Yksi pahimpia uhkia Suomen taloudelle ja suomalaisten hyvinvoinnille on suomalainen ammattiyhdistysliike. Se on mm. jäsenmaksujensa verovähennysoikeuksilla ja työttömyyskassamaksuilla lihotettu, saavutettuja etujaan mustasukkaisesti puolustava hyvä veli-kerho, jonka toiminta vaikeuttaa kansantaloutemme kehitystä ja aiheutta näin valtavan määrän inhimillistä kärsimystä kasvaneena työttömyytenä.

AY-pösöjen uusin älynväläys on pysäyttää suomalainen laivaliikenne käskyttämällä Merimies-Unionin ja Konepäällystöliiton tukilakkoon juuri ennen pääsiäistä painostaakseen työnantajia jäänmurtajien työehtosopimuksesta, jonka yleissitovuutta yritetään laajentaa kaikkiin alalla työskenteleviin henkilöihin. Toteutuessaan TES:n muutos koskisi n. 20-30 henkilöä, jotka eivät ole ainoankaan asiasta lukemani uutisen perusteella edes vaatineet alan TES:n ulottamista omiin työsopimuksiinsa. Itse asiassa työtaistelun tarkoitus on pakolla hakkauttaa alan palkat kiveen, jolloin työnantajalla ei ole enää mahdollisuutta kilpailla palkoilla. Tästä seuraa väistämättä suomalaisten yritysten kilpailuedellytysten heikkeneminen.

Suomen lipun alla toimivien laivojen kuljettamien tavaroiden arvo on n. 80 miljoonaa, ja kaikkien laivojen n. 240 miljoonaa, euroa päivässä. Laivaliikenteen pysähtymisen seurauksena olisi raskaat, kymmenienmiljoonien eurojen, menetykset mm. vientiteollisuudellemme, varustamoille ja niiden tukitoiminnoille. Pitkällä aikajänteellä varustamot siirtäisivät laivoja Viron ja Ruotsin lippujen alle minimoidakseen jatkuvien lakkojen haittavaikutuksen ulottumisen omaan liiketoimintaansa ja osa suomalaisyritysten liiketoiminnasta siirtyisi työmarkkinoiltaan stabiileimpiin maihin. Monien yritysten kannattavuus heikkenisi johtaen väistämättä YT-neuvotteluihin tilanteessa, jossa Suomeen ei tarvita enää ainuttakaan uuta työtöntä.

AY-pamput siis aikovat aiheuttaa massiivista vahinkoa eritoten vientiteollisuudellemme ja varustamoille, joilla ei ole osaa eikä arpaa jäämurtajien työehtosopimuksiin. Silti AY-liike pitää nimenomaan yrittäjiä ja yrityksiä syyllisinä , kun ne yrittävät suojella liiketoimintansa edellytyksiä muuttamalla ulkomaille, tai joutuvat irtisanomaan ihmisiä pystyäkseen pitämään liikentoimintansa kannattavana ja työllistämään edes osan entisistä työntekijöistään.

Kun jäänmurtajien työntekijöitä on n. 200, ja jos lakon potentiaaliseksi haitaksi oletetaan hyvin varovaisesti vaikkapa 20 miljoonaa euroa, tarkoittaisi se sadantuhannen euron kustannusta per työntekijä. Summa on niin suuri, että työnantajien kannattaisi irtisanoa nämä lakkoilijat vaikka laittomasti, kuitata sakot hävikkiin ja palkata tilalle uudet työntekijät, jotka pystyvät arvostamaan työpaikkaansa näinä vaikeina aikoina. Samaa menettelytapaa olisi tässä tapauksessa syytä käyttää erityisesti Merimies-Unionin ja Konepäällystöliiton lakkoileviin jäseniin. Vaihtoehtoisesti voimme odottaa, että AY-pösöt ajavat suuruudenhulluudessaan koko taloutemme romahdukseen, jolloin AY-liike ja työehtosopimukset menettävät merkityksensä.

Taloudellisia menetyksiä tässä lakossa kärsivät lakkoilijat, palveluita ostaneet kuluttajat, vientiteollisuus ja muut laivaliikenteestä riippuvaiset alat samalla, kun kansantalous heikkenee ja verotulot pienenevät. Vain lakkokäskyn antaneet AY-politrukit eivät kärsi lakosta millään tavalla, se kannattaisi lakkoilijoidenkin ymmärtää. Päinvastoin, norsunluutorneissaan istuvien ”edunvalvojien” asema hyvä veli-kerhossa paranee joka kerta, kun he onnistuvat aiheuttamaan kansantaloudellisen katastrofin tai heikentämään suomalaisten yritysten mahdollisuuksia työllistää ja tehdä tulosta. Ainoankaan AY-pösön ei tarvitse miettiä asuntolainansa lyhentämistä, ensi kuun kauppalaskua tai lastensa harrastuksista tinkimistä vaikka kaikki muut kärsivät.

Haluaisin vilpittömästi tietää, millä AY-patruunat ja lakkoilijat perustelevat itselleen moraalisesti tällaisen vahingon aiheuttamisen koko Suomelle ja kaikille suomalaisille? Onko viimeinenkin AY-liikkeen suhteellisuudentajun ripe kuollut häikäilemättömän oman edun tavoittelun ja suuruudenhullujen ideoiden puristuksessa? AY-liike on viime vuosina demonstroinut, että mitä isompi taloudellinen katastrofi on käsillä, sitä tiukemmin se vetäytyy poteroonsa vaalimaan omia etujaan muiden suomalaisten kustannuksella. AY-liike elää vielä esiteollistumisen aikaa jäykkine mielikuvineen proletariaattia sortavista patruunoista, kun me muut elämme dynaamisessa ja nopeasti muuttuvassa jälkiteollisessa tietoyhteiskunnassa.

Minusta AY-liikkeellä ei tule olla oikeutta ottaa kaikkien suomalaisten hyvinvointia panttivangiksi varsinkaan talouskriisin ja kasvavan työttömyyden jatkuessa jo kuudetta vuotta. Meidän pitäisi ennemminkin olla valmiita tinkimään jo saavutetuista eduista, jos aiomme saada yskivän kansantaloutemme kuntoon ja kasvattaa työllisyysastetta. Siksi työnantajille tulee antaa oikeus reagoida lakkoiluun erottamalla osa lakkoilijoista ja palkata tilalle motivoituneempia työtenkijöitä, jotta yritykset voivat huolehtia edellytyksistään pitää liiketoimintansa kannattavana ja työllistää sellaisia suomalaisia, jotka vielä haluavat tehdä töitä oman elintasonsa ja kansakuntamme paremman tulevaisuuden puolesta.

Muista äänestää viisaasti.