Kolmannen aallon feminismille tasa-arvo on sisällöltään alati muuttuva termi, joka voi käytännössä tarkoittaa mitä tahansa, mikä tukee feminististä agendaa lopputulosten “tasa-arvosta”, eli feministien suosimien uhridemografien erityisasemasta yhteiskunnassa. Ilman itseironian häivääkään rasismia ja seksismiä sanojensa mukaan vastustavat kolmannen aallon feministit ovat julistaneet syyllisiksi lähes kaikkiin yhteiskunnan ongelmiin valkoihoiset, miehet ja eritoten valkoihoiset miehet, koska nämä ihmisryhmät ovat feministisen teorian mukaan jossain maagisessa valta-asemassa. Feministiseen teoriaan on jopa sisällytetty ajatus siitä, ettei miehiä kohtaan voi olla seksisti eikä valkoisia kohtaan rasisti vaikka kumpaankaan termiin ei määritelmällisesti liity ajatusta sen enempää tekijän kuin kohteenkaan sukupuolesta tai etnisestä taustasta.
Siksi feministisessä narratiivissa esimerkiksi miesten suhteellinen enemmistö pörssiyhtiöiden hallituksissa on ongelma, mutta naisten suhteellisesti suurempi osuus veronmaksajien elättämällä julkisella sektorilla ei ole. Samoin miesenemmistö teknisillä koulutusaloilla on myös valtava ongelma, mutta naisenemmistö lukuisilla muilla koulutusaloilla tai koko korkeakoulujärjestelmässä taas ei. Samoin ongelma on etnisten vähemmistöjen vähäinen osuus julkisen sektorin työvoimasta, mutta miesten korkea syrjäytymis-, alkoholisoitumis- ja itsemurhariski ei.
Tällaisista lähtökohdista ei saada aikaiseksi älyllisesti rehellistä keskustelua tasa-arvosta, kuten seuraavaksi käsittelemäni esimerkikit ikävä kyllä osoittavat. Niiden myötä jokaiselle käynee selväksi, kuinka rasismin, seksismin, syrjinnän ja niin monen muun käyttämänsä keppihevosen selässä itse asiassa istuvat feministit itse, ja kuinka kaksinaismoraalin läpitunkema feministinen teoria on.
Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi on lanseerattu 100 tasa-arvotekoa-kampanja, jossa erilaisille yhteisöille annetaan mahdollisuus osallistua sadan tasa-arvoteon lanseeraamiseen ja toteuttamiseen. Kampanjan perustajat ja vetäjät ovat Tasa-arvoasiain neuvottelukunta (TANE) sekä Naisjärjestöjen keskusliitto.
Ensimmäinen näistä on eduskunnan nimittämä hömppätoimikunta ja suojatyöpaikka, joka pitää mm. yllä myyttiä naisen eurosta ja myös muita kolmannen aallon feminismin teemoja. TANEn sisäisestä aatteellisesta dynamiikasta, verorahojen kuppaamiseen olennaisesti liittyvästä tuhlauksesta sekä korruptiosta on kirjoittanut mielenkiintoisesti blogissaan esimerkiksi TANEn toimintaa sen jäsenenä seurannut Jarmo Keto, linkki alla. Naisjärjestöjen keskusliitto taas on naisasialiitto, jonka hallitus, henkilökunta ja toimikuntien puheenjohtajat kaikki ovat naisia.
TANEn toimintakuvauksesta tutun tematiikan mukaisesti myös kampanjan kuvauksessa ylikorostetaan nimenomaan naisten oikeuksien toteutumista keskeisenä tavoitteena. Jos tarkoitus todella on edistää tasa-arvoa, niin miksei se riitä, vaan korostetaan sukupuolisegregaatiota ja nimenomaan naisten aseman parantamista kampanjan ykkösteemoina?
Tällä hetkellä kampanjan yhteistyökumppaneina on 38 järjestöä, joista 28 on naisjärjestöjä, miesjärjestöjä ei yhteistyökumppaneina ole ainuttakaan. Kampanjan listalle jo hyväksytyistä 50:sta teosta nopealla vilkaisulla ainakin 22 koskee aiheiltaan suoraan naisia tai naiseutta, neljä feminismiä ja vain yksi poikia. Ja kuin kirsikkana kakussa, kampanjan kunniatoimikunnan jäsenistä 31 on naisia ja vain viisi miehiä.
Puolustusvoimatkin olivat saaneet listalle oman tekonsa, jossa tutkitaan vapaaehtoisesti asepalvelusta suorittavien naisten tasa-arvokokemuksia palvelusaikana. Vaikka asia tietysti sinällään on tärkeä, niin olisi ollut varmasti perustellumpaa tutkia esimerkiksi sukupuolensa takia pakkotyöhön määrättyjen miesten kokemuksia suomalaisen demokratian oikeudenmukaisuudesta. Puolustusvoimien tasa-arvoteon tekstissä vedotaan perustuslakiin, tasa-arvolakiin ja yhdenvertaisuuslakiin, mikä tuntuu lähinnä mauttomalta vitsiltä niin kauan kuin vain miehiä koskeva asevelvollisuus on vallitseva käytäntö.
Mutta ei tässä vielä kaikki. Monien muidenkin feminististä agendaa ajavien toimielimien ja järjestöjen toimintaa leimaa puheiden ja tekojen välinen ristiriita. Sosiaali- ja terveysministeriön nettisivuilta löytyy hengästyttävä lista aiheeseen liittyviä vastuuviranomaisia: Tasa-arvoyksikkö, tasa-arvoasioiden neuvottelukunta, tasa-arvovaltuutettu, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta sekä yhdenvertaisuusvaltuutettu.
Esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksikön suojatyöpaikoissa työskentelee 13 ihmistä, kaikki heistä naisia. Neljä viidestä tasa-arvovaltuutetusta on ollut naisia. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toiminta näyttää STM:n sivuilta löytyvän linkin perusteella vaienneen joskus viime vuoden alkupuolella kokonaisen puolen vuoden aktiivisen toiminnan jälkeen, mutta projektiin käytettyjä verorahoja tuskin tullaan koskaan saamaan takaisin.
Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto työllistää 21 henkilöä, joista muuten 15 on naisia. Kuriositeettina mainittakoon, että vuonna 2014 silloisen vähemmistövaltuutetun, nykyisen yhdenvertaisuusvaltuutetun, toimistoon haettiin ylitarkastajaa määräaikaiseen virkaan. Kyseisestä työilmoituksesta käy ilmi, erikoista kyllä, että tasavertaisuuden toteutumista valvova viranomainen pitää esimerkiksi etnisyyteen perustuvaa syrjintää periaatteisiinsa sopivana rekrytointimetodina.
STM:n sivuilta linkki vie myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja sen alaisuudessa toimivan Tasa-arvotiedon keskus Minnan nettisivuille. Vähemmän yllätyksellisesti Minnan kaikki neljä työntekijää ovat naisia. Samaa feministisen tasa-arvopyrkimyksen linjaa noudatellaan myös Helsingin Yliopiston sukupuolentutkimuksen laitoksella, missä työskentelee 16 naista ja vain yksi mies, dosenteista ja emeritoista 13 on naisia ja 2 miehiä, sekä tohtorikoulutettavista 16 on naisia ja 2 miehiä.
Eikä tarina muutu myöskään EU-tasolla, kun verorahoja tuhlataan hömppäfeministiseen agendaan European Institute for Gender Equalityn (EIGE) muodossa, jonka luottamustehtävissä toimii 18 naista ja yksi mies, ja henkilökunnastakin reilu enemmistö on naisia, jos nimilistoja oikein tulkitsin.
Jos näiden esimerkkien sukupuolijakaumaa käsiteltäisiin samanlaisista lähtökohdista, kuin feministit käsittelevät esimerkiksi sukupuolten välisiä tuloeroja, sukupuolijakaumaa pörssiyhtiöissä tai kotitöiden jakautumista, pitäisi edellä mainittujen lukujen olla jotain aivan muuta. Mitään reflektiota näistä asioista on turhaa etsiä setämiehistä, all male paneleista ja patriarkaatista näsäviisastelevien feministien kirjoituksista, mikä kertoo kaiken olennaisen modernin feminismin tasa-arvopyrkimyksistä.
Median edustajista kolmannen aallon feminismin tuputtamisessa on kunnostautunut eritoten Helsingin Sanomien toimitus NYT-liitteen kautta. NYT:n toimittajat ovat aikaisemmin ottaneet kantaa rasismia ja seksismiä vastaan, mutta kohteen ollessa valkoihoiset miehet, rasismi ja seksismi muuttuivatkin ylitsevuotavaa ylistystä ansaitseviksi yhteiskuntakritiikin muodoiksi, kuten NYT-liitteen toimittaja Ronja Salmi taannoisessa artikkelissaan yritti todistella.
Kolumnistin mukaan Princess Nokia-niminen rap-artisti oli pyytänyt naiset ja ei-valkoiset ihmiset lavan eteen osoittaakseen miehille ja valkoisille yhteiskunnallisia etuoikeuksiaan, joskin artistin omasta esiintymisestä päätellen hän itse ei ole aivan noin monimutkaisen analyysin kautta päätynyt käyttäytymään noin rasistisesti ja seksistisesti.
Sosiaalinen media tietysti räjähti Salmen kaksinaismoraalista, mutta NYT:n toimituksessa taipuu todellisuus ja vakiintuneet termit, eivät seulana vuotava logiikka tai harhainen ideologia. Kaksi päivää myöhemmin NYT jatkoi ristiretkeään rasismin ja seksismin puolesta, kun edellisen artikkelin valkopesemiseksi oli haastateltu kahta ideologisesti puhdasoppista auktoriteettia, Helsingin yliopiston emeritusprofessori Timo Airaksista sekä, yllätys yllätys, yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiää.
Artikkelissa Airaksinen on oikeassa siinä, ettei mitään käänteisrasismia tai käänteissyrjintää ole olemassakaan. On olemassa vain syrjintää ja rasismia huolimatta siitä, mihin sukupuoleen, etniseen ryhmään tai muuhun demografiin se kohdistuu. Feministisessä teoriassa poikkeuksen tekevät tietysti vain valkoiset miehet, joita ei kuulemma voi syrjiä millään tavalla. Airaksinen ilmoittautuu tämän älyvapaan ideologian kannattajaksi toteamalla, että: "rakenteellisesti alistettu ryhmä ei voi syrjiä rakenteellisesti vahvempaa ryhmää". Tätä logiikkaa noudatellen esimerkiksi asevelvollisuus ei syrji miehiä, mikä tietysti on aivan täyttä roskaa.
Muutenkin syrjinnän tarkastelu sukupuolidemografien kautta on naurettavaa. Yhtä järkevää olisi jakaa koko ihmiskunta tumma- ja vaaleahiuksisiin tai pihtipolvisiin ja länkisääriin, ja yrittää tehdä näitä demografeja koskettavien yleistysten kautta järkevää yhteiskunnallista analyysia ja politiikkaa.
Yllätyksettömästi feministisen narratiivin on hyväksynyt myös yhdenvertaisuusvaltuutettu Pimiä, jonka mielestä positiivisella erityiskohtelulla on aina tavoiteltava todellista yhdenvertaisuutta. Tämä on kiertoilmaisu sille, että stereotypiat, ennakkoluulot ja yleistykset juhlapuheissa tuomitseva feministi jakaa esimerkiksi naiset, miehet, kantasuomalaiset ja maahanmuuttajat tiukasti omiin lokeroihinsa, unohtaa tekemässääm analyysissä kaikki tarkasteltavien ryhmien välisiä eroja selittävät tekijät, kuten työtuntien määrä, kielitaito, työn vaativuus, koulutustaso, jne, ja julistaa sitten tuomionsa, jonka oli jo päättänyt etukäteen.
Sitten vain soitto naisjärjestöihin ja akateemisesti lahjattomille toimittajille, jotta päästään lehtiin julistamaan älyllisesti epärehellistä mantraa naisen eurosta tai siitä, kuinka maahanmuuttajien huono työllisyysaste on pelkästään rasististen suomalaisten vika. Moni tämän katsojista saattaa ajatella, että jutut naisen eurosta ovat totta, mutta tilastodata ei tue kyseistä myyttiä, jonka seuraava 3F-sarjan video tulee kumoamaan.
Pimiä on löytänyt palasen totuutta todetessaan, että "sillä, että kaikkia kohdellaan aina samalla tavalla, ei riitä edistämään yhdenvertaisuuden toteutumista". Tämä on sinällään totta, onhan meillä esimerkiksi liikuntakyvyttömiä, joille on perusteltua rakentaa esteettömiä tiloja arjen sujuvoittamiseksi. Mutta artikkelin konteksti oli etnisen taustan ja sukupuolen perusteella stereotypioiduissa ja erotelluissa ihmisryhmissä, ei yksilökohtaisissa perustelluissa erityisvaatimuksissa. Ei sukupuoli tai etninen tausta ole mitään vammoja, joiden perusteella ihmisille pitää luoda juridisia erioikeuksia muiden demografien kustannuksella.
Hupaisana yksityiskohtana mainittakoon, että vain viikkoa NYT:n artikkelien jälkeen Princess Nokia pahoinpiteli valkoihoisen mieskatsojan keikallaan Iso-Britannian Cambridgessa. Tämä väkivaltaa omien sanojensa mukaan vastustava artisti oli ilmeisesti kuullut väärin kyseisen katsojan huudot ja hyökkäsi välittömästi hänen kimppuunsa. Lavalle takaisin päästyään tämä rasismia ja seksismiä niin monilla nerokkailla tavoilla vastustava räppäri totesi, että "näin tehdään, kun valkoinen poika on epäkunnioittava!" Princess Nokian filosofisesta nerokkuudesta häikäistynyt NYT-liitteen toimitus, saati sen aikaisemmin haastattelemat asiantuntijat, eivät kuitenkaan palanneet tätä tapausta kommentoimaan.
Kolmannen aallon feminismin näkemys tasa-arvosta, kuten niin monesta muustakin asiasta, onkin tällaista käsittämätöntä kognitiivisen dissonanssin ja vahvistusvinouman alkemiaa, jossa seksismi selitetään rohkeaksi kannanotoksi ja rasistinen stereotypisointi ihmisyyttä korostavaksi oikeudenmukaisuudeksi aina sen perusteella, kuka puhuu ja kuka on kohde. Niin etninen kuin sukupuoleenkin perustuva profilointi, lokerointi, stereotypiat ja kollektiiviset rangaistukset ikävä kyllä ovat feministisen politiikan tärkein työkalu ja siksi modernia intersektionaalista feminismiä ei missään tapauksessa voida pitää tasa-arvoaatteena.
Feministinen ideologia onkin eräänlaista sosiokulttuurista eugeniikkaa, jossa yksilön toiminnan tai mielipiteiden arvo lasketaan sen mukaan, millaiseksi hän on sattunut syntymään. Näiden yksilökohtaisten ominaisuuksien hyvyys tai huonous on etukäteen päätetty, kuten esimerkiksi feministiksi tunnustautuva Vihreiden Emma Kari taannoisessa Facebook-päivityksessään osoittaa. Kari pitää Jutta Urpilaisen kieltäytymistä presidenttiehdokkuudesta valitettavana, koska Jutta on nainen. Nykyisen hallituksen toimintaa Kari pitää tuomittavana, koska ministereistä tarpeeksi suuri osuus ei ole naisia.Helsingin pormestarikisasta Kari analysoi, että Vapaavuori on huono ehdokas, koska hän on mies ja Sinnemäki hyvä, koska hän on nainen. Samanlaista hömppää toistelevat useat muutkin feministeiksi tunnustautuneet poliitikot.
Näin ohutta, sisällötöntä ja seksististä poliittista analyysiä ruodittaisiin erovaatimusten kera päivätolkulla, jos joku miespoliitikko kääntäisi Karin kirjoituksessaan esittämät sukupuolistereotypiat toisin päin.
Edellä mainitut esimerkit paljastavat vääristymän suomalaisessa tasa-arvotyössä, joka käsittelee tasa-arvoa pääasiallisesti naisten ja feminismin näkökulmasta huolimatta siitä, että suomalaisen yhteiskunnan ehdottomasti suurimmat tasa-arvo-ongelmat liittyvät oppivelvollisuusiässä olevien poikien heikkoon menestykseen lakisääteisessä koulussa ja vain miehille laissa säädettyyn asevelvollisuuteen. Myös muita lainsäädäntöön liittyviä tasa-arvo-ongelmia on, kuten vanhemmuuden kustannusten jakautuminen, mutta siitä enemmän tulevilla videoilla.
Haluan korostaa, että minulle henkilökohtaisesti yhteiskunnassa vallitsevat sukupuolten väliset suhdeluvut ovat merkityksettömiä, kunhan kenenkään oikeuksia ja mahdollisuuksia ei rajata asettamalla heitä perusteetta juridisesti eriarvoiseen asemaan. Miehille ei siis tarvita kiintiöitä opettajakoulutukseen sen enempää kuin naisille kiintiöitä pörssiyhtiöiden hallituksiin, ja niin edespäin.
Julkisella sektorilla työpaikat on annettava pätevyysvaatimukset täyttäville parhaille hakijoille heidän sukupuolestaan tai etnisestä taustastaan riippumatta. Rahoitus kaiken maailman hömppätoimikunnille, akatemian luotettavuutta rapauttaville ideologisille koulutusohjelmille ja turhiin suojatyöpaikkoihin pitää lopettaa välittömästi. Jokainen edistäköön omaa ideologiaansa omilla rahoillaan.
Kuten jo todettua, uuden sukupolven tytöt pärjäävät kouluissa paremmin, naisilla on suhteellinen yliedustus korkeakouluissa ja sitä kautta todennäköisesti tulevaisuudessa myös merkittävä etulyöntiasema työmarkkinoilla ja palkkatilastoissa. Miehet johtavat itsemurhissa, väkivaltatilastoissa ja syrjäytymistilastoissa. Silti suomalaista tasa-arvokeskustelua dominoi moderni feminismi maalaten naisista kuvan loputtoman sorron uhreina ja siihen vedoten yrittää työntää poikia entistä enemmän marginaaliin vaikka iso osa tilastoeroistakin selittyy suurten ikäluokkien vaikutuksella. Ei uuden sukupolven pojista tule tehdä B-luokan kansalaisia vain isovanhempiemme hölmöyden takia.
Tällä hetkellä Suomessa tasa-arvotyön lähtökohdat ovat äärimmäisen epätasa-arvoiset ja epärehelliset, koska ne nojaavat vahvasti syrjivään, seksistiseen ja rasistiseen feministiseen ideologiaan. Siksi tasa-arvoa tavoitteleva yhteiskunta ei yksinkertaisesti voi saavuttaa tavoitettaan kolmannen aallon feminismin kautta, vaan vastaus on egalitarismi ja vapausaate.
http://www.jarmoketo.fi/havaintoja-tanesta/
http://www.naisjarjestot.fi/naisjarjestojen-keskusliitto/organisaatio-ja-hallitus/hallitus/
http://tane.fi/etusivu
http://tane.fi/tanen-kokoonpano
http://www.tasaarvo100.fi/100-tasa-arvotekoa/mista-on-kyse/
http://www.tasaarvo100.fi/100-tasa-arvotekoa/yhteistyokumppanit/
http://www.tasaarvo100.fi/client/naisjarjestot/userfiles/100-tasa-arvotekoa-kunniatoimikunnan-jasenet.pdf
http://stm.fi/tasa-arvo/vastuuviranomaiset
http://stm.fi/hso/tasy-henkilosto
https://www.tasa-arvo.fi/katsaus-historiaan
https://www.syrjinta.fi/yhteystiedot
https://www.syrjinta.fi/web/fi/-/vahemmistovaltuutetun-toimistossa-on-haettavana-ylitarkastajan-maaraaikainen-virkasuhde-1-5-2014-31-5-2015
https://www.thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/yhteystiedot
http://www.helsinki.fi/sukupuolentutkimus/henkilokunta/
http://eige.europa.eu/about-eige/eiges-structure
http://www.hs.fi/nyt/art-2000005085886.html
https://youtu.be/8p1F5Spxfv0?t=8m21s
http://www.hs.fi/nyt/art-2000005088520.html
http://www.tcs.cam.ac.uk/news/0036769-fashion-show-headliner-ends-set-early-after-hitting-audience-member.html
https://www.theguardian.com/music/2017/feb/21/princess-nokia-row-over-sexism-cambridge-university
https://www.facebook.com/emmakari1/posts/10154357425310949
2 kommenttia
4th
12.4.2017 18:57
"An in depth description of current feminism, and why it is relevant to separate 3rd wave and 4th wave."
Vastaa kommenttiinhttps://www.youtube.com/watch?v=NkVmaXviReQ
"Initially, the primary focus of intersectional feminism was on black women. But the number of victims quickly multiplied. This graphic from a popular Women’s Studies textbook includes 14 or 15 marginalized identities. -- It’s a Conspiracy theory: If intersectionality theory were merely a reminder to be sensitive to different kinds of social advantages and disadvantages, that would be fine. But it is much more than that. It is an all-encompassing theory of human reality-- constructed to be immune to criticism. If you question it, that only proves you don’t understand it—or are just part of the problem it seeks to correct."
https://www.youtube.com/watch?v=cYpELqKZ02Q
Vastaa kommenttiin
Tere Sammallahti
26.4.2017 18:12
Oon tullu samaan tulokseen. Oon pitkään miettinyt, että tekisin sellaisen vuokaavion siitä logiikasta, millä feministiseen teoriaan on pikkuhiljaa sisäänrakennettu uuskieltä avuksi käyttäen mekanismit, joilla kaikki kritiikki voidaan torjua. Miehistä esim. voidaan tehdä yleistyksiä ja miehiä syyttää kollektiivisesti, mutta sama puhe esim. feministeistä torjutaan mansplaining- ja misogynia-termien kautta. Kuten tietysti asiallinen kritiikkikin.