KYSYMYS: Lisääkö Euroopan joukkue mielenkiintoa World Cupissa?

VASTAUS: Euroopan joukkueen pelaajat on valittu niistä Euroopan maista, joilla ei ole omaa joukkuetta mukana World Cupissa. Euroopan kokoelmajoukkue koostuu yhdeksän eri kansalaisuuden miehistä. Joukkueen päävalmentajana on Ralph Krueger ja GM:nä operoi Miroslav Satan.

Euroopan yhdistelmäjoukkueen osallistuminen tapahtumaan on herättänyt paljon keskustelua, sillä koskaan aikaisemmin World Cupissa ei ole ollut mukana yhdistelmäjoukkueita.

“Eniten minua askarruttaa, mikä on heidän kansallislaulunsa, jos Euroopan joukkue voittaa turnauksen”, pohti Kanadan Steven Stamkos vuosi sitten tiedotustilaisuudessa.

Maajoukkueturnauksissa on kuitenkin aiemminkin nähty erikoisjoukkueita, kuten vuoden 1977 Izvestija-turnauksessa, kun Kanadaa edusti tuolloin WHA:ssa pelannut Quebec Nordiques. Suomalaisittain tuossa turnauksessa tehtiin historiaa, sillä Quebecissa pelannut Matti Hagman iski maalin Suomen verkkoon.

Kruegerilla on käsissään mielenkiintoinen ja kokenut nippu, jonka suurimmat tähdet ovat Zdeno Chara ja Anze Kopitar. Joukkueen puolustuksen keski-ikä turnauksen aikana on huikea 32,4.

Jos on Euroopan joukkue jo itsessään mielenkiintoinen tapaus, niin vähintään yhtä mielenkiintoinen on joukkueen valmentaja Ralph Krueger. Kanadalais-saksalainen Krueger oli Sveitsin maajoukkueen päävalmentajana vuosina 1997-2010. Sen jälkeen hän siirtyi valmentajaksi Pohjois-Amerikkaan ja oli kaudella 2012-2013 Edmonton Oilersin päävalmentaja. Ehkä kovimpana meriittinä on Kruegerin pesti Kanadan maajoukkueen apuvalmentajana. Hän oli mukana muun muassa Sotshissa, kun vaahterapaidat voittivat kultaa. Kruegerilla on takanaan siis pitkä valmennusura, mutta nykyään hän työskentelee - jalkapallon parissa. Krueger on Valioliigassa pelaavan Southamptonin puheenjohtaja.

Miten jääkiekkomies on eksynyt jalkapallon pariin? Kruegerillä on ollut jo vuodesta 1994 lähtien oma yritys nimeltään TeamLife, joka on keskittynyt johtamisen konsultointiin. Kun Krueger tapasi Southamptonin sveitsiläisen omistajan Katharina Liebherrin, heidän kemiansa kohtasivat. Liebherr pyysi Kruegeriltä apua Southamptonin toimintatapojen ja -kulttuurin uudistamiseen. Ja niin tapahtuikin. Vuodesta 2014 Krueger on työskennellyt Southamptonissa puheenjohtajana ja tuonut toimintaan aimo annoksen oppeja NHL:stä.

Nyt Krueger on ison haasteen edessä, sillä yhdeksän kansalaisuuden joukkue pitäisi saada toimimaan hyvin lyhyessä ajassa. Kaikkiaan Euroopan joukkue tuo mielenkiintoisen lisän kisoihin, sillä muuten monet huikeat pelaajat olisivat jääneet turnauksesta kokonaan ulos.
Silti Euroopan joukkue kaipaa hieman onnea turnaukseen, sillä se pelaa samassa alkulohkossa kivikovien Kanadan, Yhdysvaltojen ja Tshekin kanssa.

Tsekkaa vielä Ralph Kruegerin haastattelu omituisesta kaksoisroolistaan:

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

KYSYMYS: Onko kukaan edustanut jääkiekossa kahta eri maata?

VASTAUS: Kyllä on. Kahden passin kanadalainen on ollut tuttu näky jo monen vuoden ajan jääkiekossa. Historian saatossa on nähty kovia äijiä, jotka ovat pelanneet maajoukkuepelejä peräti kolmen eri lipun väreissä, ja parin vuoden päästä saattaa löytyä mies, joka on edustanut peräti neljää eri maata.

Kansainvälinen jääkiekkoliitto sallii pelaajien kansalaistamisen. Kansalaistaminen tarkoittaa sitä, että pelaaja vaihtaa kansalaisuuttaan ja edustaa uutta maataan kansainvälisissä peleissä. Jos esimerkiksi pohjoisamerikkalainen lätkäjätkä haluaisi edustaa Unkaria, tulisi hänen pelata yhtäjaksoisesti kaksi vuotta unkarilaisessa jääkiekkojoukkueessa ja saada Unkarin passi. Jos kyseessä oleva esimerkkipelaaja on jo uransa aikana edustanut muuta maata aiemmin urallaan joko nuorten tai miesten maajoukkueessa, pitää hänen pelata kahden sijaan neljä vuotta kansalaisuuden saamisen lisäksi.

Keski-Euroopan maat ovat peluuttaneet monen vuosikymmenen aikana pohjoisamerikkalaisia maajoukkueissaan, koska heidän sukujuuret ovat olleet esimerkiksi Itävallasta tai Italiasta, vaikka pelaajat ovat syntyneet Pohjois-Amerikassa. Moni pelaaja on edustanut Kanadaa nuorten MM-kisoissa ja NHL-uran jälkeen on siirrytty pelaamaan Keski-Eurooppaan. Usealle maalle pohjoisamerikkalaisen ottaminen on ollut elinehto pysyäkseen jääkiekon ylimmällä A-divisioonatasolla.

Vielä 80- ja 90-luvulla Ranska, Itävalta, Sveitsi ja Italia käyttivät joukkueissaan paljon pohjoisamerikkalaisapuja. Joukkueiden kärkiketjut olivat niin sanottuja ostomiehiä ja oman kylän pojat saivat jämäminuutteja joukkueissaan.

Sveitsistä on vuosien varrella tullut jääkiekon suurmaa, jonka pelaajatuotanto tuottaa nykyään omasta takaa kovia pelimiehiä maajoukkuetasolle. Sveitsin pääsarjassa saa pelata ainoastaan viisi ulkomaanapua, kun taas muissa alppimaissa vahvistuksia on saanut olla melkein rajoittamaton määrä. Tämä on tehnyt pelaajatuotantoon pahoja rakoja. Sveitsin pojat ovat saaneet nuoresta lähtien pelata vastuullisessa roolissa, kun taas esimerkiksi Italiassa nuoret eivät saa minkäänlaista näytön paikkaa omassa pääsarjassa, vaan joutuvat lähtemään hakemaan peliaikaa muista maista. Tämä luonnollisesti saa monen nuoren pelaajan lopettamaan oman rakkaan lajinsa pelaamisen. Itävalta ottaa nykyään vaikutteita naapurimaa Sveitsistä ja peluuttaa enemmän niin sanottuja oman maan poikia.

Nykyään pohjoisamerikkalaisia nähdään idän suunnassa. Itä-Euroopan urheilussa on nykyään rahaa ja se näkyy myös maajoukkuetasolla. Valko-Venäjän MM-kisoissa nähtiin uuden säännön ensimmäiset käyttöönottajat. Kevin Dallman on esimerkkitapaus kansalaistetusta pelaajasta. Kanadalainen siirtyi KHL:n Barys Astanaan ja pelasi neljä vuotta seurassa saaden maan kansalaisuuden ja luvan edustaa uutta maata kansainvälisissä turnauksissa. Samoissa kisoissa Geoff Platt ja Kevin LaLande edustivat Valko-Venäjää. B-divisioonatasolla monet maat ovat tehneet saman. Unkari nousi tuleviin MM-kisoihin Leijonien riesaksi monen nikkarin ansiosta. Alemmilla maajoukkuetasoilla Kroatia ja Pohjois-Korea hakevat apua myös Pohjois-Amerikan suunnalta.

Vaikka käytännössä kaikki kahden passin miehet ovat olleet kanadalaisia ja edustaneet eurooppalaisia maita. On myös Kanada saanut apua eurooppalaisista pelaajista. Kuuluisin ja erikoisin tapaus on Petr Nedved, joka loikkasi Kanadaan 80-luvun lopussa Tsekkoslovakiasta. Nedved sai Kanadan kansalaisuuden 1993, ja hän pelasi Kanadan jääkiekkomaajoukkueessa 1993-1994, kun hänellä ei ollut sopimusta NHL:ään. Nedved oli kaatamassa Suomea Lillehammerin talviolympialaisissa välierissä.

Myöhemmin Nedved olisi halunnut pelata synnyinmaan väreissä, mutta IIHF:n sääntöjen mukaan kanadalaisena hän ei saanut osallistua IIHF:n turnauksiin. 1996 maailmancup pelattiin NHL:n sääntöjen mukaan, jolloin taituri pelasi Tsekin joukkueessa. Uusien sääntöjen mukaan Nedved pelasi uran loppupuolella kotimaan pääsarjassa tarpeeksi kausia ja IIHF katsoi Nedvedin olevan jälleen tsekkiläinen ja pistenikkari edusti Tsekkiä MM-kisoissa ja hän on myös ainut mies, joka on edustanut Olympiatasolla kahta maata (Kanada 1994 ja Tsekki 2014).

Suomalaisittain mielenkiintoinen tapaus on Matti Hagman. Izvestija-turnauksessa Hagman pelasi Kanadan paidassa. Kuulit oikein, Hagman oli juuri myyty Bostonista NHL:n puolelta Quebecin WHA-joukkueeseen. Quebec edusti Moskovassa Kanadan maajoukkuetta. Hagman teki turnauksessa muun muassa kaksi maalia Suomen verkkoon.

Kun Tsekkoslovakia hajosi, luonnollisesti pelaajat valitsivat Slovakian tai Tsekin paidan maajoukkuetasolla, mutta Neuvostoliiton hajoaminen sai pelaajat edustamaan peräti kolme eri lipun väriä. Ensin Neuvostoliitto, seuraavaksi talviolympialaisissa (1992) Itsenäisten valtioiden yhteisö eli IVY ja ura jatkui tämän jälkeen Venäjän väreissä. Kuuluisimpia pelaajia olivat Aleksei Shamnov, Aleksei Kovaljov ja Dmitri Juskevic.

IVY:n joukkueessa pelasi myös Darius Kasparaitis, joka ehti edustaa Neuvostoliittoa nuorten kisoissa ja Venäjää aikuistasolla. Nyt kovaotteinen pakki haluaa pelata synnyinmaansa Liettuan väreissä, vaikka on lopettanut jääkiekkoilun ammattilaistasolla seitsemän vuotta sitte.
Miamissa asuva Kasparaitis pitää kuntoaan yllä neppailemalla paikallisilla höntsävuoroilla ja matkustaa Liettuaan muutaman kerran vuodessa osallistuakseen maan jääkiekkosarjaan. Vuosi miehen pitäisi pelata vielä maansa pääsarjassa, jotta voisi edustaa Liettuaa 2017 tai 2018 MM-tasolla. Tehtävä ei ole mahdoton, sillä Liettuan jääkiekko taso on suoraan sanottuna surkea.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille

KYSYMYS: Nuorten jääkiekon MM-kisat alkavat. Mikä on ollut historian värikkäin ottelu?

VASTAUS: Yksi mielenkiintoisimmista otteluista nuorten MM-jäillä nähtiin vuonna 1987, jossa kohtasivat Kanada ja Neuvostoliitto. Mahtikiekkomaiden välinen matsi päättyi värikkäiden vaiheiden jälkeen joukkomyllyyn, johon ei auttanut edes valojen poisto hallista.

Suomi oli ennen kyseistä ottelua varmistanut itselleen historian ensimmäisen MM-mitalin nuorten lätkässä voittamalla päätösottelussaan Tsekkoslovakian maalein 5-3. Kanada ja Neuvostoliitto ratkaisivat illan matsissa myös Suomen mitalin värin. Ennen ottelua Pikku-Leijonien piti saada joko hopeinen tai pronssinen mitali, mutta kaikkien yllätykseksi Suomi saikin kultaisen-mitalin mukaansa, kun päätösottelu päättyi joukkomyllyyn ja oikeutetusti Neuvostoliitto ja Kanada diskattiin ja pelkona oli myös molempien pudottaminen B-divisioonaan.

Kanada johti peliä 4-2, kunnes tivoli pistettiin jäälle pystyyn. Kaikki alkoi NL:n maalin tuntumassa. Kanadan Sanipass teloi NL:n Kostitshkinia ja norjalaistuomari Rönning tarjosi siitä kanukille kaksiminuuttista. Tämä ei kuitenkaan riittänyt kuumakallelle ja niinpä nikkari varmuuden vuoksi teloi Kostitshkinia vielä kerran. Apurina paikalla oli myös Theoren Fleury, jonka Kostitshkin torppasi maahan. Selvä tilanne ja myllyt pystyyn. Mike Keane ja Chris Joseph valitsivat omat tanssiparit ja niin nyrkit alkoivat heilua urakalla. Maalivahtien lisäksi kentällä oli sillä hetkellä kummallakin jengillä neljä pelaajaa. Tilanne oli ollut hektinen jo pidemmän aikaa.

Kentällisen tappelu vaihtui joukkotappeluksi siinä vaiheessa kun Neuvostoliiton valmentaja lähetti muutaman miehen apuun jäälle. Kanadalaisessa kiekkokulttuurissa tämä tarkoittaa joukkotappeluun haastamista. Kanadalla sattui olemaan valmentaja oikea gooncoachina tunnettu Bert Templeton, joka ei näissä tilanteissa paljoa ujostellut vaan lähetti koko vaahteralehtiryhmän kentälle. Tuomaristo oli tilanteesta aivan pihalla ja katsoivat parhaaksi poistua paikalta.

Hallista sammutettiin valot ja toivottiin tappelun loppuvan, mutta kun valot sytytettiin uudelleen jatkui kahina entiseen malliin. Bileet saatiin loppumaan vasta kun paikallinen miliisi tuli paikalle ja ampui pari kovaa hallin kattoon.

Värikäs peli, jossa kohtasi kaksi eri kiekkokulttuurista joukkuetta. Taito vaihtui nyrkkeilyyn.

Onneksi kiekko on nykyään kansainvälistynyt ja Suomen Leijonatkin voittavat tulevissa kotikisoissa MM-kultaa ilman muiden maiden jelppiä.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille

KYSYMYS: Ehkäpä kaikkien aikojen donkki?

VASTAUS: Kuka sano, et valkoiset eivät osaa donkata? Sama kysyjä voisi mennä kysymään saman kysymyksen kanadalaiselta donkkimestari Jordan Kilganonilta. Ihme pomppumies kutsuu itseään internetissä donkkiammattilaiseksi, eikä suotta. Kaverin temput saavat suut loksahtamaan auki, joka ikinen kerta kun Kilganon saa pallon kateen ja lähi tuntumassa piirtää kori.

6`1 pitkä Jordan Kilganon kutsuu videolla nähtävää mestariteosta “The lost and found” donkiksi. Suora vauhti, 360 hyppy, yhdellä kädellä pallosta pitäen, noin 180 asteen kohdalla pallosta irti, heilauttaen palloa ylöspäin koria kohti, ja nappaa lopuksi 360 pyörimisen päätteeksi pallon samalla kädellä, lyöden pallon alas voimalla. Itselle siis Alley-oop. Ainakin vuoden donkki ja paikallaolijat osaavat arvostaa mestariteosta.

Useista kuvakulmista kuvattu donkki ei ole pelkästään ihailua varten. Hieno mies Kilganon haluaa jakaa donkkejaan muille huimapäille, jotta hekin ottaisivat oppia Kanadan donkki-ihmeestä. Vuosien varrella on syntynyt muitakin hienoja renkaan repimisiä miehen käsistä. Oma uusi temppu pitää aina nimetä ja Kilganolla on näitä enemmänkin. Viime vuoden puolella nähtiin saman herran “scorpion” donkki.
Pidän jo tällä hetkellä kovimpana ei-pelitilanne donkkina kanukin “The lost and found” donkkia, mutta uskallan väittää, että ammatt donkkaajasta kuullaan vielä.

Näin tehdään scorpion-donkki, ei jätä ketään kylmäksi. Mestarin kaverit tykkää, niin tykkää Dumarikin.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar

KYSYMYS: Mitä hittoa? Onko Frank Banham unkarilainen?

VASTAUS: Kylläpä kyllä. Täydellisen NHL-nimen omaava ja Suomessa tietynlaisen kulttipelaajan maineen saanut Frank Banham on tätä nykyä unkarilais-kanadalainen jääkiekkoilija. Jokereiden ja Bluesin ex-kanukkitähti edusti Unkaria tämän vuoden jääkiekon B-divisioonan MM-kisoissa ja oli nostamassa unkarilaiset jääkiekon korkeimmalle tasolle A-divisioonaan. Nelikymppinen Banham oli tärkeä palanen Unkarin ryhmässä. Viidessä ottelussa syntyi yhtä monta pistettä. Varsinkin ensimmäisessä ottelussa Japania vastaan Banham oli liekeissä. Franky-Boy teki ylivoimalla voittomaalin ja keräsi lisäksi syöttöpisteen.

Unkarin jääkiekkomaajoukkue on monen muun pienemmän kiekkomaan tavoin vahvistanut rivejään kanadalaisilla vierastyöläisillä. Banhamin lisäksi Unkarin maajoukkueessa ykkösdivisioonan MM-turnauksessa Puolassa pelasi kaksi muuta kanadalaista.

Banham kiekkoili 2000-03 Bluesissa ja Jokereissa, voittaen Jokereissa 2002 Suomen mestaruuden. Kaudella 2004-2005 hän tehoili vielä Saipan paidassa. Snaipperi on pelannut myös 32 NHL-ottelua Anaheimissa ja Phoenissa.

Kolme viimeistä vuotta Frank Banham on asustanut Unkarissa. Banham teki kesällä 2012 sopimuksen unkarilaisen, Itävallan pääsarjassa pelaavan Alba Volan Szekesfehervarin kanssa. Hyvät otteet saivat passihommiin vauhtia ja ensi vuonna takatukka nähdään Leijonien riesana MM-jäällä.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar