Vaalit ovat parin päivän päässä ja kilpailu äänestäjien liehittelemiseksi kiihtyy. Ikävä kyllä monet ovat valmiita kalastelemaan suosiota muuttamalla mielipidettään aina sen mukaan, mitä kulloinkin kuulolla oleva yleisö haluaa kuulla. Ehdokkaat joiden sanomiset ja tekemiset ovat ristiriidassa keskenään, eivät todennäköisesti ole parhaita valintoja päättäjiksi. Alla muutama esimerkki:

Keskustan Juha Sipilä sanoi viime vuoden alussa, että kokonaisveroastetta ei ole varaa kiristää ja vuoden lopussa, että haluaa kiristää ylempien tuloluokkien verotusta. EK:n vaalitentissä tammikuussa Sipilä sanoi, ettei tuloverotusta ole varaa laskea ja heti perään YLEn vaalikoneessa, että tuloverotusta on kevennettävä kaikissa tuloluokissa. Sipilä haluaa myös lisätä puurakentamista, puun teollista käyttöä ja puun polttamista energiaksi siitä huolimatta, että puun arvioidun kestävän maksimikäytön ja nykyisten hakkuumäärien väliin ei jää varaa kaikkien tavoitteiden toteuttamiseksi. Lisähakkuut myös loogisesti johtaisivat metsien biodiversiteetin kapenemiseen, joten sitä ei kannata vaalimateriaalissa mainita. Mutta mitäs näistä, uppoaa äänestäjiin kuin häkä.

Perussuomalaiset jaksoivat pitkään kehua sillä, ettei puolueessaan ole puoluekuria, kunnes eduskunnassa oltiin päättämässä tasavertaisesta avioliittolaista. Perussuomalaisten yksinvaltiaan, Timo Soinin, aatemaailmaan tämä ei sopinut ja niinpä Soinin vallanhimo ja henkilökohtainen arvomaailma ottivat niskalenkin demokratiasta.

Vasemmistoliitto haluaa kieltää nollatuntisopimukset työntekijän oikeuksia polkevana riistona. Vasemmistonuorten Keski-Suomen konttorille haetaan kuitenkin piirisihteeriä määräaikaiseen työhön kymmenellä viikkotunnilla. Eihän se tietysti nollatuntisopimus ole, mutta puheet pienten palkkojen riittämättömyydestä ja pätkätöistä näyttävät lähinnä kaksinaismoraalilta. Vasemmistoliitto on tullut tunnetuksi julkishallinnon, suomalaisen virkamiesarmeijan ja byrokratiakoneistomme vankkana kannattajana. Vaalien alla puoluetoimistolla oli todennäköisesti kuitenkin laskettu, että sääntelyn vastaista trendiä kannattaa käyttää vaalimainonnassa ja ottaa kantaa hallintorakenteiden purkamisen puolesta.

En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun pitkän linjan AY-jyrä ja yrittäjän vihollinen numero 1, Antti Rinne, lanseerasi puolueineen taannoin ”Suklaata yrittäjälle”-kampanjan ja jälkikäteen hämmästeli, kun yrittäjät kimpaantuivat populistisesta kampanjasta. Viime vuoden lopulla Rinne sanoi, ettei Kreikan velkoja anneta anteeksi, mutta jo paria kuukautta myöhemmin totesi, että on valmis antamaan Kreikan velkoja anteeksi.

Kokoomus äänesti lähes yksimielisesti alkoholilain kiristämisen puolesta, mutta se ei estänyt tekemästä vaalimainosta, jossa vaaditaan näpit irti keppanasta ja holhousta kuriin. Kokoomuksen ykkösmies Alexander Stubb soitti taannoin yllätyspuhelun Radio Suomipopin aamulähetykseen lehdessä julkaistujen vakuuttavien selitysten kera. Myöhemmin kävi ilmi, että kyseessä oli lavastettu promotempaus. Stubb myös julisti konservatiivisen ”koti uskonto, isänmaa”-mantran olevan pohja Kokoomuksen politiikalle. Vaikeaa kuvitella, etteikö kyseessä olisi ollut varsin laskelmoitu temppu Kokoomuksen liberaaleimmalta ykkösvitjan pelaajalta.

Vihreiden harmaan talouden työryhmässä istunut kehitysministeri Heidi Hautala pohti työkseen keinoja harmaan talouden kitkemiseksi, mutta käytti itse pimeää urakoitsijaa kotinsa remontoinnissa. Keskustan lisäksi myös Vihreät haaveilevat biopolttoaineiden käytön lisäämisestä. Vihreidenkin arvostama järjestö WWF Suomi ilmoitti juuri tutkimuksessaan, ettei metsäluonnon hyödyntämistä teollisuudessa voida enää kasvattaa olennaisesti biodiversiteetin kärsimättä. Puolueen johtohahmot ovat toistaiseksi välttäneet vastaamasta sosiaalisessa mediassa aiheesta esitettyihin kysymyksiin.

Mielipidettään pitää voida tietysti muuttaa, mutta jos niin tehdessään täytyy myös perustella miksi näin tapahtui. Meidän on myös perusteltua odottaa poliitikoiltamme luotettavaa ja johdonmukaista käytöstä. Takin jatkuva kääntäminen ei murenna ihmisten uskoa pelkästään takinkääntäjään, vaan kaikkiin poliitikoihin ja mahdollisuuteen vaikuttaa maamme asioihin poliittisen päätöksenteon kautta. Jokainen poliitikko ja puolue, joka muotoilee mielipiteensä aina tapauskohtaisesti kuulijakunnan mukaan, on liikaa. Heidän kohtalonsa näissä vaaleissa ovat onneksi meidän äänioikeutettujen käsissä.

Muista äänestää viisaasti.

-Tere Sammallahti-

Uusimaa, 146