KYSYMYS: Olen 33-vuotias nainen enkä ole koskaan seurustellut vakavasti. Miehiä pyörii kyllä ympärillä, mutta tapanani on ihastua saavuttamattomiin miehiin. Lähes kaikissa suhteissani olen ollut se toinen nainen.
Lapsuudenperheeni on pitänyt aikamoisia kulisseja yllä aikaisemmin. Toinen vanhemmistani kärsi hillittömästä peliongelmasta ja toinen vanhemmista laski mihin rahat riittävät. Peliongelmainen vanhempi on lisäksi onnistunut ainakin jollain tasolla tuhoamaan itsetuntoni, sillä en ole koskaan kelvannut hänelle tai ollut tarpeeksi hyvä. Tiedän kyllä nykyään, että minä riitän omana itsenäni, mutta välillä sitä on vaikea uskoa. Pystymme nykyään jollain tasolla keskustelemaan lapsuudenperheeni kesken aikaisemmista ongelmista, mutta välillä minusta tuntuu, että olen ainoa kuka ei osaa päästää lopullisesti asiasta irti.
Olen pohtinut sitä, että etsinkö tietoisesti ihmissuhteita sellaisten miesten kanssa, joista tiedän heti alkuunsa, ettei suhteesta muodostu koskaan vakavaa. Olen koko elämäni tottunut varmistelemaan asioita ja ainakin jollain tasolla pelkään antautua ihmissuhteeseen sen takia, että pelkään sitä, etten tulekaan riittämään ja kelpaamaan toiselle osapuolelle.
Asia on alkanut ahdistaa minua. Tunnen itseni yksinäiseksi ja haluaisin kovasti oman perheen. Olen tapaillut muutamien kuukausien aikana erästä miestä, joka on vapaa. Tämän lisäksi hän on turvallinen, mukava, huomaavainen, ystävällinen ja sosiaalinen. Ongelmana on se, ettei minusta tunnu hänen kanssaan miltään. En ole kokenut mitään rakastumisen tai ihastumisen tunteita. Seksi hänen kanssaan ei oikeastaan luonnistu lainkaan, suureksi osaksi varmasti sen vuoksi, etten halua häntä fyysisessä mielessä.
Nyt pohdinkin sitä, että onko minulla vääristynyt kuva rakkaudesta ja kuinka sen saa korjattua? Riittääkö parisuhteen pohjaksi se, että toisen kanssa on mukava viettää aikaa, vai tulisiko minun kokea jotain suuria, elokuvissa esiteltyjä huuman tunteita? Ja kuinka vanhoista käyttäytymismalleista voisi opetella ulos? Kuinka saan itseni ymmärtämään sen, etteivät hetken huumat yleensä kestä loppuelämää ja noiden hetkien sijaan minun pitäisi etsiä sitä tasapainoisuutta ja turvallisuutta? Kuinka pääsen ja päästän irti siitä varatusta miehestä joka tarjoaa aina silloin tällöin sitä hetken huumaa, muttei mitään muuta? Eniten minua pelottaa se, että jään yksin. Entä jos en koskaan osaa ja uskalla pariutua kenenkään kanssa. Olen 33-vuotias enkä halua, että elämä on tätä samaa yksinäisyyttä vielä seuraavat 50 vuotta!
Aina yksin
VASTAUS: Hyvä ystävä ”Aina yksin”. Kiitos sähköpostistasi, jossa pohdit vaikeuttasi solmia sitoutunutta parisuhdetta. Toteat, että ympärilläsi on miehiä, mutta ihastut vain saavuttamattomiin miehiin. Mainitset myös suhteesta varattuun mieheen ja vaikeudesta päästä hänestä irti. Yksinjääminen pelottaa, mutta nykyistä tilannetta et koe hyvänä.
Olet pohtinut oman lapsuudentaustasi vaikutusta itsetuntoosi ja siihen, miten miessuhteesi muotoutuvat. Minulle tuli vaikutelma, että olet oivaltanut monia merkittäviä asioita; isäsi peliongelmaan liittyvä perheen häpeä, riittämättömyyden tunne isän silmissä ja sen vaikutus itseluottamukseesi, kontrollointi ja varmistelutaipumuksesi, pelkosi sitoutua ja epävarmuus riittävyydestäsi miessuhteissa. Olette jopa keskustelleet perheesi kanssa yhteisistä kokemuksista ja pohtineet niiden vaikutuksia. Nykyiset vaikeutesi eivät ole sattumaa, vaan niillä on taustansa niin kuin olet itsekin oivaltanut.
Samalla kun teet työtä tunteaksesi itseäsi paremmin ja ymmärtääksesi reagointitapaasi, kaipaat jo omaa perhettä. Nykyinen seurustelusuhteesi hämmentää sinua. Viihdyt miehen seurassa, mutta tunteesi ovat viileät. Kerrot tapailevasi toista miestä ilmeisesti seksin merkeissä. Ehkä tunteesi ovat kiinni hänessä ja hetken huumassa, niin kuin tapaamisianne kuvaat. Ehkä alitajuisesti koet ristiriitaa kahdesta rinnakkaisesta suhteesta, joista asianosaiset eivät ilmeisesti tiedä.
Mietit, onko sinulla vääristynyt kuva rakkaudesta. Pohdit, tulisiko sinun kokea jotain suuria, elokuvissa esiteltyjä huuman tunteita, vai riittääkö se, että toisen kanssa on mukava viettää aikaa. Tiedät, että rakastumisen tunteen palo kestää rajallisen ajan. Mitä itse vastaat, riittääkö sinulle parisuhteen pohjaksi hyvä ystävyys, ilman ihastusta ja vetovoimaa?
Olet pohtinut, etsinkö tietoisesti ihmissuhteita sellaisten miesten kanssa, joista tiedät heti alkuunsa, ettei suhteesta muodostu koskaan vakavaa. Tämän oivallettuasi voit muuttaa suuntaa. Jos pohjimmiltasi haluat sitoutua ja saada perheen, anna tilapäisten ja pinnallisten seurustelusuhteiden olla. Ne eivät ole sinua varten. Tiedät jo, että ne jättävät sinut yksinäiseksi edelleen. Voit olla reilusti liikkeellä etsien vakavaa seurustelusuhdetta ”tositarkoituksella”.
Kuulosti hyvältä kun totesit, että nykyään tiedät, että riität omana itsenäsi. Itsetuntosi on vahvistunut sitten lapsuusaikojen. Sinun ei tarvitse tyytyä toisen naisen osaan. Sinun on saatava olla ainoa, tärkein ja rakkain. Sen sinä ansaitset.
Toivon sinulle lisääntyvää itseymmärrystä ja sen tiedostamista, mitä haluat ja tarvitset. Toivon sinun löytävän rakkauden, jossa ei tarvitse pelätä ja jossa myös sinä voit tuntea, että tämä se on.
Saara, perheneuvoja
9 kommenttia
Anonyymi
15.7.2014 20:21
Panettaa vaan :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Mitesois
18.7.2014 14:28
No mennäänkö panemaan? ;)
Dia
15.7.2014 22:41
Kun omat lapsuudenkotikuviot eivät tarjoa turvaa tai varmuutta, aikuisiällä on haasteellista luoda se hyväksi mieltämänsä parisuhde- ja perhekuvio. Se on siis mahdollista, onnistuminen edellyttää kuitenkin irtipäästämistä lapsuudenkotiin liittyvistä peloista ja epävarmuuksista.
Parisuhde kannattaa muodostaa ja perhe perustaa sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa on hyvä olla. Vaikka joku olisi miten "kiltti, mukava ja hyvä", jos se ei tunnu "omalta" ihmiseltä, itsensä pakottaminen johonkin näennäisesti toimivaan muottiin on vain kulissia.
Mikä yksin jäämisessä pelottaa? Pelko saattaa kertoa jotain arvokasta, ja joskus jopa tarjota ratkaisun tai reitin pois umpikujatilanteesta - kunhan uskallan kohdata rehellisesti ja rohkeasti sen, mitä pelkäät. Yksinäisyys on laaja käsite, ja ihminen voi hyvinkin tuntea olevansa yksinäinen myös parisuhteessa ja isossakin perheessä.
Hyvä itsetuntemu, vahva itsetunto, halu ja kyky kehittyä ja kasvaa läpi elämän takaavat sen, että ihminen saa haluamansa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
licence27
15.7.2014 23:55
Olkoon pari ulkoisesti millainen unelmapari hyvänsä niin ongelmia on ja niitä tulee aina ja joka suhteessa olemaan. Jos suhde on hyvä niin ne saadaan kaikki ratkottua enemmän tai vähemmän tyydyttävästi.
Ei kukaan toinen voi sinulle sanoa mitä sinun tulisi tuntea ja mitä ei. Suhteen alkamisen on oltava oma valinta, sen vakaoitumisen oma päätös ja varattujen jahtaaminen on (lähes) aina huono päätös jonkun kannalta. Enkä siis tarkoita vain pieniä lapsia ja heidän vanhempiaan.
Jos se oma pää, naama ja kroppa on siinä kuosissa että kelpaa kenelle vaan niin sitten pitää valita se paras vapailla markkinoilla oleva- oli se sitten naapuri tai formulatähti.
Jos ei ole niin sitten täytyy tyytyä vähempään tai olla sinkku. En kuitenkaan usko että kovinkaan moni nainen haluaa olla toinen nainen, varasijalla tai ensimmäinen nainen kun miehellä on toinenkin. Polyamoriset on asia erikseen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Hyödyttiköhän
16.7.2014 09:02
Ihan käsittämätön "vastaus". Toistellaan vaan mitä kysyjä sanoi. Ymmärrän, että ei saa antaa toiselle valmiita vastauksia, mutta jotain uutta näkökulmaa voisi edes tuoda.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Nirsh
16.7.2014 09:13
Hetkinen, kysyjä kirjoittaa vain että toisella vanhemmistaan oli peliongelma, mutta vastauksessa todetaan että kyse oli isästä.
Näin varmaan tilastojen valossa onkin, mutta jäi häiritsemään että missasinko tekstistä jonkin koukeron jossa tuo toinen vanhempi yksilöityy isäksi? Jos en, niin melko asiaton oletus.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
flfbrke
17.7.2014 00:33
Kuules pole, relaa jo.
Dia
16.7.2014 20:57
Oletus tai päätelmä. Lisäksi joskus noista kirjeistä jätetään osa julkaisematta, ja siinä voi olla juuri tuota relevanttia tietoa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
28.7.2014 08:32
Lääke on helppo: Tee tietoinen valinta olla tekemättä asioille mitään jos mies sopii aiempien sekoilujen kaavaan. Tein itse naisten osalta tämän saman päätöksen hiljattain. Suurin ongelmani toistaiseksi on ollut yksinkertaisesti se, että kunnioitukseni toista kohtaan ei saa/saanut vastinetta, joten olen päättänyt ohittaa kaikki naiset jotka eivät tarjoa kunnioitusta minua kohtaan silloinkin kun on vähän vähemmän kivaa.
Melko helppoa loppuviimein. Odottaa vaan, että kiinnostuksen kohde mokaa ja katsoo sitten ottaako vastuun teostaan vai ei. Jos ei ota vastuuta välittömästi niin ei pääse jatkoon.
Samalla tyylillä olen saanut tässä hiljan karsittua monta vanhempaa ainoastaan rasitteeksi muodostunutta ihmissuhdetta pois kuvioistani. Elämä on helpottunut aika helvetisti. On käytännössä vain turhan raskasta olla sellaisen ihmisen kanssa, joka vaatii toista ottamaan vastuun molempien teoista tai yksinkertaisesti valehtelee "verekseltään" kiinni jäätyäänkin ettei muka ole tehnyt mitä on tehnyt. :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin