Suomalaiseen julkiseen keskusteluun on viime vuosina juurtunut tahallisen väärinymmärtämisen kulttuuri. Jos julkisen lausunnon antaja jättää lausuntoonsa pienintäkään tulkinnanvaraa, tulkitsevat elämäntapapöyristyjät häikäilemättä asian pahimmalla mahdollisella tavalla eikä edes ilmiselvä ole ilmiselvää, jos on etäinenkin mahdollisuus päästä sytyttämään noitaroviota. Ja kun savua näkyy, voi mennä nettiin purkamaan pahaa oloaan poliittisten irtopisteiden toivossa.

Parin viime viikon aikana on sattunut kaksi huomiotaherättävän säälittävää kohua. Ensin teilapyörä rusensi Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen rikoskomisario Markku Tuomista, kun häntä siteerattiin KeskiUusimaa-lehteen seuraavin sanoin: ”Jos ulkomaalainen pyrkii lähikontaktiin, on vain poistuttava nopeasti paikalta”. Jos lukee koko jutun pelkän kontekstista irroitetun lauseen sijaan, ei ole vaikeaa ymmärtää Tuomisen puhuneen nimenomaan uhkaavaksi koetuista tilanteista, ei esimerkiksi tavallisesta kohtaamisesta vaikkapa töissä tai kaupassa.

Muutamaa päivää myöhemmin Helsingin apulaispoliisipäällikkö Ilkka Koskimäki antoi The Telegraphille haastattelun, jossa häntä siteerattiin seuraavasti: ”We have never before had this kind of sexual harrassment happening at New Year’s Eve”. Ajattelin Koskimäen avanneen konteksia jo haastattelun aikana ja jäin siihen uskoon, että hän puhui joukkoahdisteluista, joista oli puhuttu jo monta päivää. Tai ehkä Koskimäki naiivina ajatteli, että kuulijat/lukijat ovat tietoisia Senaatintorilla tapahtuneesta joukkoahdistelusta, jonka myös Senaatintorin uudenvuoden tapahtuman turvapäällikkö Ville Ketonen vahvisti tapahtuneen. Myöhemmin Koskimäki täsmensi lausuntoaan mm. STT:n haastattelussa, mutta typerysten sytyttämät liekit nuolivat jo takinliepeitä.

Tahallisen väärinymmärtämisen soihtu- ja talikkokulkuetta johti tällä kertaa Naisasialiitto Unioni, jonka Facebook-julkaisu pyöräytti kyläkäräjät aivan uusille kierroksille samalla mainostaen #lääppijä’ä, jolla naisia kannustettiin osoittamaan poliiseille, kuinka Suomessa on itse asiassa naisia häiritty seksuaalisesti jo ennen vuotta 2015. Toki seksuaalinen ahdistelu pitää jatkossakin tuomita jyrkästi, mutta tämä #lääppijä-kampanja oli lähinnä lapsellista lällättelyä poliisin väitetylle tyhmyydelle, aivan niin kuin poliisissa ei oltaisi tietoisia Suomessa tapahtuneista seksuaalirikoksista. Kuvitelkaapa, moni aivan oikeasti pitää uskottavana ajatusta siitä, ettei Helsingin apulaispoliisipäällikkö tietäisi Suomessa tapahtuneen seksuaalista ahdistelua ja seksuaalirikoksia ennen nykyistä turvapaikanhakijoiden aaltoa.

Eikä aikaakaan, kun raadonsyöjät ja poliittisten irtopisteiden keräilijät saapuivat paikalle. En nyt luettele nimeltä kaikkia niitä populistisia poliitikkoja, blogisteja ja kansalaisaktivisteja, jotka yrittivät ammentaa itselleen suosiota tästäkin turhasta kohusta, mutta halukkaat kyllä löytävät SoMesta pitkän liudan opportunisteja, joiden tahallisen väärinymmärtämisen riemu on lähes käsin kosketeltavaa. Eräät yrittivät todistella turvapaikanhakijoiden tehneen rikoksia, joita poliisin mukaan ei ollut tapahtunut. Toinen ääripää piti todisteena joukkohäirinnän mahdottomuudesta mm. sitä, ettei Senaatintorilla päivystäneen turvallisuusyrityksen järjestyksenvalvojat raportoineet joukkohäirintätapauksia, vaikka turvapäällikkö omin sanoin todisti joukkohäirintää tapahtuneen. Toki syitä ja seurauksia järjestyksenvalvojien lausuntojen todistusvoimasta olisi voinut löytää vaikka siitä tosiasiasta, ettei rikosilmoituksia tai soittoja hätänumeroon ohjata järjestyksenvalvojille. Mutta edes itsestäänselvä ei ole itsestäänselvää, kun voitettavana on informaatiosota.

Kohun ollessa kiivaimmillaan Helsingin poliisin poliisipäällikkö Lasse Aapio kertoi MTV:n haastattelussa, että Aseman Lapset Ry ja Kansalaistori ovat jo syksyllä raportoineet ulkomaalaisten miesjoukkojen seksuaalisesti agressiivisesta käyttäytymisestä julkisilla paikoilla, minkä Aseman Lapset Ry:n hankepäällikkö Heikki Turkka vahvisti tapahtuneen. Helsingin keskustasta uudenvuoden saldona on 15 epäiltyä seksuaalirikosta, mikä on poliisin mukaan ”poikkeuksellinen määrä”. Poliisista myös vahvistetaan tieto pitkin keskustaa liikkuneista ja pahojaan tehneistä 10-20 hengen ulkomaalaisporukoista, mitä voitanee perustellusti pitää varsin poikkeuksellisena tapana suomalaisessa juhlakulttuurissa. Kuin kirsikkana kakussa poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen raportoi turvapaikanhakijoiden myötä seksuaaliset ahdistelut ovat löytäneet tiensä myös ruuhkabusseihin ja yleisötapahtumiin.

Saksankin poliisista kerrotaan, että joukkoahdistelut ovat uusi ilmiö, joka on saapunut maahan turvapaikanhakijoiden tulvan myötä. Hässäkkä Kölnin yössä on poikinut yli 500 rikosilmoitusta, joista suurin osa koskee nimenomaan turvapaikanhakijoiden tekemää seksuaalista ahdistelua, ja lisää tulee edelleen.

Ovatko nämä viranomaiset ja kansalaisjärjestötkin sitten osa suurta rasistista salaliittoa vai voisiko viranomaisten havainnoissa kuitenkin olla jotain perää? Voisiko sittenkin olla totta, että vieraista kulttuureista tulleista sadoistatuhansista nuorista miehistä pieni osa on tuonut Eurooppaan käyttäytymismalleja, jotka loukkaavat muiden ihmisten oikeutta ruumiilliseen koskemattomuuteen? Vaikka viime aikaisten tapahtumien valossa vastaus on varsin selvästi ”kyllä”, niin meillä ei tietenkään ole oikeutusta tehdä rasistisia yleistyksiä eikä pitää maamme lakeja kunnioittavia yksilöinä syyllisinä lainrikkojien tekemisiin. Mutta ongelman olemassaolo on pakko tunnustaa, jotta siihen voidaan puuttua.

Nykyinen julkisen keskustelun kaaos estää meitä etsimästä ja löytämästä ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin. Muualla Euroopassa se johtanut jopa tilanteisiin, joissa viranomaiset eivät leimautumisen pelossa uskalla puuttua etnisten vähemmistöjen tekemään väkivaltaan. Bonnissa Saksassa pidetyssä Pakolaiset tervetuloa-tapahtumassa turvapaikanhakijat kävivät joukolla käsiksi paikalla olleisiin naisiin, mutta tapahtuman järjestäjät tai edes uhrit eivät ilmeisesti uskaltaneet nostaa asiasta meteliä. Ruotsissa poliisi on piilotellut jo muutaman vuoden ajan We Are sthml-festivaaleilla tapahtuneita maahanmuuttajien tekemiä seksuaalisia ahdisteluita. Iso-Britannian Rotherhamissa viranomaiset piilottelivat rasistileiman ja julkisen ajojahdin pelossa lähes kahden vuosikymmenen ajan etnisen vähemmistön edustajien tekemiä n. 1400:aa lasta koskevaa hyväksikäyttötapausta, sisältäen joukkoraiskauksia, sieppauksia, ihmiskauppaa, tappouhkauksia ja muuta väkivaltaa.

Edellä mainitut esimerkit ovat todiste siitä, että tahallisen väärinymmärtämisen kulttuuri ja perustellun kritiikin vaientaminen rasistikirvettä heiluttamalla johtavat tilanteisiin, jotka vaarantavat kaikkien Suomessa asuvien ihmisten oikeusturvan etnisyyteen katsomatta. Turvapaikanhakijoiden tekemät rikokset eivät muutu tekemättömiksi, eikä niitä ratkaista osoittelemalla suomalaisia miehiä sormella saati keksimällä satuja siitä, että suomalaisten miesten tekemät raiskaukset sivuutettaisiin olankohautuksella.

Ulkomaiden kansalaisten tekemien rikosten määrään voidaan vaikuttaa mm. tiukentamalla turvapaikanhakijoiden maahanpääsyn kriteereitä sekä karkottamalla nopeasti seksuaalirikoksiin ja törkeisiin rikoksiin syyllistyneet. Se parantaisi täällä jo asuvien turvallisuutta sekä tilastojen parantuessa hälventäisi maahanmuuttajiin kohdistuneita ennakkoluuloja.

Tilanteeseen voi olla monia muitakin ratkaisuja, mutta sen enempää etnisten vähemmistöjen tekemien rikosten valkopesu, kuin kaikkien turvapaikanhakijoiden rasistinen yleistäminen kiilusilmäisiksi raiskaajiksi, ei vie meitä lähemmäs totuutta.