TableOnline.fi

Tallinnan rekryreissun iIlallispaikaksi valikoitui Parrot Minibar, joka on ollut jo pidemmän aikaa listalla paikoista, missä haluan ehdottomasti käydä. Paikka on nimennyt itsensä baariksi, mutta kyllä siellä ruokatuote vähintään kamppailee pääosasta. Ainakin yläkerrassa, jossa sijaitsee avokeittiö ruokasaleineen. Alhaalla on lisäksi ”salakapakka”, johon kuljetaan vaatekaapin kautta ja siellä keskitytään sitten puhtaasti juomiin ja pääasiassa drinkkeihin.

Yksi ravintolan omistajista oli itse ottamassa meitä vastaan ja tunsin itseni hyvin tervetulleeksi ja samalla hieman hämmentyneeksi ravintolan omaperäisestä sisustuksesta. Viidakkomainen sisustus johtuu omistajan mukaan siitä, että ravintolaa perustaessa hän päätti teeman olevan Amazon ja 1920-luku jazz hengessä. Koitin vähän kysellä lääkityksen luonteesta, että tulee mieleen nuo kaksi asiaa yhdistää, kun on ravintolaa perustamassa. Tämä jäi kuitenkin arvoitukseksi. Selvyyden vuoksi vielä mainitaan, että mielestäni tämä yhdistelmä toimi todella hyvin ja oli mahtavaa yllättyä sisään tullessaan sisustuksesta ja odotukset kasvoivat entisestään, kun kohtasi jotain poikkeuksellista.

Omistaja kertoili vielä vähän ruokalistasta ja kyseli meidän nälkäisyydestä osatakseen suositella sopivan määrän annoksia ja tarjosi meille alkudrinkit. Kyseltäessä nälkää, oli pakko myöntää, että melko täynnä on edelleen aiemmasta tukevasta lounaasta johtuen, mutta toisaalta on niin utelias ja kiinnostunut paikan ruoista, että kovin montaa niistä ei haluaisi jättää väliin. MInibarissa listalla on tarjolla yhteensä kuusi alkuruokaa ja seitsemän pääruokaa ja kolme jälkkäriä. Yllätykset jatkuivat, kun kuulimme, että emme tule saamaan haarukkaa, veistä tahi lusikkaa, vaan useimmat ruoat ovat sormin syötäviä suupaloja ja osa syödään atuloilla tai pinseteillä (tai miksi ikinä niitä nyt tuleekaan kutsua). Pääruokien kanssa ei myöskään tarjoilla lisukkeita vaan pääraaka-ainetta kunnioitetaan ja se syödään sellaisenaan.

Tykkään aika paljon viineistä, vaikka niistä en niin paljon ymmärräkään. Ja vaikka Minibarin viinilista vaikutti oikein hyvältä, tuntui tässä paikasssa sopivammalta juoda drinkkejä. Ravintolan cocktail listalla on 12 drinkkiä, mutta sen lisäksi voi tilata muitakin haluamiaan drinkkejä tai vain kertoa millaisista mauista tykkää ja baarimestarit taikovat makuun sopivan kustomoidun drinkin.

Ensimmäinen annos saapui tässä vaiheessa ja se oli kalakakku, joka näytti macaron leivokselta. Kakku kehotettiin syömään yhdellä suupalalla. Haukun jälkeen kakku kirjaimellisesti suli suuhun. Keksin sisällä ollut savustettu kermainen tuorejuusto ja taimenen mädit olivat täydellinen yhdistelmä. Vieläkin alkaa kuola valua, kun muistelen tätä herkullista aloitusta. Toinen syömämme alkupala oli nimeltään Tomato Nik-Nak, joka koostui rapeasta ja ohuesta tattarileivästä, jonka päällä oli tomaattihilloa ja sipulia. Myös tämä annos oli todella onnistunut ja niitä olisi voinut syödä useammankin leivän.

Ravintolassa soi taustalla Amazon henkistä musiikkia ja nämä rytmit yhdistettynä viidakkomaiseen sisustukseen ja eksoottisiin drinkkeihin toivat olon, kuin olisi ollut jossain paljon kauempana Suomesta, kuin kahden tunnin lauttamatkan päässä. Melkein pystyi tuntemaan varpaiden välissä lämpimän hiekan ja kasvoille käyvän trooppisen tuulen. Fiilistely keskeytyi kolmannen annoksen tullessa pöytään, joka oli miniburgeri, jossa oli täytteenä mm. foie-grasia. Jälleen annos oli tarkoitus ahtaa kitaan yhdellä haukulla. Kokoa oli sen verran, että ihan helppo tehtävä se ei ollut, mutta onnistunut suoritus palkitsi melkoisella makujen sinfonialla suussa. Makuja oli vähän vaikea erotella toisistaan, kun suu oli täynnä, mutta jotenkin eri maut tuntuivat olevan täydellisessä tasapainossa tässä annoksessa. Neljäs ja viimeinen syömämme alkuruoka oli Kuuma peruna. Tässäkin suupalassa maut olivat kohdallaan. Annos oli kuitenkin hieman liian iso suupalaksi ja oli näin ollen hieman kuiva suussa pyöriteltäväksi. Hieman pienempänä krokettina tämäkin olisi siis toivonut oikein hyvin.

Alkuruokien jälkeen siirryttiin listan ”Mini Mains” -osioon, jonka aloitti pienet mustakalat chimichurri kastikkeessa. Olen hyvin tykästynyt pulpoon ja tämä toimi minulle siis todella hyvin. Nyt pääsimme ensi kertaa käyttämään atuloita ja kiva niillä oli pikku pulpoja napsia. Pulpot olivat tosin niin pieniä ja söpöjä, että hieman kävi sääliksi niitä, kun olivat lautasellemme päätyneet. Kaksi seuraavaa jälkiruokaa oli kanaa ja pihviä siivutettuna ohueksi lautaselle ja molemmat katosivat pinseteillä nopeasti parempiin suihin.

Tässä kohtaa siirryttiin jälkiruokiin. Saimme kaikki kolme listalta löytyvää jälkiruokaa. Kaikki maistuivat hyviltä, mutta kookosjälkkäri täytyy nostaa kuitenkin jalustalle. Siinä annoksessa oli kaikki kohdallaan. Jälkiruoan komponenttien rakenne ja maut olivat keskenään täydellisessä sopusoinnussa ja tämä oli ehkä paras koskaan syömäni jälkiruoka. Joku muu asiakas oli kuulemma kyseistä annosta syödessään kommentoinut olevansa jälkiruokataivaassa.

Omistaja kävi esittelemässä meille vielä alakerrassa sijaitsevan salakapakan, joka oli myös oikein viihtyisän näköinen ja siellä voisi hyvin kuvitella siemailevansa drinkkejä ja kuuntelevana vanhaa jazzia ja kuvitella olevansa 1920 -luvun jazzklubilla jossain ihan muualla kuin Tallinnassa.

Tämän jälkeen nautimme vielä palan painikkeeksi yhdet drinkit ja sitten illallinen oli päätöksessä.
Kokonaisuutena illallinen oli yksi mielenkiintoisimpia kokemuksia pitkään aikaan. Ravintoruokailulta haetaan hyvin usein, etenkin reissulla, hyvän ruoan lisäksi elämyksellisyyttä. Nykyään tosi usein, kun uusi ravintola aloittaa, niin se kertoo olevansa bistromainen helposti lähestyttävä ravintola, joka keskittyy hyviin lähellä tuotettuihin raaka-aineisiin ja selkeisiin makuihin jne jne. Siis ei tällaisissa paikoissa mitään vikaa ole, mutta jotenkin oli todella kiva käydä välillä uudessa ravintolassa/baarissa, joka ei ole mennyt sieltä, mistä aita on matalin, vaan aidosti keksinyt hullun idean (Amazon ja 1920-luku) ja toteuttanut sen. Vielä kun se on onnistunut lähes täydellisesti niin miljöön, ruoan ja juomien kuin palvelunkin osalta, niin ei voi muuta kuin nostaa hattua ja kehottaa kaikkia tutustumaan tähän ihastuttavaan paikkaan.

Ville/TableOnline

Varaa pöytä Parrot Minibariin tästä

TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.

Tämänkertaisen Tallinnan reissun illallispaikkani Gloria Veinikelder sijaitsee Tallinnan Vanhassa Kaupungissa, lähellä Vapauden aukiota. Tyhjään mahaan ei saa syödä, joten ennen illallista kävimme nauttimassa alkudrinkit Vapauden aukion reunalla sijaitsevassa Wapadus kahvila-ravintolassa. Tallinnan loppukesän sää pääsi yllättämään minut matkalla ja vaikka hotellilta lähtiessä paistoi kauniisti aurinko, ehdin reilun kilometrin kävelymatkalla kastua ja siksi lämmittävä drinkki tuli tarpeeseen.

Drinkin jälkeen siirryimme lähellä sijaitsevaan ravintolaan. Gloria Viinikellari sijaitsee nimensä mukaisesti kellarissa, talossa, joka on rakennettu jo 1300 -luvulla. Ravintolaan saavuttaessa pitää hetki miettiä, että saavuimmeko oikeaan paikaan, koska sisääntuloaulassa sijaitsee viinikauppa. Sivistysvaltiossa myös viinin myynti ulos ravintolasta on mahdollista ja sopi erityisen hyvin ravintolalle, jolla on valikoimissaan n. 800 erilaista viiniä. Mikäpä sen kätevämpää kuin ostaa ravintolassa tehtyjä uusia herkullisia viinilöytöjä mukaan. Jospa meilläkin jonain päivänä tällainen olisi mahdollista. Henkilökohtaisesti uskoisin sen onnistuvan ilman maan luisumista rappiolle ja anarkiaan.

Aulasta meidät johdatetaan ruokailutilaamme Napoleon-kabinettiin, joka on kuulemma hyvin suosittu ja toivottu tila ravintolan kanta-asiakkaiden keskuudessa. Nimensä se on saanut kabinetin seinällä komeilevasta Napoleonin maalauksesta. Gloria Veinikelderissä on kaiken kaikkiaan n. 50 paikkaa, jakautuneena useampaan saliin tai kabinettiin. Toinen kiinnostava paikka on Mona Lisa -kabinetti, jossa seinällä komeilee itse Mona Lisa juomassa viiniä. Rakennus, jossa Gloria Veinikelder sijaitsee on niin vanha, että kysyinkin sommelieriltä mahtavatkohan herra Napoleon ja mademoiselle Mona Lisa olla käyneet vierailulla ravintolassa.

Isoimmassa salissa on aito takka lämmittämässä ruokailijoita. Vielä takassa ei tosin ole tulta, vaan se odottaa hieman viileämpiä säitä. Takan viereiset pöydät ovat kuuleman mukaan talvella hyvin toivottuja paikkoja, joka on helppo uskoa. Istui takan ääressä tai ei niin koko ravintola on hyvin tunnelmallinen. Ei myöskään pääse unohtumaan, että kyseessä on viiniravintola, koska kaikki paikat ovat täynnä tyhjiä viinipulloja ja -laatikoita.
Koska ravintolassa on valtava määrä erilaisia viinejä tarjolla, on omistaja ja pääsommelier Marko Hark, yhdessä tiiminsä kanssa, helpottanut asiakkaan valintaa ja koonnut aina kuhunkin ruokalistaan sopivan lyhyemmän listan suositelluista viineistä. Toki viinejä saa listan ulkopuoleltakin tilata ja ravintolassa on myös viinitietoinen henkilökunta, jonka kanssa voi keskustella ruokaan sointuvista valinnoista.

Alkuun meille tarjoiltiin biodynaamisesti viljeltyä Proseccoa, joka oli todella toimiva alkumalja. Saadakseni syödä sellaista, mikä on kulloinkin ravintolan parasta, olen ulkoistanut ruokien tilaamisen ravintolalle myös sellaisissa paikoissa, missä ei varsinaista maistelumenua ole tarjolla. Tässä tapauksessa ravintola suositteli joko lihaan tai mereneläviin perustuvia ruokia ja koska seuralaiseni oli juuri edellisenä päivänä käynyt kalaravintolassa, päädyimme valitsemaan hänelle lihamenun ja minulle kalaisamman vaihtoehdon.
Minun menuni alkoi mustekala-carpacciolla. Lisukkeina oli riisilastuja, jogurttivaahtoa, marinoitua omenaa ja tryffelikermaa. Yksi ehdottomia suosikki raaka-aineitani on mustekala ja siksi tämä oli itselle täydellinen aloitus. Ruoan kanssa tuli oikein hyviin menuun sopivaa Carmelle Sauvignon Blancia (2016), joka löytyi myös shortlistiltä. Itse annos oli muuten lähes täydellinen, mutta mustekala oli pakastettua, joka sinänsä on ymmärrettävää, mutta se oli vielä eteeni tullessa aavistuksen jäinen. Tämän havaittuani päätin ensin nauttia hetken aikaa viiniä ja sitten vasta syödä ruoan, jolloin annos toimi todella hyvin ja mustekala maistui oikein tuoreelta huolimatta jäädytyksestä. Seuralaiselle tuli alkuun klassinen tartar, jossa hienona visuaalisena yksityiskohtana oli värjätty kananmuna. Vaikka oma annos olikin todella hyvä, niin silti tunsin pientä annoskateutta tässä kohtaa, kun haarukallisen maistoin hänen annostaan.

Pääruoaksi seuralaiseni sai ankkaa, joka näytti maistuvan hyvin ja annos oli myös oikein kaunis. Minulle tuli Turskaa tilli-perunasoseella, paksoilla ja valkoviinikastikkeella. Kala oli tuoretta ja juuri sopivasti paistettua. Erittäin onnistunut suoritus keittiöltä. Annoksen kanssa minulle suositeltiin samaa Sauvignon Blancia, mitä olin nauttinut alkuruoan kanssa ja mikä varmasti olisikin sopinut oikein hyvin annokselle. Kuitenkin kun ravintolassa on 800 erilaista viiniä, niin minusta olisi liki rikollista juoda samaa viiniä useamman ruokalajin kanssa. Siksi päädyin tilaamaan shortlistillä ollutta Cantina Riff Pinot Grigio 2016 -viiniä, joka sekin sopi oikein hyvin turskan kanssa yhteen.

Jälkiruoaksi seuralaiselle tuli pannacotta ja minulle creme brulee. Pannacotta oli kuulemma oikein hyvää ja olisi ehkä ollut myös enemmän omaan makuun kuin makea creme brulee, jossa itse vanukasta oli vielä hyvin vähän suhteessa kuoreen ja siksi se oli turhan makea. Teknisesti se oli kuitenkin hyvin valmistettu ja tiedän, että monet tykkäävät nimenomaan ruskistetusta kuoresta, joten varmasti tämä olisi monelle toiminut oikein hyvin.
Gloria veinikelder on saanut erittäin hyvät arvostelut TableOnlinessa ja nyt vierailun jälkeen en enää ihmettele miksi. Kaikki ruoat olivat tehty hyvistä raaka-aineista ja valmistettu hyvin. Ravintolan keittiö luottaa perinteiseen linjaan syyllistymättä turhaan kikkailuun. Tästä huolimatta annokset olivat raikkaita ja ennen kaikkea hyvän makuisia. Ravintolassa palvelu pelasi todella hyvin ja laaja, pääosin vanhan maailman viineistä koostuva valikoima tarjoaa vaativammallekin viiniharrastajalle varmasti vastinetta rahalle. Ravintolassa järjestetäänkin paljon tastingtilaisuuksia. Viinikellarin erilliset kabinetit antavat hyvän mahdollisuuden järjestää tilaisuuksia myös ravintolan normaaleina aukioloaikoina.

-Ville / TableOnline.fi

Ravintola Gloria Veinikelder lisätiedot & pöytävaraukset: https://www.tableonline.fi/ravintola/gloria-veinikelder

TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.

Jos onnenpyörä vielä pyörisi, niin voisin ostaa Janne Porkalta pari vokaalia virolaiselle Schlössle-hotellille ja ravintolalle. Paljon muuta se ei kyllä tarvitsekaan, sen verran tasokas hotelli on kyseessä. TableOnline on toiminut Virossa jo vuodesta 2012 ja palvelusta löytyy jo yli 80 ravintolaa, joista pieni osa toimii hotellien yhteydessä. Yksi näistä on Schlössle, joka on yksi Tallinnan parhaista hotelleista ja ehdottomasti siis tutustumisen arvoinen mesta.

Usein yksi ikävimpiä vaiheita hotellivierailuissa on sisäänkirjautuminen. Joskus ahtaalla tiskillä saattaa olla valtavasti sakkia täyttämässä lomakkeita, joita yksi virkailija koittaa parhaansa mukaan kirjailla sisään. Schlösslessä tämä oli hoidettu vähän tyylikkäämmin. Minut ohjattiin istumaan vastaanottoaulan mukavalle sohvalle, jossa siemailin talon tarjoamaa proseccoa täytellen kirjautumislomaketta. Samalla respan tyttö tuli kertomaan hotellin tavoista ja myös yleisesti hieman hotellin historiasta. Tämä oli hienoa!

Schlössle on pieni hotelli ja siellä on vain parikymmentä huonetta. Minun huone oli hintahaitarin alkupäästä, Classic double nimeltään. Huone oli tosi kodikas ja intiimi, jossa oli noin puoli metriä paksu kokolattiamatto. Hintaan myös kuuluivat minibaarin alkoholittomat virvokkeet. Ennen dinneriä joutui vielä vähän aikaa tekemään töitä, jolloin tuli myös hotellin wifi testattua ja hyväksi havaittua.

Dinneri Schlösslesta oli buukattu klo 19 alkavaksi. Ravintola sijaitsee hotellin alakerrassa, jossa voi aistia historian havinaa. Tallinna oli jo 1200-luvulla paikka, jossa oli start-up kielellä sanottuna hyvää pöhinää, kun hansaherrat kävivät kauppaa erinäisillä tärkeillä artikkeleilla. Talon rakennusaika ei käsittääkseni ole tarkalleen tiedossa, mutta ilmeisesti osa nykyisistä rakenteista on lähtöisin aina tuolta 1200 - 1300 -luvulta. Kovin moderni pytinki ei siis ole kyseessä. Taloa on rakennettu useammassa vaiheessa, mutta nykymuodossaan sen sanotaan edustavan barokki-goottilaisuutta. Omat taidehistorian opinnot ovat sen verran ruosteessa, että en lähde tuota kommentoimaan, mutta sen voin kertoa, että todella tunnelmalliset puitteet vanha kivitalo suurine holvikaarineen loi illalliselle.

Odottaessa paikallisia kollegoita dinnerille nautin aperitiiviksi gt:n ja iloni oli suuri, kun Hendricks oli ensimmäinen brändi, mitä tarjoilija minulle suositteli. Tarjous, josta en voinut kieltäytyä.

Pian myös kollegat saapuivat paikalle ja pääsimme tutkimaan ravintolan ruokalistaa. Lista näytti oikein hyvältä ja pituudeltaan se oli keskitasoa. Usein hotellien ravintoloiden listat ovat pituudeltaan pari kilometriä, kun kaikkia vieraita on pakko miellyttää. Tässä tapauksessa ei oltu sorruttu liian pitkään listaan, vaan kyseessä oli hyvin tasapainoiselta vaikutta kokonaisuus. Tälläkään kertaa en kuitenkaan vaivautunut itse tekemään valintoja vaan ulkoistin ne keittiön vastuulle ja kerroin että tuovat mitä sopivaksi ja hyväksi näkevät. Koska ravintolassa ei ollut valmiita menuja olemassa, niin tämä ei ollut selvästi kovin yleinen taktiikka ravintolassa ja tarjoilija yllättyi osoittamastani luottamuksesta. Nopeasti hän kuitenkin kokosi itsensä ja otti haasteen vastaan. Muutenkin meidän tarjoilija ansaitsee lämpimät kehut. Oli kuulemma aloittanut vasta jonkin aikaa sitten ravintolassa ja ei osannut vastata joihinkin kysymyksiimme, kuten mm. siihen, että mistä tämä hotellin vokaaleja kaipaava nimi tulee. Selvitti kuitenkin vastaukset nopeasti ja muutenkin oli todella iloinen koko illan ajan luoden dinnerille lämpimän tunnelman. Niin, ja hotellin nimi kuulemma tulee saksan kielen sanasta ja tarkoittaa pientä linnaa.

Ensin saimme eteemme kokin tervehdyksen, joka oli loistava aloitus ja kunnioitti sesonkia hienosti. Kyseessä oli omena, joka oli täytetty punajuurivuohenjuustokeitolla. Tervehdyksen jälkeen kaadettiin alkuruoan viini, joka oli Marlboroghin Sauvignon Blancia Uudesta Seelannista. Viini jo toi epäilyksen, että voisi olla mereneläviä tulossa ja niin keittiöstä eteemme kannettiinkin seafood platter, jossa oli kampasimpukkaa, tiger prawnia, simpukoita ja savustettua lohta sieni ja yrttiliemessä. Raaka-aineet olivat kaikki tuoreita ja ensiluokkaisia. Annos oli melko kookas alkuruoaksi, mutta niin herkullinen, että sitä en väittäisi suureksi ongelmaksi.

Pääruoalle kaadettiin Espanjasta Riojan alueelta Berberanan Gran Reserva 2007 vuosikertaa, joka oli oivallinen valinta pääruoaksi tarjoillun hiillostetun naudanpihvin kanssa. Annoksen omina lisukkeina oli marinoituja hillosipuleita ja mustaherukkakastiketta. Lisäksi lisukkeena tuli perunoita parissa eri muodossa ja uunissa paahdettuja kasviksia. Pihvin pinta oli todellakin hiillostettu hyvin tummaksi ja sen alta paljastui mukavan rosé pihvi. Hillosipulit ja mustaherukkakastike tarjosivat molemmat annokseen hapokkuutta; mielestäni ehkä jopa hieman liikaa vieden huomiota hyvältä lihalta.

Tarjoilijat muistivat ilahduttavasti pian jokaisen ruoan tulon jälkeen käydä kyselemässä onko kaikki kunnossa ja, mikä tärkeintä, täyttää nopsasti hupenevaa viinilasiani. Sanoinko jo, että pihvi sopi loistavasti viinin kanssa yhteen?

Jälkiruokana saimme kaikkia kolmea listalta löytyvää jälkiruokaa jaettavaksi. Meistä kukaan ei ole kovin suuri jälkiruokaviinien ystävä ja siksi päätimme jatkaa ystävystymistä meille ennestään tuntemattoman Berberanan kanssa. Paras jälkiruoka oli talon itsetekemät jäätelöt, joista suosikkini oli mango. Keittiön oma valkosuklaa oli todella hyvää, mutta omaan makuun jopa liian makeaa, tai ainakaan sitä ei voinut syödä teelusikallista enempää. Näin minulle tosin käy makeiden jälkiruokien kohdalla usein ja siksipä päätin ottaa jälkiruoaksi vielä Hendricks gt:n. Tai itseasiassa kaksi jos tarkkoja ollaan.

Aamulla edellisiltana nautitut gt:t ja Berberana häivähtelivät vielä ohimoilla ja siksi oli syytä suunnata nopeasti aamupalalle. Schlösslen aamupala tarjoillaan sisääntulokerroksen bistrossa. Ruokailla voi myös tunnelmallisella sisäpihalla. Nyt tosin syksy oli päässyt jo niskanpäälle siinä määrin, että päätin pysyä sisätiloissa.

Aamupalapöytä näytti selvästi keskivertohotelliaamiaista laadukkaammalta. Uudelle tasolle se kuitenkin nousi, kun tarjoilija toi listan keittiöstä tilattavista annoksista ja huomasin listalla Eggs benedictin. Tämä aamupalojen mersu, joka oli muuten täydellisesti valmistettu, oli juuri oikea lääke, yhdessä vahvan, juuri jauhetun kahvin ja tuorepuristetun tuoremehun kanssa, nujertamaan vielä viipyilevät häivähdykset ohimoltani.

Oli aika suunnata kohti Tallinnan D-terminaalia. Laivamatkalla oli aikaa tehdä pientä yhteenvetoa reissusta. Ja en nyt siis puhu tylsistä työasioista vaan hotellista ja sen tarjoiluista. Hotelli sijaitsi Vanhankaupungin ytimessä lähellä Raatihuoneen toria. Sijainti oli siis keskeinen ja hotelli itsessään oli todella miellyttävä. Erityisen hyvää hotellissa oli intiimiys ja henkilökohtainen palvelu, johon isoissa loistohotelleissa ei usein päästä. Check in oli paras mitä olen kokenut ja aamupalakaan ei tästä kauaksi jää. Keskiajalta peräisin oleva kellari Schlössle ravintolassa loi mielettömät puitteet holvikaarineen dinnerille eikä ruoatkaan paljon tästä jääneet jälkeen tarjoilun ollessa koko ajan erinomaista. Yhteenvetona voin siis antaa vahvan suosituksen Schlössle hotellille ja ravintolalle!

- Ville / TableOnline.fi

Ravintola Schlössle lisätiedot & pöytävaraukset: https://www.tableonline.fi/ravintola/schlossle

TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.