Euroopassa sattuneiden terrori-iskujen jälkeen on erityisesti poliittisen vasemmiston taholta aina aiheellisesti muistutettu, ettei pelolle saa antaa valtaa. Pelottelijat yrittävät luoda kuulijalleen pelkotilan, joka voidaan voittaa vain luopumalla kansalaisoikeuksista ”sisäisen turvallisuuden parantamiseksi”. Harmillisesti pelon vastustamisen logiikka tuntuu monilla loppuvan keskusteluun aselainsäädännöstä, jonka kivijalka yritetään rakentaa nimenomaan pelottelulle ja vieläpä niiden samojen ihmisten toimesta, jotka muissa yhteiskunnallisissa keskusteluissa tietävät pelon olevan myrkkyä.

Vihreiden europarlamentaarikko Heidi Hautala kirjoittaa Helsingin Sanomien mielipidepalstalla, että ”[ase]direktiivin uudistamisen tavoitteena on EU:n sisäisen turvallisuuden parantaminen, mikä on kannatettavaa”, mikä argumenttina on tismalleen sama kuin rajojen sulkemista vaativan ja burkha-kieltoa masinoivan kansanliikkeen kärkiargumentti turvallisuudesta. Muistakaa myös, ettei pelolle saa antaa valtaa vaikka SDP:n Erkki Tuomioja totesikin blogissaan, että ”Paljon suurempi riski on, että sellainen [suomalainen puoliautomaattiase] päätyy jonain päivänä jonkun supisuomalaisen breivikin käsiin tuhoisin seurauksin”.

Samaa valitettavan naiivia logiikkaa ”turvallisuuden parantamisesta” voidaan käyttää niin verkkovalvonnan, nettisensuurin ja poliisien voimankäyttöoikeuksien laajentamisen kuin vaikkapa viranomaisten salaisten henkilötietorekisterien perustamisen puolesta. Ja sitä onkin käytetty esim. USA:n Patriot Act:ia sorvatessa samoin kuin NSA:n globaalia verkkovakoilua mahdollistettaessa. Toisin kuin Hautala väittää, emme pelkästään saa, vaan meillä on nimenomaan velvollisuus, vastustaa kansalaisoikeuksiamme rajoittavia ja poliisivaltiokehitystä edistäviä direktiivejä.

Siinä Tuomioja tosin on oikeassa, että reserviläistoimintaan vetoaminen on turhaa aselaista puhuttaessa. Ainoat merkittävät parametrit aseen hankintaluvan myöntämiseksi pitäisi olla kansalaisen nuhteettomuus, henkinen terveydentila, asianmukaiset asesäilytystilat sekä kohtuullinen odotusaika inhimillisten impulssien rajoittamiseksi. Nämä kriteerit täytettyään kansalainen ei ole velvollinen perustelemaan ampuma-asehankintojaan ulkopuolisille vaikka joku pelkäisikin aseita yli kaiken. Tällainen toimintamalli olisi juuri sitä länsimaista vapautta, jossa ei massamurhilla pelottelemalla terrorisoida nuhteettomia kansalaisi eväämään itseltään kansalaisoikeutensa.

Vihreiden Hannu Oskalan Facebook-päivitys aiheesta on samaa ennakkoluuloihin perustuvaa pelonlietsontaa kuin Tuomiojan ja Hautalan kommentit, tai muukalaisvihaajien fantasiat maahanmuuttajien patologisesta halusta raiskata.

Oskalan mukaan EU-direktiivissä käytetty termi ”lippaallinen, itselataava kertatulta ampuva siviilikäyttöön valmistettu sarjatuliaseita muistuttava ampuma-ase” on yhtä kuin ”rynkyn näköiset pyssyt”, mikä terminä saa aseharrastajan korvat vuotamaan verta. Ampuma-aseen toiminnallisuudesta puhuttaessa aseen ulkonäöllä kun ei ole mitään merkitystä, vaikka koko EU-parlamentti eläisi sellaisessa harhaluulossa. Suomalaisten aseharrastajien kohdalla puhutaan lähinnä haulikoista, pistooleista ja kivääreistä, joista kaikki teoriassa voisivat aseen rakenteesta riippuen ja ulkonäöstään riippumatta olla, näin kansankielellä ilmaistuna, kertalaukaistavia itse ladattavia, puoliautomaattisia tai täysautomaattisia.

Myöskään sellaiset termit kuin ”rynnäkkökivääri” tai ”sotilasase” eivät ole aseteknisesti saati juridisesti relevantteja, koska molempiin termeihin liittyy perusteettomia ennakko-odotuksia siitä, mihin asetta käytetään. Kuitenkin ”sotilasase” voi olla mikä tahansa sotilaan käyttämä ase ja ”rynnäkkökivääri” taas juontuu saksankielisestä sanasta ”Sturmgewehr”, jonka sisällöstä terminä ei ole yhtenäistä tulkintaa. Yhtä hyvin voitaisiin puhua ”kallonhalkomisvasarasta”, ”nokkaanlyömisnyrkistä”, ”vaimonpuukotusveitsestä”, ”vatsahuuhtelualkoholista” tai ”yliajamisautosta”.

Oskala, Tuomiojan tapaan, vetoaa myös aktiivisten reserviläisten ja reserviläistoiminnassa käytettyjen tuliaseiden pieneen määrään, aivan kuin määrillä olisi mitään merkitystä. Eihän esimerkiksi tasa-arvoisesta avioliittolaista puhuttaessa homoparien vähäinen määrä ollut mikään argumentti parempaa lainsäädäntöä vastaan eikä sen pitäisi olla argumentti aselainsäädännöstäkään keskusteltaessa.

”Ampumaharraste tai metsästäminen ei siis ole millään tapaa uhattuna”, toteaa Oskalakin virheellisesti. Ampumaharrastuksiin kuuluu mm. metsästäminen, toiminnallinen ammunta lukuisissa eri muodoissaan ja rata-ammunta, joista kaikissa puoliautomaattisilla aseilla on rooli, kahdessa jälkimmäisessä vieläpä erittäin merkittävä sellainen. Toiminnallinen ammunta Suomesta loppuisi uuden lain myötä lähes kokonaan, samoin suurin osa rata-ammunnasta.

Koska suomalaiset asehysteerikot eivät osaa puhua aselainsäädännöstä sen järkevämmin kuin Seppo Lehto maahanmuutosta, vetää Oskalakin tötteröhatun päähänsä toteamalla, että ”Jo nykyiset lait ovat ikävästi rajoittaneet omaa ydinasekeräilyharrastettani”. Koska tilastollisesti erittäin lainkuuliaisten ase- ja reserviharrastajien tuliaseet ovat mielekkäästi verrattavissa ydinaseisiin, eikö niin Hannu? Samassa suhteellisuudentajun puutteella kuorrutetussa mielikuvitusmaailmassa hajuvesi rinnastunee sinappikaasuun ja paperilennokki risteilyohjukseen?

Nykyiset vaatimukset puoliautomaattiaseiden kieltämiseksi nojaavat lähinnä pelon rampauttamien mielten luomiin harhaisiin mielikuviin ampuma-aseista ja ammunnan harrastajista, seurausten ollessa juuri sitä mitä terrorin on ajateltu pahimmillaan yhteiskunnallemme aiheuttavan. Mitään konkreettista hyötyä uusista aselain rajoituksista ei ole, mutta valtavasti harmia lainkuuliaisille suomalaisille.

Esitetyn kaltaisen direktiivin implementoiminen kansalliseen lainsäädäntöön tarkoittaisi terroristien saavuttaneen jälleen yhden erävoiton tuhoamalla osan länsimaisten demokratioiden vaalimista vapauksista.