminen on aina hyvin henkilökohtainen asia. Myös seksin haluaminen. Mikä saa haluamaan, ja mihin liittyy se, että ei halua? Useimmissa parisuhteissahan asia on niin, että toinen haluaa enemmän. Joskus on kausia, että toinen ei halua ollenkaan. Niinä aikoina, kun seksiä ei ole lainkaan, olisi erityisen tärkeää keskittyä kaikkeen muuhun läheisyyteen, henkiseen ja fyysiseen. Haluaakohan puolisosi kuitenkin läheisyyttä ja hellyyttä?
Varsinaiseen kysymykseesi vastaisin, että en näe hyödyllisenä käsitellä seksistä kieltäytymistä moraalisena kysymyksenä, enkä näin ollen määrittelisi sitä väkivallaksi, koska kysymys on haluamisesta.
Haluamista ei voi määrätä eikä pakottaa. Se on hyvin henkilökohtainen asia. Kenellekään ei voi sanoa: sinun pitää haluta. Silloin haluaminen ei ole enää vapaaehtoista, ja siinä tapauksessa kyse ei ole haluamisesta, vaan velvollisuudesta. Sen sijaan haluamista voi synnyttää. Siihen voivat vaikuttaa monet asiat, niin parisuhteeseen kuin omaan elämäänkin liittyvät.
Teidän ei kannata tehdä tästä sellaista kilpailutilannetta, jossa väännetään kättä siitä, kumpi tekee väärin. Kysymys on teidän kahden välisestä intiimistä suhteesta, jossa molemmat varmasti haluaisivat tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi omana itsenään.
Olisi upeaa, jos voisitte yhdessä keskustella ilman syyttelyä siitä, mistä puolisosi itse arvelee sen johtuvan, että hän ei koskaan halua seksiä. Vai onko niin, että hän joskus haluaa, mutta ei saa sitä tuotua esille, ja haluamisenne eivät kohtaa. Voisit myös kysyä, milloin hänestä on edes vähän tuntunut siltä, että hän voisi haluta. Mitä muuta silloin tapahtui? Millaista läheisyyttä hän haluaa juuri nyt?
Terveisin, perheneuvoja Heikki
19 kommenttia
casey.jones
11.10.2013 18:37
Huomauttaisin tahan vain sen verran, etta esimerkiksi Hollannissa ja Tanskassa seksi nahdaan ihmisen perusoikeutena. Hollannissakin esim kehitysvammaiset saavat tavallaan liikuntaseteleita joita voi kayttaa red light districtissa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
jugular
11.10.2013 18:47
Useat parisuhteethan päättyvät eroon juuri tämän vuoksi. Minusta ei ole henkistä väkivaltaa toista kohtaan olla haluamatta, sillä siihen tuskin voi itse vaikuttaa millään tavalla, mutta on henkistä väkivaltaa itseään kohtaan väkisin roikkua suhteessa ja vaatia toiselta sitä, mitä tämä ei voi tai halua antaa. Pisin parisuhteeni kariutui tähän asiaan, ja vaikka siinä oli paljon hyvääkin, emme yksinkertaisesti olleet samalla aaltopituudella. Nyt olen löytänyt kumppanin, jonka kanssa tunnen itseni kokonaiseksi kaikilla mahdollisilla tavoilla ja mietin usein, kuinka onnellinen olen siitä, etten jäänyt jumiin tilanteeseen, joka teki minut onnettomaksi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
11.10.2013 22:51
Ei halukkuus ole mikään vaatimus seksin harrastamiseen kykenemiselle. Kyse siis voisi olla moraalisesta kysymyksestä....mutta ei ole automaattisesti sitä. Moraalinen ongelma se olisi jos siinä samalla estäisi toista osapuolta tyydyttämästä tarpeitaan. Käytännössä siis se, ettei itse suostu sitä harrastamaan eikä anna kumppanin hakea sitä muualta, olisi henkistä väkivaltaa ja siten moraalinen ongelma.
En muista kuka nainen tämän sanoi, mutta komppaan sukupuoleen katsomatta: "Jos nainen ei anna seksiä miehelleen puoleen vuoteen ja mies käy vieraissa, nainen saa syyttää itseään."
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
licence27
13.10.2013 22:27
Tuo on mielenkiintoinen kysymys, mutta siihen ei ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Ainakin minulla on harvoina kieltäytymiskertoinani ollut aina siihen ihan aito syy ja olen sen myös sanonut ihan ääneen. Kun on ollut pidemmän aikaa suhteessa ja pupuvaihe on päättynyt tulee hetkiä tai kausia kun toinen tai molemmat eivät halua ja se on hyväksyttävä. Samoin myös se ettei pysty tai kykene vaikka haluaisikin.
Missä sitten mennnään väkivallan puolelle- no hyvä esimerkki on ne jotka käyvät vieraissa rietastelemassa, mutta pihtaavat kotona. Tai sitten kieltäytyvät seksistä kumppaninsa kanssa ja kumppanin poistuttua masturboivat ahkerasti. Varsinkin jo valmiiksi toimimattomissa suhteissa seksistä kieltäytyminen on tehokeino jolla suhde saadaan vieläkin huonompaan jamaan.
Jos puhutaan terveillä ihmisillä puolesta vuodesta ilman seksiä niin aika hyvät perustelut täytyy olla moisen suhteen jatkamiseksi. Ei seksille siltikään voi mitään kiintiötä laittaa, koska ihmisen tarpeet ja halut ovat yksilöllisiä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Dia
26.10.2013 21:26
Komppaan tuota kohtaa erityisesti: kumppaniin ei kosketa, mutta itsekseen harrastellaan. Ymmärtäisin vielä sen, jos kumppanista on tullut esim. lihomisen myötä vastenmielinen, mutta ei kai sellaisen kanssa tarvitse lainkaan olla?
Seksille ei tosiaan ole mitään kiintiötä, sehän on yksilöllistä. Jos kuitenkin suhteessa tapahtuu muutos vain toisen kohdalla, ts. vain toinen alkaa haluamaan huomattavasti vähemmän seksiä ilman mitään tiedossa olevaa syytä, eikä edes suostu käsittelemään asiaa ja kieltäytyy osallistumasta asian ratkaisuun, niin antaisin vihreää valoa suhteen lopettamiselle ja/tai seksinhakuun suhteen ulkopuolelta - jos se seksittä jäävä edelleen jostain ihme syystä haluaisi jatkaa noin vioittunutta suhdetta.
Puumatar
14.10.2013 09:10
Oma tilanteeni on että kotona 'saa' ehkä maksimissaan neljä kertaa vuodessa. Muuten hyvä mutta kun omat hormonit hyrräisivät vaikka joka päivä. Olemme ulkoistaneet tämän 'ongelman' ja parisuhteemmekin sujuu nyt paremmin (no yllättäen kun en ole enää niin turhautunut).
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Dia
26.10.2013 21:27
Todella hienoa, että kumppanisi ymmärtää tarpeidenne erilaisuuden ja antaa sinun nauttia seksuaalisuudestasi. Onneksi olkoon! :)
pirinä
14.10.2013 21:21
En allekirjoita väitettä, että läheisyys ja seksi toteutuuaina sen osapuolen ehdoilla kumpi niitä vähemmän ja harvemmin haluaa. Itsellä on aika minimaaliset seksihalut, mutta monesti olen antanut vaikka itseäni ei huvittaisi. Ei se mitään epämiellyttävää ole, vaikka omat fiilikset olisikin hukassa. Annan kuitenkin mielihyvää miehelle, jota rakastan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Näinjuuri
16.10.2013 11:06
Tässä on oikea asenne. Kyllähän parisuhteessa tehdään paljon muitakin asioita, joita ei tulisi tehneeksi mikäli asia ei olisi sille toiselle osapuolelle tärkeä. Esimerkiksi käydään anoppilassa tai muissa sukulaisissa, verho-ostoksilla, romanttisilla kävelyillä meren rannalla jne. Ja kaikki nuo voivat olla itsellekin miellyttäviä kokemuksia jo ihan siltä pohjalta, että saa viettää aikaa sen kaikkein tärkeimmän ihmisen kanssa ja vielä tuottaa hänelle mielihyvää.
Dia
26.10.2013 21:32
Onhan se aikamoista epätasapainoa, että toimitaan yhden ehdoilla.
Itse toimisin niin, että jos on "neutraali" fiilis, voisin suostuakin toisen mieliksi (kohtelu kun sängyssäkin olisi kuitenkin hyvä eikä esineellistämistä), mutta jos on vahvasti "en halua" -olo, en pakottautuisi.
Monotjastereot
15.10.2013 12:26
"...voiko seksistä kieltäytymistä pitää väkivaltana toisen tarpeita kohtaan?" Ei voi pitää. Mutta uskollisuuden vaatiminen väkivallan uhalla on eri asia. Liiton ulkopuolinen seksi ei ole rikos, eikä puoliso voi sitä estää.
Vastauksessa esitetty "haluamisen haluaminen" on tärkeä juttu. Jos molemmat haluavat, homma ok. Jos toinen haluaa ja toinen ei, silloin täytyy miettiä ratkaisuja parisuhteen ulkopuolelta. Se ei ole pettämistä, jos siihen päädytään yksissä mielin. Puolisolle valehtelu on alhaista ja tuomittavaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
17.10.2013 18:42
Puumatar, en tiedä onko sinulla lapsia, mutta yleensä tämä näyttäisi olevan lähinnä lapsettomien ongelma ja nimenomaan pitkässä juoksussa. Toki riippuu yhtälöstä. Mitä paremmin mies saa olla mies sen paremmin ne hormonitasot pysyvät riittävän korkealla (ja sitten pitäisi vielä olla kohtuullisen stressitön elämä).
Sellainen tyypillinen suomalainen malli jossa nainen määrää miten huusholli/suhde pyörii ja miehen mahdollisuudet vaikuttaa rajoittuvat parhaimmillaankin lähinnä siihen, että hän pystyy hiukan neuvottelemaan oman työmääränsä sijoittumisesta yhtälössä tappaa noin sekunnissa miehen libidon. Tai no, ei välttämättä jos mies saa kiksinsä siitä, että saa hyppiä naisen pillin mukaan ja harvempihan saa. Kuitenkin normaalisti miehen hormonitasapaino muuttuu seksin määrää katsoen epäedulliseksi tyypillisessä asetelmassa. Tämä siksi ettei kaupunkilaisen ja/tai kaupungin lähellä asuvan ympäristössä ole enää käytännössä olemassakaan mitään sellaista mitä on ennen kutsuttu miesten töiksi. Miehelle ei ole tarjolla mitään "miehistä" jokapäiväisessä elämässä ja hänen olemisensa on muutettu lähinnä naisen apulaiseksi kotitöissä.
Sinällään tämä feminismin voittotaipaleen tulos on paperilla hyvinkin tasapuolinen sukupuolten kesken. Sen valitettava seuraus nyt vaan on se, että useimmat miehet kokevat madaltunutta seksuaalista halua tai jopa sen lähes täydellistä puuttumista -> nainen ja ennen kaikkea suhde kärsii. Jännä juttu sinällään, sen sijaan että etsittäisiin balanssia on väkisin lyöty läpi linjaus joka on kääntänyt aikaisemman "mies kerjää seksiä naiselta"-asetelman muotoon "nainen kerjää seksiä mieheltä". Toki tämä on tuon asetelman innokaimpien äänitorvien mielestä miesten vika, mutta tutkimukset ovat osoittaneet asian olevan noin juurikin noista syistä. Bonuksena naiset ovat tutkimusten mukaan tyytymättömiä miehiin jotka tekevät niitä kotitöitä paljon, jopa siitä huolimatta että kaikki muuten menee kivasti suhteessa.
Mitä tästä sitten pitäisi päätellä? Ainakin se, että miehen ja naisen tyypilliset roolit ovat niin syvällä ihmisen luonnossa ettei niistä päästä täysin eroon pelkästään ehdollistamalla. Ehkä joskus miljoonan vuoden päästä evoluutio on muokannut ihmisten aivot sellaisiksi, että tämä nykyinen väkisin väännetty systeemi ei enää tuota nykyisiä siitä johtuvia ongelmia.
Nyt arvatenkin joku tai jotkut päässään kiehuvat kun kehtasin kirjoittaa tällaista ja kuinka olen ihmishirviö ja hullu ja sarjamurhaaja ja kaikkea. Käytännön tosiasia on kuitenkin se, että asiaa on tutkittu ja tiede kertoo meille ettei nykyinen idealistinen tasajako toimi. Ylipäätään mikään pakotettu systeemi joka poikkeaa luonnollisesta toiminnasta merkittävästi ei toimi ja tuppaa aiheuttamaan lähinnä ongelmia sen sijaan että ratkaisisi niitä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Puumatar
18.10.2013 10:29
Lapsia ei tosiaan ole, eikä tule - vaikka vielä olisi aikaakin ennen mahovuosia.
Meidän suhde on siinä mielessä jännä, että olen kanssasi sitä mieltä siitä, että miesten tulee olla miehiä ja naisten naisia; tämä tarkoittaa meidän suhteessa sitä, että minä huolehdin kodista ja mies niistä miesten töistä. Asumme vanhassa omakotitalossa (jonka olemme yhdessä rempanneet) "maalla", joten niitä miesten töitä riittää.
Minä siis laitan ruuat, pesen pyykit, leivon pullat ym, ja mies nikkaroi, maalaa ja remppaa. En odota miehen osallistuvan kotitöihin niin kauan kuin hänellä on omia askareita (joita siis riittää maailman loppuun asti). Siivous tosin on meillä (myös) ulkoistettu.
Meidän perheessä myös mies on perheen pää, jätän esim. finanssiasiat suosiolla hänen kontolleen.
Feministi olen vain siinä mielessä, että kannatan miesten ja naisten tasavertaisia mahdollisuuksia ja palkkausta - tätähän käsite itseasiassa vain tarkoittaakin (eikä siis sitä, että yliemansipoidutaan niin, että jätetään naisellisuus vähemmälle huomiolle; muututaan miesmäisiksi niin ulkonäössä kuin käytöksessäkin).
Eli tuosta "idelialistisesta tasajaosta" ja sen toimivuudesta c.q. toimimattomuudesta ei meidän kohdalla edes ole kysymys. Mies vain ei halua yhtä usein kuin minä. Liekö sitten ikä tai huonot elämäntavat vaikuttaneet libidoon, tämä kun on vasta viime vuosien "ongelma".
Viihdymme myös muuten erittäin hyvin yhdessä, olemme toistemme parhaat kaverit. Ehkä vika on juuri siinä. Tai sitten vaan halut eivät yksinkertaisesti enää kohtaa.
shiwan8
20.10.2013 10:32
Hommalla on siis teidän tapauksessa kaikki toimimisen edellytykset.
Miehillä on ikääntyessä ihan normaalistikin vähenevät halut. Ei siihen tarvita mitään sen kummempaa kuin se, että elää edes keski-ikäiseksi. Prioriteetit muuttuvat (miehelle on vähemmän olennaista saada geenejä jatkoon ja enemmän olennaista pitää huoli niiden selviämistodennäköisyyksistä) ja koska evoluutio on ihmisen sellaiseksi jalostanut niin niillä on mentävä.
Mitä feminismin termin tarkoitukseen tulee niin termi tarkoittaa oikeasti naisen aseman parantamista. Sinällään sillä ei ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa. Sanakirja väittää toki muuta, mutta tarkastelemalla feminismin kehitystä sen juurilta lähtien käy hyvin nopeasti selväksi, ettei sen tosiasiallinen tarkoitus ollut koskaan saavuttaa tasa-arvoa vaan nimenomaan parantaa naisen asemaa. Jos sanakirjamääritelmä pitäisi paikkaansa niin feministit ajaisivat myös miesten asemaa siellä missä ongelmia on ja on ihan yleistä tietoa etteivät he niin tee. Päin vastoin, feminismi ja sen tosiasialliset kannattajat pitävät miessukupuolta lähinnä toisen luokan kansalaisina (tai sitä huonompina), melko samaan tapaan kuin isokenkäiset valtion johdossa köyhiä jotka tunnetusti lähetetään mm. sotiin ensimmäisinä kuolemaan. Ergo, sanakirjamääritelmä ei voi pitää paikkaansa.
Feminismi ja tasa-arvo ovat siis kaksi eri asiaa. Veikkaan vahvasti, että olet tasa-arvon kannattaja koska mikään jutuissasi ei viittaa feminismiin ajattelussasi. Oikeastaan jo se, että teidän taloudessa mies omaa todellista päätösvaltaa sekä siihen liittyen vastuuta on merkki siitä, ettet voi olla kovin feministinen. Feministisessä yhtälössä rahat olisivat sinun hallinnassasi (mutta miehen vastuulla, hiukan ristiriitaisesti), mies tekisi kaikki miesten työt ja puolet kotitöistä eikä olisi mitään puhettakaan siitä, että mies olisi perheen pää. :D
Dia
26.10.2013 21:44
Mielestäni balanssi toteutuisi siinäkin, että naiset tekisivät yksin ne kaikki kotityöt ja miehet maksaisivat kaikki menot. :)
Puumatar
18.10.2013 10:58
Shivan, jännä muuten että oletit heti että vika on minussa; että jotenkin käytökselläni/vaatimuksillani/femakkoilullani olisin henkisesti kastroinut mieheni... Yleistäminen on kivaa mutta säännöissäkin on poikkeuksia...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Franny_Berry
18.10.2013 21:34
Missä kohtaa näin tapahtui? (Sori että tungen tähän, kiinnosti vain että enkö tajua...).
Siwalla on pointti, jota kannatan ja olen aika paljon samaa mieltä. Mutta en rajaisi asiaa koskemaan vain kotielämää/parisuhdetta yksinään, esim. työelämän haasteet ja siellä "pärjäämättömyys" tai tunne aliarvostuksesta tms. saattaa heijastua rajustikin kotielämään ja haluttomuuteen. Puolin ja toisin, eikö.
shiwan8
20.10.2013 10:58
Niin siis en minä olettanut mitään. Puhuin asiasta yleisesti sinuun kohdistamatta. Fakta on se, että suurin osa naisista tiedostamattaan tai tiedostaen emaskuloi miehensä ja sitten katkaisee suhteensa sen seurauksena.
Miehen näkökulmasta homma on aika yksinkertainen. Koska niitä naisia joilla on kaikki rattaat koneessa tallella (ilmeisesti näistä esimerkkinä sinä ja Franny) on hyvin vähän suhteessa heteromiesten määrään, ei miehellä ole juuri muita valintoja kuin koittaa mahtua siihen muottiin jonka nainen määrittelee tai olla sinkku. Ironista on se, että se muotti mikä sattuu useimpien miesten kohdalle on sellainen jota A) mies ei voi miehuuttaan riisumatta täyttää ja B) nainen itse ei todellisuudessa halua miehen täyttävän vaikka kovasti koittaa miestä siihen muottiin tunkea. Mies siis voi säilyttää miehuutensa tai istua siihen muottiin jonka nainen määrittää.
Sitten on tietysti niitä poikkeuksia joissa nainen oikeasti haluaa kumppanikseen naisen jolla on penis ja niitä joissa nainen haluaa kumppanikseen oikeasti miehen. Veikkaan ja uskon virhemarginaalin olevan tässä veikkauksessa hyvin pieni, että sinä ja Franny olette tätä jälkimmäistä porukkaa. Itse en ole koskaan tiettävästi tavannut ensimmäisen ryhmän edustajia. Noita väliin putoajia on sitten osunut kohdalle useampiakin sen perusteella miten toimivat miestensä kanssa ja mitä suhteistaan kertovat. Ei liene yllätys etteivät nämä väliinputoajat saa suhteitaan kestämään. Heiltä kun puuttuu järjestäen ymmärrys siitä, että sukupuolet eroavat toisistaan henkisellä tasolla melkoisesti ja että suhde ei ole olemassa vain siksi, että heidän elämänsä olisi kivempaa.
Dia
26.10.2013 22:11
https://www.sciencenews.org/article/some-chores-linked-less-sex
Tässäkin oli lopussa maininta, etteivät kaikki tiedemiehet/tutkijat näe näkemystä pätevänä.
Ja osa vastuusta on kyllä miehillä itselläänkin: jos ei kaupunkielämässä ole saatavilla "miesten töitä" luonnostaan, niin niiden pariin voi hakeutua esim. harrastustensa kautta. Helpompaahan toki on vain esittää "koska luonto" -selityksiä omalle saamattomuudelleen ja jättää näin tilanne jonkun toisen vastuulle ja syyksi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin