Suomalaiset ovat vinkeitä otuksia. Ne matkustelevat paljon ympäri maailmaa etsimässä uusia kokemuksia ja avartamassa maailmankuvaansa. Lähipubissa, illanistujaisissa, kahvipöydissä ja nettipalstoilla ylistetään, aivan aiheesta, kuinka hienoa ulkomailla on käydä katsomassa eri kulttuureita. Samalla manataan sitä, kun Suomessa kaikki on kiellettyä eikä mitään saa tehdä kysymättä erikseen lupaa virkamieheltä. Siitä huolimatta suomalainen äänestää eduskuntavaaleissa kerta toisensa jälkeen niitä samoja vanhoja ehdokkaita ja puolueita, jotka ovat kuohineet tämän kansan vapauksistaan.

Ulkomailla käydessään suomalaiset ovat nauttineet ympäri vuorokauden auki olevien katukeittiöiden ruoista ja toiset punaisten lyhtyjen alueen tarjonnasta. Yökerhossa meni aamukahdeksaan ja oli niin perkuleen hauskaa kerrankin irroitella kunnolla. Aurinkorannalla tarjoilija toi limua tai mojiton rantatuoliin asti ja bissen tai jäätelön sai kylmälaukun kanssa kiertävältä myyjältä, kyllä kelpasi rentoutua. Tippiäkin antoi ihan mielellään, kun palvelu oli niin hyvää ja hinnat kohtuulliset. Käytiin paikallisella viinitilalla, panimolla tai tislaamolla ja pitihän sieltä ostaa tuliaisiksi jotain sellaista, mitä ei Alkosta saa. Oli siellä kyllä helvetin hienoa, ei ollenkaan niin tiukkapipoista kuin Suomessa.

Hotellissa ei ollut hissiä, naapurissa mesottiin humalassa sunnuntaiaamulle asti ja sille ihanalle paratiisisaarelle noustiin hyppäämällä vyötäröä myöten rantaveteen rinkka pään päällä. Yhtenä päivänä oli vatsa vähän sekaisin ja basaarista kesämökille ostetut kahden euron sandaalit hajosivat jo ennen elokuuta. Taksikuskin tai basaarimyyjän kanssa tinkiminen oli aluksi vähän vaivaannuttavaa, mutta markkinahintoihin pääsi kiinni parissa päivässä ja huonoille tarjouksille oppi nopeasti sanomaan ei. Sitä oli vähän niin kuin oman nokkeluutensa varassa ja tunsi itsensä kerrankin aikuiseksi.

Niin, lomakaupungissa oli myös karnevaalit, joissa rumpu-, torvi- ja tanssiryhmät kiersivät kaupunkia myöhään yöhön ja muutenkin elävästä musiikista saatiin nauttia iltaisin terasseilla istuessa. Monisatavuotisen kaupungin arkkitehtuuria olisi jaksanut katsella toisenkin viikon, kun vanha kaupunki kohtasi lasiset pilvenpiirtäjät. Värikkäissä lähiöissä käytiin katsomassa taidetta, katukauppiaita, ravintoloita ja muita kaupunginosalle leimallisia erikoisuuksia, sekä tietysti paikallisten ihmisten elämänmenoa. Eläkkeellä sitten muutetaan sinne nauttimaan elämästä, oli se niin jumalattoman rento ja hieno paikka, ette uskokaan.

Kotimaan kamaralle jälleen astuessaan monelle suomalaiselle kuitenkin tapahtuu jotain. Elämisen ja yrittämisen vapaudesta, monipuolisesta arkkitehtuurista, kohtuullisista hinnoista ja elävästä kulttuurista nauttinut suomalainen muuttuu sääntelyä, holhousta, verotusta ja kiusaamista rakastavaksi sadomasokistiksi. Kaikkia edellä mainittuja asioita säännellään, kielletään, rajoitetaan tai pakotetaan Suomessa. Voi katsos tulla ripuli, humala, maksakirroosi, nälänähätä, konkurssi tai ydinsota, jos kaduilla saisikin myydä vapaasti ruokaa, terassilla istua myöhään yöllä, käydä hiustenleikkuulla, kaupassa tai kaljalla silloin kun haluaa, myydä panimolta olutta tai kananmunia kanalasta suoraan asiakkaalle.

Myös turistit ja muut ulkomaalaiset ymmärtävät, että tämä poliitikkojen ja virkamiesten kakkumuotista puristama, elämäniloa rotan lailla järsivä, harmaa ja tasapaksu yhteiskunta on itse asiassa paras paikka tässä maailmassa. Niin, ei se tietysti katukuvassa, kulttuurissa saati palvelu- tai vientiyritysten katteissa näy, mutta pakkohan sen on olla totta, kun lakitiukennuksia puoltanut kansanedustaja TV:ssä sanoi tämän olevan meidän omaksi parhaaksemme.

Tästä kaikesta me äänioikeutetut saamme kiittää vain itseämme. Olemme äänestyskäyttäytymisellämme synnyttäneet hirvittävän määrän tarpeettomia sääntöjä, joiden myötä vastuu omilla aivoilla ajattelusta ja normaalista sosiaalisesta kanssakäymisestä on ulkoistettu poliitikoille ja virkamiehille. Meidät on säikytelty pelkäämään yksilönvapauksia neuroottisesti vaikka ulkomailla käydessämme nautimme siitä, ettei meitä olla pitämässä jatkuvasti kädestä.

Vaalien alla eduskuntapuolueet sekä ammattipoliitikot jälleen markkinoivat itseään norminpurkajina ja tarpeettoman sääntelyn vastustajina. Me kaikki olemme nähneet, kuinka nämä vaalipuheet ovat unohtuneet joka kerta viimeistään hallitusohjelmaa sorvattaessa ja niin tulee käymään tälläkin kerralla. Nykyiset eduskuntapuolueet ovat näyttäneet meille kerta toisensa jälkeen, että ne ovat valmiita myymään minkä tahansa periaatteensa pitääkseen saavutetuista eduistaan kiinni.

Haluatko vähemmän holhousta?

Muista äänestää viisaasti.

-Tere Sammallahti-

146, Uusimaa