Pitkiä menuja tarjoavia ravintoloita ei ole kovinkaan monta viime vuosina avattu. Siksi mielenkiinto uutta Porvooseen avattua Våria kohtaa oli kova jo siinä vaiheessa, kun kuulin tästä projektista ensimmäisen kerran pari vuotta sitten.
Hetki tässä kuitenkin vierähi ennen kuin uutuutta pääsi testaamaan, kun yksi ikävänpuoleinen kulkutauti sotki monen muun asian lisäksi myös Vårin avausaikataulua. Elokuussa lopulta paikka sai ovensa auki ja sen arvostelut TableOnlinessa olivat alusta asti kiinnostusta herätteleviä ja lopulta mielenkiinto kasvoi niihin mittoihin, että varaus oli tehtävä ja käännettävä auton nokka kohti Porvoota.
Ruokahalun herättelyksi olimme käyneet kauniissa auringonpaisteessa lenkillä Porvoonjoen vartta pitkin. Ravintolaan saapuessamme ilma oli muuttunut syysmyrkyksi ja matka hotellilta ravintolaan piti taittaa puolijuoksua, jos halusi säilyä jotenkuten kuivana.
Olimme lähes ensimmäisiä asiakkaita, kun saavuimme paikalle klo 18 ja homma lähtikin nopeasti liikkeelle, kun saimme alkumaljat pöytään ja heti perään ensimmäiset keittiöntervehdykset. Ensimmäinen tervehdys oli metsä hapankorpun päällä, joka oli kivan raikas aloitus. Se oli jotain sellaista mitä ehkä osasi odottaakin ravintolalta, kun oli lukenut arvosteluita ja tiesi sen keskittyvän lähituotantoon ja metsän antimiin.
Toinen Amuse oli tervehdys kasarilta, kun voileipäkakusta oli tehty pieni suunmyötäinen pallero. Aika hauska ja maukas tervehdys oli tämäkin. Varsinainen menun ensimmäinen ruokalaji oli Basilikaa ja Ahlbergin salaatteja. Se oli Vårin näkemys cesar-salaatista. Annos syötiin käsin ja se oli mieletön aloitus menulle. Ainut pelko oli, että jos aloitus on näin kova, niin taitaa olla vaikea parantaa. Toisena oli kurpitsaa, papuja ja tyrniä, joka tarjoiltiin beurre blanc -kastikkeen kanssa.
Tämän jälkeen päästiin ensimmäiseen extra-annokseen, joka oli niin kaunis, että tuntui melkein pahalta syödä se. Kyseessä oli Hapanjuurirosetti, joka oli muotoiltu taidokkaasti kukan näköiseksi, päälle kasattu kirjolohenmätiä ja rosetin varsiin pursotettu täpläraputahnaa. Taideteoksen tuhoaminen palkittiin kuitenkin mahtavalla makuelämyksellä ja siksi tästä ei jäänyt isompia tunnontuskia.
Tämän jälkeen lähdettiin melko erilaisiin tunnelmiin, kun seuraava annos käsitti mallasbriossin ja sen seurana oli kulho, jossa oli munavoita kevätsipulilla maustettuna, hollandaise-kastiketta ja mätiä. Tämä annos oli jotenkin yllättävä näin pitkän menun keskellä. Se oli lohturuokaa parhaimmilaan. Suolaista, rasvaista ja täyttävää. Onneksi annos oli kuitenkin kooltaan kohtuullisen maltillinen, koska sen syömistä olisi ollut mahdoton lopettaa kesken ja sitten olisi menun loppuun pääseminen vaarantunut.
Annoksia oli niin monta, että ehkä en kuitenkaan jokaista ruokalajia tässä käy tarkasti läpi, mutta mieleen jäi, että tästä eteenpäin mentiin vaihdellen mukavasti kevyempien, hapokkaampien annosten ja toisaalta täyteläisempien ja raskaampien annosten, kuten toisena extrana olleen blinin, välillä. Ensimmäinen Amuse oli metsäinen ja samoin retki päättyi metsään, kun viimeinen annos oli nimeltään mäntyä ja suklaata. Annos tuli pienessä ruukussa ja siinä oli kaksi tikkua, joista toisen päässä oli käpy valkosuklaaseen upotettuna ja toisessa toffeeta männyn siitepölyllä. Ja tosiaan käpy oli tarkoitus syödä. Ajatuksena tämä oli aika erikoinen, mutta onneksi käpy oli säilötty vuoden alusta ja varsin pieni ja nuori ja siksi rakenteeltaan hyvin syötäväksi kelpaava.
Kahden keittiöntervehdyksen kanssa annoksia oli yhteensä 14 kappaletta. Ruokailuun meillä meni aikaa yhteensä noin kaksi ja puoli tuntia, joten tahti oli melko kiivas, etenkin alussa. Itseä se ei sinänsä haitannut, kun syömään tullessa nälkä oli melkoinen. Mätien lisäksi menun kaikki kala-annokset sisälsivät kuhaa, joka kyllä oli erinomaista, mutta olisihan siellä voinut jotain muutakin kalaa välillä olla.
Nuo edellä mainitut kaksi seikkaa olivatkin ainoat, missä mielestäni olisi vielä tilaa kehittää, muuten kaikki olikin hyvin lähellä täydellistä. En muista aikoihin, jos koskaan, syöneeni noin hyvää ja mielenkiintoista kokonaisuutta. Osa saattaisi jäädä kaipaamaan liha-annoksia, mutta itse en juuri lihaa käytä, joten sekään ei minulle ollut ongelma. Kuuleman mukaan seuraavassa menussa oli kuitenkin mukana ainakin joku liha-annos, joka ravintolan linjan mukaisesti, on varmasti vastuullisesti ja lähellä tuotettua.
Viineistä en ole muistanut juurikaan kertoa, mutta sanottakoon, että niidenkään osalta ei ole valituksen aihetta. Ravintolapäälliköiltä kun kysyin ravintolan linjaa viinien suhteen, niin hän sanoi, että ajatus on mennä ruoka edellä ja viinivalikoima painottuu enemmän klassisiin vanhan maailman viineihin, mutta jonkin verran listalle otetaan myös kokonaisuuteen sopivia alkuviinejä. Ja olihan meillä muuten briossin parina myös läheltä Malmgårdin panimolta tulevaa Belge olutta.
Jos tämä yksi maan parhaista ravintoloista on vielä testaamatta, niin lämmin suositus suunnata Porvooseen ja Våriin
Varaa pöytä Ravintola Våriin!
Papinkatu 17, 06100 Porvoo
Ville/TableOnline
TableOnline.fi – Löydä ravintola makusi mukaan – on online-pöytävarauspalvelu, joka on vahvasti mukana suomalaisen ravintolakulttuurin kehittämisessä. TableOnline perustettiin kesällä 2010 muutaman yrittäjähenkisen ystävyksen kesken ajatuksena tuoda tasokkaat ravintolat ja ulkona syöminen lähemmäksi suurta yleisöä, oppia uutta ja kasvaa Suomen suurimmaksi ravintoloiden näkyvyyden edistäjäksi. TableOnline.fi on osa City-lehden mediarypästä.
Kirjoitettaessa soi Ismo Alanko - Risteys
