TableOnlinen ruoka ja ravintola-aiheinen blogi. Blogissa tuodaan ajankohtaisia aiheita, ravintoloita sekä ravintola-alan henkilöitä kaikkien luettavaksi ilman turhia hienosteluja, alan sanastoja tai liian syvällisiä kirjoituksia.
Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on Kuopio.
Helteisenä heinäkuun perjantaina suuntasin kohti iloista itä-Suomea ja Kuopiota. Burgerinmetsästys oli alkanut!
Jenkkityylinen Bowld1ner sijaitsee Finnkinon kanssa samoissa tiloissa Viihdekeskus IsoCeessä keskellä kaunista Kuopion kaupunkia. Ravintolan tiloista löytyy myös 8-ratainen keilahalli, joten tekemistäkin riittää herkuttelun lisäksi. Ravintolan kokous- ja saunatilat mahdollistavat myös erilaiset tilaisuudet niin työ- kuin vapaa-ajan tarkoituksiin.
Saavun ruokailemaan hieman lounasajan jälkeen, mutta muitakin ruokailijoita paikalla on helteestä huolimatta. Isompia ryhmiä ja kaveriporukoita sekä pariskuntia ja perheitä. Pian tarjoilija lähestyykin minua iloisesti tuomalla menun sekä tiedustelemalla juomavalintaani.
Menu tarjoilee kahdeksan hyvin erityylistä ja herkullisen oloista kunnon burgeria, jotka kehoitetaan nauttimaan hieman punertavina. Toki burgeripihvin saa myös kypsänä pyydettäessä. Oma valintani on klassikko American Cheese, johon vielä lisään pekonin. Muita vaihtoehtoja tosiaan myös löytyy, tulisemmin maustetusta burgerista Surf & Turf -burgeriin. Listalta löytyvät myös Bites eli alkupalat sekä tietenkin burgerien lisukkeet ja avotulella grillattuja pääruokia ja dippejä unohtamatta. Ja tietenkin vielä Happy ends eli jälkiruoat.
Eikä aikaakaan kun burgerini saapuu: se on erittäin houkuttelevan runsas ja todellakin maukas. Pihvin kypsyysaste on täydellinen ainakin omaan makuuni. Nautittuani jo melkein puolet burgeristani, tiedustelen tarjoilijalta lihan ja sämpylän alkuperää. Burgerilihan hän kertoo olevan 100% suomalaista naudanlihaa ja se tehdään paikan päällä käsityönä sekä grillataan avotulella. Sämpylät sekä mm. juustot tulevat kaikki paikallisilta toimijoilta. Myös kastikkeet tehdään ravintolassa itse. Hienoa!
Ja sinne se sitten upposi, kerta kaikkiaan herkullinen burgeri jonka tätä blogia kirjoittaessani voin vieläkin maistaa suussani. Jälkiruokavatsaani ei valitettavasti jäänyt tällä kertaa tilaa, mutta jälkkärilistalla olisi ollut valittavana sellaisiakin Amerikan herkkuja kuin Brownie ja Banana Split.
Ruokailtuani kurkistan vielä peremmälle ravintolaan, josta tosiaan löytyy 8 keilarataa. Bowld1nerin tilat ovat siis oiva paikka erilaisille virkistys- tai syntymäpäiville, kokouksiin tai pikkujouluille. Ravintolan tilat on sisustettu maukkaalla jenkkityylillä, joka takaa viihtyvyyden.
Hanna/TableOnline
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Kuopion Musta Lammas lukeutuu niihin ravintoloihin, joita olen halunnut pitkään testata, mutten ikinä ole muka saanut siihen sopivaa tilaisuutta. Lammas on mielestäni aivan turha testata niin, ettei vetäisi yllätysmenua sekä viinipakettia, autolla ei siis kannata olla liikkeellä. Viimeisimmällä Kuopion reissullani majoituin sopivasti Lammasta vastapäätä sijaitsevaan Scandic Kuopioon. Oli hyvä varmistaa, että konttamallakin pääsee turvallisesti perille.
Mustan Lampaan perustamishistoria ulottuu yli 30 vuoden päähän aina vuoteen 1982 asti, kunnioitettava ikä. Kellariholvit, joissa Musta Lammas sijaitsee, menee historiassa sen sijaan vielä pidemmälle, aina vuoteen 1862. Tähän aikaan Lampaan kolkot holvit olivat valjastettu oluttehtaan käyttöön.
Kellariholvien pitkä historia mahdollistaa erittäin persoonallisen sekä tunnelmallisen miljöön. Kuopiosta on mielestäni mahdotonta löytää upeampaa ravintolaa, kunhan ei pahemmin kärsi D-vitamiinin puutoksesta. Jos joku käskee painua sinne mihin aurinko ei paista, ilmeisemmin tarkoittavat Mustaa Lammasta. Ravintolassa on upeat käytävät, muutama kabinetti sekä periaatteesa kaksi salia, joista toinen, pääsali, on tunnelmaltaan huikea! Ruokailun aikana voi hetken kuvitella olevansa jossain keskiaikaisessa linnassa jossain toisessa maassa.
Neljä kertaa vuodessa sesongin mukaan vaihtuva ruokalista, jatkuvat teemaviikot sekä mahdollisuus valita yllätysmenu on juuri sopivan yksinkertaista ja kaikki mitä tarvitsen ravintolalta. Pisteenä i:n päälle, itse a la carte listakin on täydellisen lyhyt. Muutamia alku- sekä jälkiruokia ja vain kolme pääruokaa. Kaikki tehdään tuoreista raaka-aineista ja paikan päällä.
Keittiön ensimmäinen tervehdys aperitiivien kanssa oli mallaskeksiä sekä hapankermaa, mukavaa pientä naposteltavaa. Mustassa Lampaassa ei ole tarkoitus hyökätä heti kimppuun, illallinen aloitellaan kaikessa rauhassa, tykkään.
Pöytään tuodaan tummaa mallasleipää glaseeratulla pinnalla, hyvää mutta hieman makeahkoa mieleeni. Vehnäleipä on upean värinen, leivonnassa on käytetty hitusen punajuurta joka tuo häilyvän makuvivahteen sekä upean ulkonäön leivälle. Kaikki on paikan päällä leivottua, totta kai.
Keittön varsinaisena tervehdyksenä tuodaan siilinjärven siitakesieni-peruna-annos pienessä lasissa. Aivan upeita makuja, rakastan sieniä kaikissa niiden muodoissa. Rauhallinen tahti ja ote illalliseen jatkuu. Vaikka sali sekä kabinetit ovat täynnä ruokailijoita, sujuu palvelu erittäin sujuvasti ja nimenomaan sopivilla väleillä. Tästä aloituksesta on hyvä edetä.
Ensimmäinen varsinanen annos on 16 tuntia 68 asteessa haudutettua possunkylkeä, crème fraîchea, punajuurta haudutettuna, pyreenä sekä marenkina. Vallan upea annos, kuva ei valitettavasti tee sille oikeutta, Mustan Lampaan sali on pimeä ja ilman salamaa on vaikea saada näin tummasta annoksesta hyvää kuvaa. Possunkylki oli suussa sulavaa ja kaikin puolin erinomaista, pidin ehdottomasti annoksen punajuurivalikoimasta. Persikkainen sekä hedelmäinen Tournon Mathilda Rose oli aivan upea, pirtsakka, raikas ja ennen kaikkea aivan huikea kaveri possuannoksen kanssa. Kokonaisuus on täyden kympin arvoinen. Edelleenkin sama sopivan huomaamaton sekä täsmällinen palvelu antaa juuri sopivin määrin aikaa maiskutella ja mietiskellä annosta sekä tutkiskella Mustan Lampaan upeaa tunnelmallista ravintolasalia.
Hanhenrintaa Hauhalasta pääruoaksi. Vesihaudutettu kolme tuntia 56 asteessa, aivan uskomattoman mureaa! Mukana myös spelttipuuroa jonka seassa hanhen sisäfilettä, herukkaa sekä helmisipulia. Itävaltalainen biodynaaminen zweigelt sopi erinomaisesti riistan sekä annoksessa olleen herukan kanssa. Spelttipuuro oli hyvää ja hauskaa että sekaan laitettiin hieman hanhen sisäfilepaloja, vaikkakin lopputuloksena oli hitusen raskas annos.
Seuraavaksi paikallista kuhaa Kallavedestä, aivan mainiota! Annoksessa mukana lehtikaalta kahdella tapaa, paistettuna sekä vinegrettenä. Mäti on aina herkkua ja kuten aina, tälläkin kertaa kirjolohenmäti loppui lautaselta liian nopeasti. Badenista tullut Freiherr von Gölerin Weissburgunde (Pinot Blanc) oli oiva uusi tuttavuus ja tasapainottikin hapokkuudellaan juuri sopivasti kuhan rasvaisuutta. En osaa päättää oliko Mathilda Rose vai tämä illan paras viini, pitää varmaan päästä joskus maistelemaan näitä lisää ihan varmuuden vuoksi, se olisi kyllä karmea kohtalo. Lehtikaalivinegrette oli hauska idea sekä yksinään ihan hyvän makuista, kuitenkaan se ei ihan annoskokonaisuuteen sopinut ja vähän jopa soti viinin makujen kanssa.
Kolmisen tuhtia annosta peräkkäin, Mustassa Lampaasta ei kyllä tarvitse lähteä nälkäisenä kotiin! Tässä kohtaa ravintolapäällikkö Kata Shecter haistoi tilanteen ja kysyi haluanko pitää pienen paussin ennen makeiden tuloa, vastaus oli ehdottoman myönteinen.
Ah, täydellinen suunpuhdistaja, lakristia, sitruunaa. Erinomainen suomalaiseen makuun. Lakritsiin ja salmiakkiin tottumattomat turistit varmasti vähän ihmettelisivät annoksen makuja, minulle tämä oli täydellinen. En edes jäänyt kaipaamaan varsinaista jälkiruokaa, vaikkakin se on vasta tulossa.
Ensimmäisenä takerruin sherryyn. En missään nimessä ole sherryjen ystävä, kuitenkin tämä yhden rypäleen Noe sherry oli todella mielenkiintoinen! Sakeaa, melkein mustaa viiniä joka muistuttaa ulkonäöltään ja rakenteeltaan tuhtia stouttia tai jopa luumukeittoa. Yli kolmekymmentä vuotta kypsytetty Noe oli mielenkiintoinen, kuitenkaan ei mitenkään tajuntaa räjäyttävä kokemus. En osaa arvostaa sherryjä tarpeeksi, voidaan siis todeta taas kerran: helmiä sioille. Joka tapauksessa tämä oli varmasti paras maistamani sherry ja sherry jota voisin ihan hyvin mielin uudestaankin siemailla.
Kolmen suklaan jälkkäri omenatwistillä oli sitä mitä pelkäsinkin. Tuhti, makea ja makuuni turhan iso jälkiruoka-annos. Suklaahirmut varmasti veisivät minut tälläisistä kommenteista saunan taakse ja ihan syystäkin. Jos nauttisin tämän tyyppisistä suklaajälkkäreistä, olisi minulla varmasti sukat pyörineet jaloissa. Joka tapauksessa pariutettu sherry sekä omenatwisti teki annoksesta yllättävän nautinnollisen jopa minunkin makuun, anteeksi siis kaikille herkuttelijoille, en osaa ylistää tätä annosta sen ansaitsemalla tavalla!
Ruoat on syöty, loppuun vielä villiyrttitee rauhoittamaan vatsaa, joka oli muuten aivan uskomatonta! Olen kahvin juontia siirtänyt todella paljon teen puolelle, päätös jota en kadu hetkeäkään. Diplomático Reserva Exclusiva on rommin ystäville, kuten minulle, aaaaaaaivan huikeaa polttonestettä! Juttelimme Katan kanssa pitkän tovin ruokailukokemuksesta sekä muutenkin ravintola-aheisista asioista. Kata oli huolissaan palautteestani suklaajälkiruokaa koskien, vaikka koitin selittää ettei mielipiteitäni jälkiruokia koskien kannata ottaa liian raskaasti, ne ovat aina ennalta arvattavan yksipuolisia.
Tilanteen korjaamiseksi Kata halusi vielä näyttää muitakin jälkiruokavaihtoehtoja joista toinen oli minulle paremmin sopiva kirpsakka tyrnijälkkäri. Pidän tyrnistä erityisen paljon ja tämä olisikin kelvannut minulle joko suunpuhdistajana tai varsinaisena jälkkärinä.
Huomion kuitenkin vei upean näköinen hunajakenno suklaalla sekä paukkusokerilla. En ole ennen tälläistä maistellut ja vaikka hunaja onkin makeaa, on se makeaa jotenkin eri tavalla. Paukkusokeri poksahteli suussa hauskasti, toi mieleen nuoruuden dipattavat paukkusokeritikkarit, jee!
Musta Lammas on erittäin vakuuttava sekä tasalaatuinen kokemus. Tarjoilu pelaa aivan moitteetta, raaka-aineet ovat laadukkaita, annokset erittäin tasapainoisia sekä sopivan näyttäviä ilman mitään turhaa kikkailua. Mustasta Lampaasta ei oikeasti tarvitse lähteä nälkäisenä mikä on joillekin vitsaus vastaavan tyyppisissä ravintoloissa. Toisaalta kontaten saattaa joutua lähtemään, onneksi Scandic Kuopio on tien toisella puolella. Annoksiin valitut viinit olivat sopivan rohkeita ja yllättäviä, jokaisen viinin kohdalla oli jotain kivaa ihmettelemistä joko viinin tyypin, alkuperän tai makumaailmojen osalta.
Palvelu sujuu kuin ajatus, tarjoilijat eivät ole ikinä tiellä eikä heitä erikseen tarvitse myöskään huhuilla paikalle. Viinit ja annokset saapuvat sopivilla väleillä, edellistä ruokalajia ehtii sopivasti mietiskelemään ennen seuraavan saapumista. Olin itse asiassa erittäin tyytyväinen, että ruokailin Mustassa Lampaassa yksin. Pöytäseurue/seuralainen olisi vaatinut huomiota sekä jonkinsortin keskustelua, juuri sitä mitä en kaivannut tähän ruokailuun. Nyt sain nautiskella Lampaan tunnelmasta sekä antimista rauhassa, ehdottoman upea kokemus.
Musta Lammas on ehdottomasti useamman vierailun arvoinen paikka vaikka Kuopioon ei sen kummemmin olisikaan asiaa. Vaikka Lampaan historia on pitkä, ei se liiaksi jää polkemaan paikoilleen. Musta Lammas uskaltaa kokeilla uusia tyylejä sekä makuelämmyksiä sopivissa määrin. Hintataso on alle pääkaupunkiseudun vastaavien ravintoloiden, siksi Lampaan hinta-laatusuhde lyö monet samaan kategoriaan lukeutuvat helsinkiläiset ravintolat.
Lopuksi haluaisin vielä onnitella Eeva Mertasta, joka siirtyi vuoden alkupuolella Mustan Lampaan ravintolapäälikön pestistä Ravintolamestareiden toimitusjohtajaksi! Sen verran olen tässä muutamien vuosien aikana ehtinyt Eevaan tutustumaan, että minulla on täysi luottamus hänen ammattitaitoonsa ja näkemykseensä ravintolatoiminnasta. Yhtä lailla onnittelut Kata Shecterille joka jatkaa Lampaan ravintolapäälikkönä Eevan paikalla. Kata on salityöskentelyn rautainen ammattilainen, hänen tekemistään oli ilo seurata illallisen aikana.
Suuntaa siis Kuopioon ja Mustaan Lampaaseen! Varaa kuitenkin illalliselle aikaa, en suosittele hötkyilemään vaan nautiskelemaan. Kevyeempää illallista etsiessä suosittelen tutustumaan Ravintolamestareiden toiseen ruokaravintolaan, Isä Camilloon.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Panza on vaikuttanut Kuopion ravintolaskenessä pian kaksi vuotta. Kasa ystävyksiä avasivat upeaa meksikolaistunnelmaa hehkuvan Panzan kaksi vuotta sitten vapun hujakoilla. Kauppatorin viereen, ajurinkadulle ilmestynyt meksikolainen ravintola oli erittäin pirteä sekä toivottu tuulahdus Kuopion tarjontaan. Aikaisemmin kuopiolaiset joutuivat turvautumaan amerikkalaiseen tex-mexiin, jolla taas ei ole käytännössä mitään tekemistä meksikolaisen keittiön kanssa.
Ravintolan takana on läjä innokkaita sekä hyvällä tavalla omalaatuista porukkaa, he ovat Mikko Kemppinen, Joona Kämäräinen, Erno Vainainen sekä Paul Karjalainen. Omistajilla sekä keittiössä hääräävillä kokeilla on värikästä historiaa, johon kuuluu esimerkiksi yhden- ja kahden michelintähden ravintoloita suomesta sekä ulkomailta. Mikä ajaa tälläisen porukan Kuopioon loihtimaan meksikolaista street food -tyylistä safkaa fine-diningin sijaan? Panzan jätkillä on täysin itsensä näköinen ravintola sekä huikea meininki! Halu oli palata kikkailukeittiöstä perusasioihin, kuitenkin tehdä se niin hyvin kuin osaa. Panza on lungi, rento, siisti, hauska, viihtyisä. Ennen ruokailua juttelin sällien ja varsinkin Mikko Kemppisen kanssa Panzan alkutaipaleesta sekä nykytilanteesta "alkuun meillä oli pieniä haasteita meksikolaiseen ruokaan tottumattomien ruokailijoiden kanssa. Esimerkiksi korianteri sekä chili ovat jotenkin tulleet osalle yllätyksenä" Mikko alustaa. Osa ystävistäni asuivat Kuopiossa opiskelujen aikana ja olivatkin rakastuneet Panzan tarjontaan, vaikka kuulemma potkua ruoassa saisi olla rohkeammin. Joka tapauksessa eräs pääkaupunkiseudulta kotoisin oleva ystäväni kertoikin kaipaavansa aidosti vain yhtä asiaa Kuopiossa takaisinmuuton jälkeen, nimittäin Panzaa. Kaikki muutkin tuttuni Kuopiosta vannovat Panzan nimeen, en itse asiassa ole kuullut mitään pahaa tai sitten en suostu kuuntelemaan sellaisia asioita, tiedä häntä.
"Myös pöytävaraukset aiheuttivat hämmennystä alkuun. Osa paikallisista eivät olleet tottuneet siihen ettei ravintolaan voi aina vain kävellä sisään. Toisaalta kerran kun 10 hengen seurue käännytetään ovelta viikonloppuna täyteen varatun illallan johdosta, muistavat he ensi kerralla pöytävarauksen"Mikko sivaltaa leikkisästi.
Panza ei pelkästään tulollaan laajentanut kirjoa Kuopion ruokatarjonnan, vaan myös cocktailien osalta. Kuopiosta on tähän asti ollut haastavaa löytää kunnon cocktaileja. Panzassa juomalista on sopivan lyhyt, kuitenkin mielenkiintoinen. Hintataso ei ole todellakaan paha, esimerkiksi cocktailit kustantavat 8€ kipale joten niitä mielellään ryystää ennen, kesken ja jälkeen ruokailun. Suosittelemme esimerkiksi Mezcal Mulea sekä El Burroa, nams!
Saavuimme Panzaan pakoon lumimyrskyä torstai-iltana, olimme läpikulkumatkalla Tahkolle. Parit cocktailit sekä tulinen meksikolainen ruoka tekee varmasti tehtävänsä tässä tilanteessa. Alkuun Mikko suositteli cevicheä, se on kuulemma erittäin suosittu ja jo jonkinlaiseksi klassikoksi muodostunut herkku. Hintakaan ei päätä huimaa, nimittäin viiden euron ceviche on aikamoinen diili! Tälläisistä hinnoista voidaan Helsingissä vain unelmoida. Halvasta hinnasta huolimatta ceviche ylitti hinta-laatusuhde odotukseni heittämällä, juuri sopivasti happoja, jugurtti hieman tasapainottamassa sekä kaukainen potku chilistä. Näin hyvää cevicheä olen viimeeksi maistanut 2015 Taste of Helsingissä!
Pääruoaksi otimme ribsit sekä enchiladan kalalla. Pidän erityisesti Panzan korianterin sekä limen käytöstä, niitä ei voi meksikolaisessa keittiössä olla koskaan liikaa. Ribsien marinointi oli erinomainen ja koko annoksen sisältö juuri oikea. Riisi-papusetti ribsien alla juuri sitä mitä annos kaipaa. Vihersalaattissa on hieman happoja ja esimerkiksi marinoidut sipulit erinomaisia. Enchilada sai osakseen myös kovaa ylistystä. Molemmat meistä jäivät kaipaamaan hieman lisäpotkua annoksiin. Tämä menee osittain paikallisten piikkiin nimittäin parin vuoden aikana annosten tulisuutta on jouduttu hieman hillitsemään.
Aika alkoi olla kortilla, Tahko oli seuraava osoite, joten söimme nopeasti vielä loppuun puoliksi meksikolaiset ritarit. Olen muistaakseni syönyt köyhiä ritareita viimeeksi ylä- tai ala-asteella. Pieni nokare kinuskia sekä moussea kylkeen, ei se muuta tarvinnutkaan. Köyhät ritarit ovat minulle sopivan yksikertainen annos, en osaa arvostaa jälkiruokia tarpeeksi, mennään nimittäin herkästi helmiä sioille -kategoriaan.
Panza vakuuttaa tyylillään, ruoallaan ja ah.. cocktaileillaan. Omistajien mukaan Panzan avaaminen Kuopioon on ollut kokemus, jota eivät vaihtaisi mihinkään, enkä ihmettele. Ravintolassa on rutkasti persoonaa. Kaikenmoinen ihmeteltävä sisutuksessa alkaa ulko-ovesta ja jatkuu vessoihin asti.
Ceviche jäi päälimmäisenä mieleen illallisesta, tätä suosittelemme testaamaan välittömästi! Toivonkin ettei kyseinen annos poistu listoilta ikinä. Jäimme kaipaamaan pientä rohkeutta tulisuuden osalta. Toki pöydistä löytyy tulisia habanerokastikkeita, joten tilannetta voi korjata oman maun mukaan, vaikkakin jo valmistusvaiheessa oikein maustettu ruoka on parempaa kuin jälkikäteen pöydässä.
Helsingissä kunnon meksikolaisia ravintoloita on vain kuorallinen, Kuopiossa vain yksi. Suosittelemme siis pöytävarauksen tekemistä aina hyvissä ajoin, ravintola on suhteellisen pieni, se kannattaa muistaa. Panzassa voi myös pyörähtää nopeasti cocktaililla tai bissellä. Baaritiskillä istuessa voi vetäistä vaikka kylkeen cevichet jos mieli halajaa ruokaa. Hinta-laatusuhde on ehdottoman hyvä Helsingin hintatasoihin tottuneella.
Vaikka ¡Panza! - Bar y Restaurant käyttääkin slogania Eat Tacos, Live Forever!, ei tarvitse pelätä, kyseessä ei ole pelkkä tacoravintola. Panzassa keskitytään tarjoilemaan helposti lähestyttäviä meksikolaisen keittiön herkkuja laadukkaasti tehtynä. Toisin sanoen todella hyvää safkaa street food-hengessä.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Ravintola Isä Camillon rakennuksella on pitkä historia, aikaisemmin paikalla sijaitsi 1800-luvun alussa puutalo, jossa on toiminut mm. ravintola Bodega Espanola sekä Robert Rissasen nimikkoviinimaahantuonti. Puutalo tuhoutui tulipalossa vuonna 1907 ja paikalle nousi uljas kivirakennus, joka valmistui Suomen Pankin käyttöön vuonna 1912 ja olikin SP:n käytössä aina vuoteen 1993 asti. Isä Camillo aloitti remontin jälkeen toimintansa jo vuonna 1998. Ravintola sai vielä täydellisen remontin vuonna 2013, uudistunut Isä Camillo avattiin syyskuussa 2013.
Kiehtovan historian lisäksi Isä Camillon sijainti kauppakadulla on erinomainen, Kuopion tuomiokirkko sekä kirkkopuisto sijaitsee nimittäin tien toisella puolella.
Isä Camillon uusi sisustus on hyvin paljon mieleeni, tummia sävyjä, hauskoina yksityiskohtina mm. katosta roikkuvat viinipullolamput sekä viinilaatikot sisustuselementteinä. Osa kuopiolaisista ystävistäni eivät pitäneet remontista, Isä Camillo muuttui kuulemma liian vakavaksi ja hienoksi paikaksi, en valita. Camillosta löytyy muutama kabinetti, iso ravintolasali josta on näkymät tuomiokirkolle, salin perällä vähän rauhallisempi ylätasanne sekä kesäisin iso terassi.
Isä Camilloa pyörittää Ravintolamestarit, heidän käsialaa on myös mm. Kuopion huippuravintola, Musta Lammas. Sekä Mustassa Lampassa että Isä Camillossa on jatkuvasti tapahtumia, esimerkiksi vierailevia keittiömestareita, bliniviikkoja, stand-up show & dinnereitä yms. Jos haluat tietää mihin Kuopiossa kannattaa mennä, suosittelen tsekkaamaan Isä Camillon sekä Mustan Lampaan ajankohtaiset tapahtumainfot.
Saavuin Isä Camilloon hetken ennen lounasta tapaamaan Erkka Isotaloa, hän on yksi Ravintolamestareiden yrittäjistä. Erkan kanssa on mukava keskustella ravintola-alasta, maailman menosta, ruoasta, viineistä sekä kaikesta mikä sylki suuhun tuo. Tapaamisen jälkeen Erkka siirtyy saliin tarjoilemaan, minä siirryn nautiskelemaan lounaasta. Perjantaisin Isä Camillossa on yleensä lohta, jopas sattuikin.
Isä Camillon talon lounas maksaa 10€ (keittolounas 8,70€), tähän sisältyy päivän keitto, salaattipöytä, leipä sekä pääruoka. Kymppi on erittäin kohtuullinen tälläisestä annoslounaasta. Buffettilounaat jää nykyään herkästi väliin, tulee aina syötyä liikaa sekä ruoka ei ole tarpeeksi houkuttelevaa ja/tai tuoretta. Maksan mieluusti muutamasta eurosta kymppiin extraa jos annokset tuodaan suoraan keittiöstä.
Alkuun lämmin yrttikeitto ja leipä, en halua syödä liikaa joten salaattipöydän jätän väliin. Keitto on sopivan kermainen sekä yrittinen, juuri oikeanlainen aloitus lounaalle keskellä talvea.
Paistettu kirjolohi on höystetty punaisella pestolla, pastalla sekä haudutetuilla vihanneksilla. Täydellisen kyspyyden omaava kirjolohi on suussa sulavaa. Kuitenkaan jokin ei ole kohdallaan, annos huutaa suolaa, onneksi pintasuolat annokselle voi heittää pöydästä löytyvästä sormisuola-astiasta, miksi sormisuolaa löytyy nykyään niin harvasta ravintolasta!? Hyvän annoslounaan ainoa huono puoli on, etten oikein osaa syödä sitä ilman lasillista viiniä. Espanjalainen Waltraud Riesling tarjoiltiin sopivan viileänä ja sopi italialaistyyppisen lohiannoksen kanssa kuin pullo punaviiniä italialaisen piispan arki-iltoihin.
Puoli kahdentoista maissa porukkaa ryntäsi Isä Camillon lounaalle melkein jonoksi asti, enkä yhtään ihmettele miksi. Sijainti sekä upea sistusta tarjoavat mahtavat puitteet luonaalle eikä hinta-laatusuhteessa ole mitään valittamista, päinvastoin.
Olen testannut Isä Camilloa muutaman kerran illallisella sekä kerran aikaisemmin lounaalla. Edellisen lounaskäyntini pitkään haudutettu ibericopossu oli aivan uskomatonta. Suosittelemme TableOnlinessa Isä Camilloa tasokkaana annoslounaana sekä illallispaikkana.
Isä Camillo luonnehtii itseään näin: Rehellisiä makuelämyksiä! Ravintola Isä Camillon ruoka on tehty kolmelle gastronomiselle sesongille. Syksyllä herkutellaan riistalla, sienillä, juureksilla ja kalalla.
Talvella kaikki lämpimät ja syvät maut saavat pääroolin. Myös viinit hehkuvat täyteläisyyttä.
Keväällä ruokalistamme paitsi kevenee, myös vihreys ja grilli saa suuremman roolin. Viinit kuplivat kesässä ja roseviinit nostetaan pöytään.
Esimerkiksi Isä Camillo sekä Musta Lammas todistaa, että Kuopio voi olla myös gastronomien makukeidas, jos osaa etsiä ja valita oikein. Tsekkaa TableOnlinen koko Kuopion tarjonta ja varaa pöytä.
TableOnline.fi - Löydä ravintola makusi mukaan, on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.